tiistai 18. lokakuuta 2016

2 kommenttia:
Mä en oo blogin puolelle kirjotellut nyt hetkeen mitään. Me ei olla maastoja tehty sitten kokeen jälkeen, agilityä viimeksi edellisissö epiksissä ja tottista ollaan tehty vain lenkkejen ohella, se on kyllä alkanut tuottamaan hedelmää nimittäin ton elukan asenne on taas ihan uskomaton (treenit on kyllä pentutreeni luokkaa, tosi lyhyitä ja itsensiivisiä, mitään ei vaadita ja se kyllä näkyy hemmetin rumassa seuruussa). Koekuumetta puskee pintaan mutta me käydään nyt ensin tokomölleissä ja katsellaan ihan rauhassa millon ollaan valmiita. Mitä hitaammin me nyt edetään sitä pidemmälle tää toivon mukaan kantaa ja kokeissa on taas mukava käydä yhdessä. Me päästiin myös koirakoksi colliet palveluskoiriksi tapahtumaan, toivottavasti sieltä saisi taas lisää vinkkejä tähän meidän tilanteeseen.

Lauantaina Eka kuitenkin pääsi juoksemaan seuramme agilityepiksiin kerta ilmaiseksi päästiin.

Ensimmäisellä radalla Ekalla oli vähän liiankin siiiistii. Hyllytettiin 7.hypyn jälkeen kun en ottanut Ekaa tarpeeksi haltuun joten se otti ylimääräisen hypyn, piti sitä myös putken yli kokeilla hyppyä. 9.hypyltä tuli rima alas kun tulin Ekan linjan tielle, tästä vielä kepeille jossa luiskahti toiseen väliin vissiin taas sen takia että lähdin liian ajoissa liikkumaan. Puomilla en tajunnut edes jarrutella joten loikkasi nätisti alas... Voi huoh mikä rata :D mutta kieltämättä lämmitti sydäntä kun meidän ryhmäläinen joka on nähnyt meidän menoa viimeksi keväällä kehui että ollaan menty ihan törkeesti eteenpäin, etenkin asenteen osalta.

Toiselta radalta heti tokan hypyn jälkeen hylly. En malttanut millään ohjata loppuun asti putkelle vaan lähdin ihan liian nopeasti vetämään pois päin mikä näytti koiralle siltä että ohjaan puomille, kontaktihullulle se oli enemmän kuin jees. Loppu rata sujui tosi kivasti, vähän turhan paljon vein taas vauhtia tossa välistävedossa mutta halusin varmistaa että ei nappaa ylimääräistä hyppyä. Mun suurin ylpeyden aihe oli noi kepit. Siis kattokaa miten hienosti se ottaa ne ja suorittaa loppuun asti<3

lauantai 24. syyskuuta 2016

Ei kommentteja:
Viime viikonloppu mentiin aika agilitypainotteisesti kun lauantaina oltiin demokoirakkona koulutusohjaajien kurssilla ja sunnuntaina juostiin epiksissä.

Lauantaina meidän kouluttajat olivat tehneen pienen radan mikä sisälsi putkijarruja, leijeröintiä ja pimeää putkea.

Meille ensimmäisenä vaikeuksia aiheutti leijeröinti. Eka oli jo niin varma tiukasta käännöksestä parin putkijarrun jälkeen joten jouduttiin vähän helpottamaan että tajusi mennä 8.putkeen mutta sen jälkeen ei  sitten mokannut kertaakaan. Pimeässä putkessa mokasi pari kertaa kun mun ohjaus lähetti koiran aivan suoraan eteen joten Eka irtoavana koirana nappasi 10.hypyn, vähän taas kun jarrutti ja siirsi liikettä putken suulle päin niin ei mitään ongelmaa.

Sunnuntain epiksissä käytiin juoksemassa yksi rata, hylly keppiltä palkkaamisesta.

4.hypylle piti tehdä vastakäännös (ekaa kertaa ikinä kisatilanteessa) mutta tein nolon valssitsydeemin, koira onneksi kielsi joten sain uuden yrityksen ja se onnistui näppärästi. 19.hypylle tein taas ihan liian eteenpäin ohjaavan ohjauksen joten kiersi kiersi takaata eikä malttanut hypätä kun lähdin jo liikkumaan. Loppu rata sujui tosi sujuvasti hyvällä flowlla.
Keskiviikkona epiksissä juostiin sitten kaksi rataa, edelleen hyllyjä kepeiltä palkkauksen takia.

Ensimmäinen rata meni tosi hyvin! Meno tuntui tosi sujuvalta ja rennolta. Kepeillä kuitenkin mokasin huolella kun en antanut koiran ottaa keppejä itsenäisesti vaan lähdin vedättämään jolloin Eka kiireessä otti toisen välin.

Toinen rata ei ollut sitten ihan niin hieno... 3.hypyllä valssasin ihan liian ajoissa joten kielto. 9.hypyn riman tiputti!?! Hyppäsikö hassusti vai onko jumissa? Eka ei siis ikinä koskaan tiputtele rimoja edes treeneissä ja jos joskus on rima tippunut (viime kerta taisi oikeasti olla viime vuoden syksyn yhdissä kisoissa) niin se on johtunut huonosta ohjauksesta tms. Kepeillä tyhmä aivopieru kun näytti haistaneen jotain viimeisissä väleissä ja tuli ulos, ehti tästä vielä ottaa palkan!!!! Siis voi huoh.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mä päätin kerrankin olla järkevä

3 kommenttia:
Tää on mulle jotenkin tosi iso asia joten haluan siitä myös blogiin kirjoittaa.

Mä oon tosi tulostavoitteellinen ihminen ja vuoden tavoitteiden suorittamatta jättäminen tuntuu jäätävän pahalta. Tuntuu myös hirveältä kun kaverit päivittelee hyviä toko, pk ja agility tuloksia nettiin vaikka osaan heidän puolestaan onnellinenkin olla. Tuntuu vaan niin epäreilulta, miksi me emme voi onnistua? Miksi viime vuosi oli niin hyvä? Johtuiko se niin helpoista luokkatasoista? Teinkö jotain eri tavalla? Mulla on niin ikävä sitä onnistumisen tunnetta, sitä ylpeyttä mitä mä tosta koirasta kannoin ja sitä meidän tiimiä.

Tokon kanssa kisaamisessa kävi just se pahin mitä voi käydä. "Ei tullut tulosta, pakko mennä uudelleen koska se osaa!! Miksei se perkele saa tulosta, en mä nyt tähän voi luovuttaa!" kunnes lopulta tajusin luovuttaa ja nyt me ei olla kisattu tokossa pian viiteen kuukauteen. Mun piti mennä sen kanssa elokuussa kokeeseen, syyskuussa kokeeseen, lokakuussa kokeeseen ja nyt se on siirtynyt marraskuuhun. Mä tiedän ettei syyskuussa olisi tullut tulosta, mä tiedän sen joten siksi mä en lähtenyt enään yrittämään. Mä en enään jaksa epäonnistua. Meillä on niiiin monta epäonnistumista takana etten mä enään luota meihin, mä en oikeesti usko siihen että me voidaan saada tulos, se tuntuu niin mahdottomalta.

Se mikä eniten sydäntä viiltää on se että mä päätin että me ei tällä kaudella mennä enään jälkikokeeseen. Se ajatus että kautta on vielä jäljellä mutta me lähdetään vasta ensi kaudella kokeeseen... Siihen on niin paljon aikaa. Mutta mä haluan mielummin jättää kauden siihen kun meillä on oikeasti ollut hyvä koe takana. Enkä mä halua mennä sinne kentälle sillä fiiliksellä että antaakohan se tuomari nyt säälistä sen 70pistettä? Mä aloin myös kasaamaan ihan jäätäviä paineita seuraavan kokeen suhteen joten ajattelin että jos teen mulle itselle sen vaikeimman valinnan eli jätän kokeet ensi vuodelle niin mun paineet laskee tulostenkin suhteen koska hei se on silloin jo "vanha", kaikki muut on jo ne tulokset kerennyt kerätä. Voi voi, oltiin huonompia piste. Mutta me kisataan itseämme varten, ei muille näyttämisen takia vaikka välillä tuntuukin siltä että jäätävä määrä ihmisiä odottaa meiltä jotain. Mä toivon että nyt kun mulla ei ole paineita tottiksen suhteen niin saadaan suhde parempaan jamaan ja voidaan kisata ensi vuonna luottaen meihin.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Jäsenten väliset tottiskisat

1 kommentti:
Helsingin palveluskoiraharrastajat järkkäsivät jäsenilleen tottiskisat missä oli luokkia BH:sta 3.luokkaan joten käytettiin kerrankin tilaisuus hyväksi ja lähdettiin hyvään kokeenomaiseen treeniin.

1.luokkalaisia oli paikalla yhteensä neljä ja me oltiin viimeisenä suoritusvuorossa eli aloitettiin taas paikka makuulla.


Seuraaminen - puutteellinen
Herran jumala mikä sirkusesitys tää oli... En edes tiedä montako kertaa yritettiin seuruuseen lähtöä uudelleen, heitsattiin, haukutettiin ja lopulta lähdin liikkeestä seuruuttamaan. Ensimmäisen suoran seurasi tosi hyvin, ei reagoinut ampumisiin, täyskäännökset oli hienot<3 Ihan ok juoksuseuruu ja hidas sekä ensimmäinen oikealle käännös, seuraavasta vähän erkani ja vilkaisi paikka makuu koiraa. Henkilöryhmä oli yksi kaaos ja siinä en enään saanut kunnolla kerättyä itseäni. Kunnon heitsaus, seuruu kehujen saattelemana josta yhden ihmisen kiertäminen niin saikin namppaa. Niin kuin tuomari sanoi niin tekee tosi nättiä seuruuta (edelleen se fiilis pitää vaan kaivaa siihen) mutta tuon ylimääräisen pelleilyn takia puutteellinen. 


Liikkeestä istuminen - Erinomainen
Saako nyt hehkuttaa? Kun Eka oli saanut palkan niin se teki seuraavan liikkeen omalla tasollaan. Ilme oli tosi hyvä, seurasi iloisesti ja istui heti käskyn kuultua. Eihän siihen mennyt kuin neljä koetta ennen kuin se tuossa tilanteessa sen teki oikein.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo - Tyydyttävä 
Seuruuseen lähtö taas vaikea... Vähän juoksentelin heitsaten ja lähdettiin tekemään. Läsähti maahan nopeasti, tuli ihan sairaaan kovaa ja niin hieno sivulletulo. Oli kuulemma muuten erinomainen suoritus mutta seuruun alku taas verotti.


Tasamaanouto - Erinomainen
Nyt teki oman tasoisen noudon ja vau se olikin ihan hiton hieno! Meni lujaa, nosti voimakkaasti, toi lujaa, tiivis eteentuonti tiukalla otteella. 


Hyppynouto - Erittäin hyvä
Jouduttiin uusimaan koko hyppy koska noutokapula katosi nurmikkoon eikä Eka etsinyt yhtään sen lähettyviltä. Seuraava heitto jouduttiin uusimaan kun meni niiin vinoon. Kolmas kerta toden sanoo mutta sai taas ettiä ihan kunnolla ennen kuin löysi. Vähän kyllä laiskistui tästä syystä mutta ihan nätit hypyt, tuonti ja sivulletulo. 


Vinoestenouto - Erittäin hyvä
Joutui taas etsimään kapulaa joten potku alkoi kadota kokonaan. Toi lopulta ravilla, heikko ote ja sivulletulo huono (laiska, jäi liian taakse)


Eteenmeno - Puutteellinen
Oli valmistelevassa osuudessa niiiin lentoon lähdössä että tein pysähdyksen josta pääsi eteenmenoon. Lähti aivan suoraan ja niin lujaa kuin lähti, tipahti heti käskystä maahan. Tästä saatiin paljon kehuja muilta, tuomarikin meinasi unohtaa käskyttää kun jäi vain tuijottamaan :D


Paikalla makuu - erinomainen
Sama varma liike niin kuin aina.

Yhteensä 69pistettä ja 2.sija. 

Olo on epätoivoinen. Mitä ihmettä mä teen tuolle seuruulle? Meidän suhde pitäisi saada kuntoon mutta miten? Miten saada koira haluamaan sitä että pääsee seuraamaan? Jos se on aina saanut siitä vaan parasta palkkaa, on tehty paljon asennetreeniä mutta ei mitään vaikutusta. Mä en kohta enään jaksa painia seuruun kanssa, voiko se koskaan onnistua koe tilanteessa?

Ohjaajalla taas jotain omaa kivaa :P

perjantai 9. syyskuuta 2016

Ei kommentteja:
Pitkästä aikaa käytiin tiistain aksatreeneissä ja siellä aiheena meillä oli putkijarrut.
Heti ensimmäinen hyppy ja putki oli meille niin hankala kohta että jouduttiin se lopulta monen epäonnistumisen jälkeen jättämään kesken. Eka oli päättänyt mennä putken lähempään päähän ja se siis raivasi tiensä kouluttajankin läpi. Lopulta kun se tuli mun luokse niin Eka hyppeli putken päälle seisomaan... Joten palkattiin pari kertaa siitä että tuli mun luokse ja lähdettiin tekemään muita juttuja ettei koko fiilis katoa.
Siirryttiin reenaamaan 4 ja 3.putkilla putkijarruja eli lähetys putkeen, suhahdus ja palkka tiukasta käännöksestä takaisin päin. Sen jälkeen alettiin vääntämään koko rataa. 6.esteelle vastakäännös oli kuulemma tosi hieno sekä Ekalle sopi törkeen hyvin leijeröintin 7.putkelta 8.putkelle. Kerran mä siinäkin onnistuin muuttamaan mun liikerataa niin paljon että Eka tuli 5.hypyn läpi mutta ainakin se lukee ohjausta just eikä melkeen. Muistaakseni kerran se myös meni 8.putken ohi kun en malttanut odottaa sen ottavan putkea. 12.hyppy oli mulle tosi vaikee ohjata, jotenkin ajatus ei vaan liikkunut. Lopulta sain siihenkin nätin valssipersjättö pyörimisen tehtyä. Mitään erityisen kummallista ei radalla enään tapahtunut ja kerettiin tosiaan vain 16.putkelle.
Torstaina mentiin taas kuokkimaan Asko Salmi:sen treeneihin hskhlle.

Rata oli ihan tosi kivan näköinen 3.luokan rata kun siinä pääsi koirakin päästelemään.
Ensimmäinen asia mitä jouduttiin radalla hinkkaamaan oli kepit koska halusin kokeilla miten Ekalle toimii etten vaihda puolta ollenkaan vaan lähetän kauempaa kepeille ja sitten kirin mukaan. Mä tosi herkästi pysähdyin, liike oli väärään suuntaan tai tein semmoisen nytkähdyksen että Eka otti tokan välin. Heti kun vauhti oli pienempi niin toimi mutta kuten Asko sanoi niin ei kannata kokeilla tuommoista vaan tekee sen sata varman onnistumisen eli valssin. Teki ihan törkeen hienosti kepit ilman palkkaa vaikka joutui tekemään kepit loppuun yksin kun lähdin jo itse erkanemaan. Seuraava moka tuli 10.putken jälkeen kun unohdin koiran sinne yksin, sehän tietysti sinkoi 13.putkeen. Mutta vaikein asia koko radalla oli 13.putki. Eka haki sinne tosi hyvin kauempaa mutta mä en vaan malttanut odottaa että se ottaa putken vaan lähdin aina juoksemaan jonka takia Eka meni putkesta ohi. 14.esteelle unohdin kerran ohjata ja valssissakin pysähdyin vaikka piti liikkua... Mutta koko loppu rata meni nätisti ilman yhtään ongelmaa. Vähän se 17.putken jälkeen vilkaisi 16.hyppyä muttei ottanut sitä kuitenkaan.

Taas tuli huomattua miten hienosti mä osaan jättää koiran yksin esteille, osaan pysähtyä vaikkei pitäisi mutta osaan kuitenkin liikkua kun ei pitäisi. :D

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Miten jokin voi jäädä niin pienestä kiinni?

16 kommenttia:
Tänään oli meidän toisen jälkikokeen vuoro. Fiilis on törkeen hyvä vieläkin mutta samalla pistää sydämeen kun ajattelee kuinka pienestä se oli kiinni että oltaisiin voitu vetää tämä loppu maastokausi rennosti ilman koe ajatuksia. Ja että me epäonnistujat oltaisiin saatu jo toisesta kokeesta JK1.

Koe alkoi jäljillä. Eka lähti janalle hienosti suorassa, lujaa eikä takajäljestä tietoakaan!! Kun nostettiin jälki niin se teki pienen koukun/tarkastuksen jäljen yläpuolelle mutta palasi jäljelle nopeasti. Sitten sitä juostiin ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin, lopulta tajusin että perkele mehän nostettiin viimeinen keppi!! Soitto kuskille joka noukkasi tien varresta ja äkkiä palauttamaan keppejä. Jälki ajettiin 8-9minuutissa, huhhu minkä supermimmin mä omistan! Yhteensä jäljeltä pisteitä 166.

Siirryttiin aika pian jo esineruutuun. Eka lähti hyvin mutta lähti työskentelemään ruudun vasemmasta kulmasta, oikeaan eli ei ihan sinne minne lähetin. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun noin minuutin kohdilla mulla oli nahkainen esine kädessä. Pisteitä tästä 29.

Tässä vaiheessa pääsi pieni onnen itku. Mä en oo koskaan osannut edes kuvitella että me voidaan maastosta saada 195pistettä!!! Eka oli ihan liekeissä, se vaan hoiti homman kotiin💓

Kaikki oli enään kiinni tottiksesta. Kentälle kun päästiin järkytys oli aikamoinen, kenttä oli pieni ja pohja oli pelkkää isohkoa kiveä. Ei kauheasti tehnyt mieli lähteä hypyttämään tota metriselle esteelle... Mutta pian sitä juostiinkin kentällä kun oma vuoro tuli.

Seuraaminen - tyydyttävä
Lähti hyvin ja seurasi törkeen hyvin henkilöruutuun asti. En tiedä mikä sitä ahdistaa henkilöruudussa mutta siellä piti pari lisäkäskyä antaa ja odotella koiran mukaan tuloa.

Liikkeestä istuminen - puutteellinen
Ei istunut ei... Jäi taas istumaan. En tiedä mikä tää juttu on kun tyyppi on treenannut seisomisia viimeksi toukokuussa. Nyt ollaan vaan panostettu istumisiin ja maahanmenoihin, onnistumis prosentti on täysi sata.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo - hyvä (muistaakseni, saattoi olla tyydyttävä)
Valmisteleva osuus oli aika nihkeä, samoin sivulletulo. Maahan meni kuitenkin hyvin ja tuli luokse ripeästi.

Tasamaanouto - tyydyttävä
Haki ja toi mutta ravilla...

Hyppynouto - puutteellinen
Hyppäsi (otti tukea, ei oo pitkään aikaan näin tehnyt) mutta takaisin tullessa yritti tulla A:n kautta, vauhti ei kuitenkaan riittänyt.

Vinoestenouto - erittäin hyvä
Tää oli hieno! Vauhti oli hyvä kumpaankin suuntaan, palautus tiivis ja ote hyvä mutta voisi nostaa voimakkaammin.

Eteenmeno - Erinomainen
Valmisteleva osuus näytti varmasti siltä että koira oli lähdössä lentoon, sinkosi lujaa ja suoraan sekä lösähti maahan ensimmäisellä käskyllä. Niin hieno! Tohon oli hyvä lopettaa mutta miten saada koira viriteltyä noin hyvään tilaan koko session ajaksi?

Paikalla makuu - erinomainen
Ei mitään moitittavaa

Yhteensä 66pistettä. Eli neljästä pisteestä jäi tänään meidän tulos kiinni :( Harmittaa ja tulihan siinä pari kyyneltäkin vuodatettua.
Nyt täytyy kaivaa jostain se motivaatio tottista kohtaan ja ilmoittaa tuo otus vielä yhteen kokeeseen (jos siis saadaan jostain vielä paikkaa..).



lauantai 3. syyskuuta 2016

Kokeeseen valmistautuminen

Ei kommentteja:
Noloa miten mulla on vaan jäänyt kirjoittamatta... Vaikeinta on näiden postausten julkaisu kun mulla ei ole mitään kuvamatskua ja kun instagramiin saa vaan äkkiä päiviteltyä kaiken tärkeän.

Pari viikkoa takaperin maanantaina näytettiin lajista kiinnostuneelle miten homma toimii ja saatiin samalla vieraan talloma jälki. Toimi hyvänä motivaatio jälkenä kun pituutta oli about 200metriä, kuusi keppiä ja 30m jana. Koko jälki oli todella onnistunut - janalla ei mitään ongelmaa, ei yhtään jäljeltä poikkeamista vaikka jäljellä meni kokoajan kaksi marjastajaa, jokainen keppi nousi itsenäisesti ja Eka osoitti muutenkin halua ajaa jälkeä kun lähti heti keppipalkkojen jälkeen jäljelle ilman käskyjä.

Saman viikon torstaina Eka ajoi elämänsä hienoimman jäljen, vieläkin sydän pakahtuu vain ajatuksesta. Jälki oli 2.luokan jälki lyhyellä janalla. Nosti jäljen hyvin ja ajoi jälkeä kuin juna, ensimmäistä kertaa tuon koiran perässä sai juosta mutta onneksi se malttoi rauhoittui vähän toisen kepin jälkeen. Kepit nousi tasaiseen tahtiin ja pian oltiinkin viimeisen kepin luona eikä siihen mennyt aikaa kuin alle 20minuuttia. Eikä yhtään jäljen kadottamista. Olis mennyt heittämällä 1.luokan jälki läpi.

Janatreenejä tehtiin aktiivisesti ja ne ei mitenkään erityisen hyvin tai huonosti menneet. Intoa ja halua löytyy, kulkee siis kovaa ja syvälle mutta on nyt keksinyt sen että kannattaa oikoa. Ei ole kertaakaan mennyt takajäljelle joten olen sen sallinut koska tiedän tekeväni siitä ongelman jos en anna sen niin tehdä. Yksi ilta kuitenkin karjaisin sille kun lähti niin rumasti rällätellen ja aiiivan liian vinoon. Ärsyttää kun sillä on janalla aina palkkakin mutta ei niin ei. Jatkamme treenejä.

Pari kolme kertaa viikossa käytiin myös tottistelemassa jotain pientä. Pääasiassa virittelyjä, siirtymisiä ja leikkimistä mutta ollaan me myös jotain yksittäisiä liikkeitäkin tehty mm jääviä, noutoja, eteenmenoja, seuruuta... Jäävissä ei mitään erottelu ongelmia, ainoastaan liikkeestä maahan menosta on tullut jäätävän hidas. Saatiin kuitenkin siihen täydellinen vinkki facebookin toko sivustolta jonka avulla maahanmenosta on tullut sairaaaan hieno! Noudoissahan meillä oli ongelmia kanssa hitauden kanssa mutta nyt vauhtinoudot ja virittelyt on tuottanut tulosta koska koira sinkoaa kapulalle ja takaisin kuin raketti, vau! Seuruussa ongelmana tällä hetkellä on täyskäännös, mä en osaa kääntyä, koira kääntyy joko liian laiskasti tai niin nopeasti etten ole itsekään kerennyt vielä kääntyä. Huoh.
Viime viikolla sitten ajettiin kolmena päivänä metsäjälkeä.

Torstaina Eka ajoi 1.luokan jäljen ja ohjaaja menetti hermot heti alkuunsa. Lähti jäljelle hyvin mutta vähän kyllä kaarsi mennessä. Ensimmäinen keppi ja joku toinen keppi jäi metsään, sekö ärsytti vielä lisää. Piti vähän rauhotella itseäni että jaksoin tsempata koiraa loppuun asti. Koira onneksi korjasi ohjaajan mielentilaa ja ajoi kokoajan mageella asenteella.

Seuraavana päivänä sama homma, 1.luokan jälki kokeenomaisena mutta keppien alla palkkapurkit. Jana oli täydellinen, ei mitään moitittavaa siinä. Koko jälki juostiin läpi (siis tuo koira oikeasti laukkasi osan matkasta...) nostaen kaikki kepit! Ihan törkeen hieno jälki ja oltiin palauttamassa keppejä 9minuutissa.

Tehtiin vielä loppuun motivaatio esineruutu. Kaveri meni metsään viiden esineen kanssa, siellä liikkuen ja joka esineen kohalla huutoja sekä heitsausta. Eka lähti huutaen metsään mutta se ei millään edennyt suoraan vaan ajautui joka kerta oikealle päin, toi esineitä mutta ihan vääristä paikoista mistä piti.
Sunnuntaina Ekalle käytiin tekemässä parit näköjanat josta koira autoon. Ensimmäinen lähti vasemmalle 15metristä (palkalla) ja toinen oikealle 30metristä. Ensimmäinen jana epäonnistui kun jouduin päästämään liinasta sen polttaessa kättä, tällöin Eka oli tekemässä jotain ihan omaa koukkua takajäljelle(??) joten otin uudelleen viereen ja lähetin, nyt hyvä nosto josta sai heti vahvistuksen. Jälki meni juostessa mutta nosti se kepin... Toinen jana oli paljon parempi, lähti hyvin suoraan ja oli lähdössä ajamaan jälkeä mutta päätti sitten tarkastaa löytyykö palkkaa, jatkoi kuitenkin jäljelle itsenäisesti. Jäljeltä nousi kummatkin keoit mutta edelleen vähän hosuen meni.

Vielä loppuun kokeenomainen esineruutu eli tuomarin huuto ja tervehdys, hallittu lähetys ja ohjaajan hiljaisuus. Ei mitään ongelmaa, sinne se paineli ja eteni aivan suorassa. Meni parikyt sekunttia ja toi takaesineen. Siitä kunnon palkka ja koira autoon.

Tän viikon tottiksissa ollaan tehty vaan pieniä mielentilatreenejä jossa ollaan otettu niitä meidän vaikeita juttuja eli liikkeelle lähtöjä rauhallisesta/tylsästä mielentilasta, täyskäännöksiä ja liikkeistä maahanmenoja. Käytiin me myös kokeilemassa hyppynoutoja kun niitä on viimeksi tehty pari kuukautta sitten... Kerran päästiin tekemään myös ilmoittautumisia ja henkilöryhmää.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Ei kommentteja:
Eilen kisoissa oltiin koiran kanssa yhtä hymyä loppu päivä, oli siis todella onnistunut kisapäivä tällä kertaa :)
Ensimmäisellä agilityradalla ainoa virhepiste tuli kepeiltä, ohjaaja pysähtyi ja koira todennäköisesti ajatteli tehneensä virheen (mun liike loppuu aina treeneissä jos koira tekee kepeillä virheen) mutta löytyyhän tuolta moitittavaa muualtakin. Eka ensimmäistä kertaa koskaan varasti lähdössä, ei oo tehnyt noin edes treeneissä ja mä sallin sen, voi prkl. Niin ja en ohjannut ollenkaan 6.hypylle ja kiltti pieni Eka sen nappasi vaikeasta linjasta sekä sen jälkeen korjasi itsensä putkeen, pienestä oli kiinni ohi menot. Tuo lentokeinukin oli aika lähellä... 18.putkeen meno oli kuitenkin törkeen hieno<3 Myös 7.hypyn onnistumisesta olen ylpeä koska Eka ei ollut heti ensimmäisenä juoksemassa A:lle. Lopputulos siis 5vp.

Tämä hyppyrata masensi jo heti alkuunsa - kokoajan joutu pitämään koiran lähellä, tosi tiheesti hyppyjä ja vielä välistäveto ei siis mitään meidän lempijuttuja. Mutta me yllätettiin itsemme ja oltiin viime metreillä kunnes ohjaaja mokasi tehden persjätön väärällä esteelle. Törmättiin Ekan kanssa ja saatiin 5virhepistettä. Voi perhana! Sinne meni luva, oltiin nimittäin ainoaa nollan tehtyä nopeampia. Päästiin tällä kuitenkin sijalle 2. Mutta voi vitsi saa olla ylpeä puhtaista kepeistä, kannatti luottaa!!
Viimeinen rata oli ihan kivan oloinen, ainoa kohta mikä mietitytti oli kepeiltä 9.esteelle meno koska en voi irrota kepeillä kovinkaan kauas ja tiedän Ekan spurttaavan keppien jälkeen jolloin en välttämättä sitä kerkeä ohjaamaan.
Rata vedettiin kaikesta huolimatta puhtaasti loppuun asti, ainoa mistä en radassa tykännyt oli mun varmistelu kontakteilla jolloin Eka alkoi hiipimään mutta noh. Lopputuloksena 0 voitto (kolmesta nollasta nopein) ja meidän toinen LUVA! Huomaa että edellisen radan onnistuminen (etenkin ne kepit) sai oman fiiliksen rennoksi koska miten vaan voi käydä ja nyt kävi parhain mahdollisin tavoin.

Sai olla kyllä tyytyväinen onnistuneista kepeis ja kontakteista. Eikä yhtään hyllyä!! Niiden tekeminen meille kun on aika vakio juttu. Neiti pokasi kunnon palkinnot (ruokaa 6kg, kaksi ilmaista starttia, nameja, juomapullo, avainnauha) ja sai tietysti itselleen buffasta makkaran. Nyt on paineet tältä vuodelta agilityn osalta kadonnut, viimeinen luva tulee kun tulee :)

lauantai 13. elokuuta 2016

3 kommenttia:
Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa kisaamaan (ja vielä sisällä!). Josko tästä taas lähtisi käyntiin se vähän ahkerampi kisaamisjakso kun kisoja alkaa taas enemmän pyörimään tuossa lähihallissa, ei oo helppoa kisata ja olla autoton.

Aloitettiin hyppyradalla ja se sujui muuten ihan kivasti mutta Eka oli lähdössä hakemaan 11.putkea kun piti mennä 3.putkeen, onneksi taputukset sai sen kääntymään oikeaan paikkaan. 18.este meni myös aika täpärälle mun myöhäisen ohjauksen takia. Mutta ainoat virhepisteet tuli kepeiltä kun ensin kehuin vapautus tyyppisesti ja toisella uusinnalla yksi väli jäi menemättä. Eli yhteensä 10virhepistettä. Joku oli kuitenkin vahingossa katsonut sen vitoseksi ja tällä me sitten voitettiin koko luokka.
Ensimmäisellä agilityradalla ei tullut mitään muuta virhettä kuin keppivirhe. Sekin täysin oma vika kun lähdin liikkeelle taas ihan liian ajoissa. A-esteen kontaktille ei malttanut osua ollenkaan mutta tuomari ei siitä ollut varma joten käsi ei noussut. Tältä radalta 5virhepistettä sijalla 6.

Viimeiselle agilityradalle sain vähän keräillä itseäni koska kepit ei vaan onnistu, käytiin niitä jopa välissä treenaamassa mutta teki puolet väärin (jätti tokan välin tai otti tokan välin) joten fiilikset ei olleet kauhean hyvät. Päätin kuitenkin että kunhan mennään ja meillä on kivaa niin ihan sama. Tyypillä oli sitten vähän turhankin kivaa kun se hyppi A-esteeltä ja puomilta hienosti... 3.putkella ja 12.putkella meni vääriin päihin. Ai niin meni se vielä 3.putkeen uudelleen 10.putken sijaan. Niin ja tietysti keppivirhe ihan keppien lopussa, selkeästi ei vaan malttanut tehdä loppuun koska mitään kamalaa kehua en antanut. Kepitteli kuitenkin reippaasti uudelleen. Tältä radalta HYL.

Kepeille vaan lisää ja lisää treeniä. Veikkaan että pakka hajosi ensimmäisellä radalla kun joutui uusimaan pari kertaa, mua alkoi hermostuttamaan eikä saanutkaa palkkaa. Vähän kyllä harmittaa koska oli niin kivoja ratoja (saa vaan paahtaa eteenpäin, sopii Ekalle paremmin kuin hyvin) tarjolla joista nollat ei ollut kaukana. Vähän harmittaa sekin etten saa Ekaa samaan fiilikseen kuin treeneissä niin ei kulje ihan niin lujaa kun voisi... Mutta jos mulla ei ollut aina hauskaa niin Ekalla oli ainakin :P

perjantai 12. elokuuta 2016

Ei kommentteja:
Tänään oli se toinen kerta kun Maiju Korhonen tuli meitä agrylaisia kouluttamaan.

1-6 Tää pätkä meni ihan törkeen hyvin! Ekalla oli jopa niin hauskaa että se ensimmäistä kertaa ikinä sinkosi omille teille ja esteille koska siiistiiiii. Mutta kepit<3 Niin hienosti valssista otti kepit ja teki loppuun asti täysillä. Eipä tässä siis mitään kummempia mutta asenne oli just eikä melkein kohdillaan.
7-13 9.esteelle oli hankala alkuun keretä ohjaamaan mutta kun lähti vähän aikasempaan juoksemaan niin kyllä se siitä saatiin toimimaan nopeasto. Välistävedot on meidän heikko lenkki joten se näkyi taas. Kokeiltiin tähän nyt tupla japanilaista (enpä ollut koskaan ennen kokeillut koko ohjaustekniikkaa) ja Eka vastasi tähän ohjaukseen ihan törkeen hyvin, yllätti jopa mut. Kerran epäonnistuin ajoituksen kanssa mutta muuten meni aikalailla nappiin joka kerta. Tää ohjaus sopii Maijun ja mun mielestä meille välistävetoihin koska mä pysyn kokoajan liikkeellä eikä tällöin hidasta Ekan vauhtia. Tätä lisää treeneihin!
14-21 Tää pätkä tuntui alkuun jotenkin kamalan hankalalta kun en tiennyt ollenkaan miten ohjaan ja missä mutta ei se oikeastaan sen vaikeampi sitten ollut. Ainoastaan kerran myöhästyin 20.esteen takaakierron lähetyksestä (piti vaan vaihtaa persjättöön 19.esteellä niin onnistui heti) mutta missä muualla ei virhettä tapahtunut. Hiottiin vähän tekniikkaa tuossa 16-17.esteiden välisessä haltuun otossa ja takaakierrossa koska mun kääntyminen sen jälkeen tuli vähän jäljessä.
Ihan sujuvaa menoa taas kokonaisuudessaan :) Maiju kehui Ekan kiltteyttä tulla ohjauksiin ja sitä kasvavaa intoa lajia kohtaan. Kehut ne vaan tuntuu aina yhtä hyviltä.

tiistai 9. elokuuta 2016

Ei kommentteja:
Sitten taas palveluskoirajuttujen pariin. Kisakuume jyllää joten jotain on pakko tehdäkin että niihin uskalletaa lähteä :P

Tiistai aloitettiin Mintun ja hänen belgien kanssa tottiksella.

Eka teki ensin häiriöityä paikka makuuta jonka aikana olin piilossa. Kurkin vähän väliä mitä se siellä tekee mutta katsoi aivan kokoajan skarppina piiloon eikä mennyt edes lonkalle! Pitää useammin aloittaa paikkiksella niin ohjaaja tajuisi ettei se koira siitä laiskistu niin ei kokeessakaan jännittäisi. Sitten noutoja missä nyt painotetaan siihen tuonnin vauhtiin ja nyt meininki olikin ihan erilainen kuin edellisissä treeneissä. Tuli lujaaaaa ja otekin oli hyvä. Otettiin pk seuruu kaavaakin mutta palkkasin aina hyvissä kohdissa. Teki ihan törkeen hyvin! Käännöksissä oli aivan mukana ja näyttikin hyvältä. Pikku hiljaa alan taas tykätä tuosta otuksesta...<3 Loppu palkaksi tietty eteenmeno.

Vähän kotona kerettiin lepäillä kunnes lähdettiin Oonan ja mudien kanssa viestimetsään.

Viestiä, jee viestiä!! Edellisestä kerrasta on jo vuosi....
Aloitettiin 300metristä josta siirryttiin kaksi kertaa 100metriä syvemmälle.
Eka lähti joka kerta hyvin ja lujaa mutta ensimmäisellä kerralla palasi kerran ja toisella lähetyksellä kolme kertaa kunnes laitoin sen puuhun hetkeksi odottamaan uutta vuoroa. Ekalle oli selkeästi vaikeeta että toiseen päähän lähtenyt oli joutunut tekemään tien takia pienen koukun eikä reitti mennytkään suoraan vaan enemmänkin ällän muotoisesti. Mun luokse tullessa ei mitään ongelmia ja kaksi vikaa lähetystä saatiin ensimmäisellä lähetyksellä onnistumaan.

Oli ihana huomata miten Eka oikeasti rakastaa tätä lajia. Sen vire ei vaan laske mistää - ei vaikka mua ärsyttäisi eikä silloinkaan vaikka se palaisi kolmannen kerran mun luokse. Joka kerta se tuli mun sivulle, katsoi metsään silmiä räpäyttämättä, lopetti läähätyksen ja odotti uutta lähetystä. Tarmokas Eka<3 Oli ollut kuulemma aina tosi iloinen kun löysi Oonan, oli näyttänyt onnen piehtaroinnitkin. Mua niin harmittaa että tällä hetkellä tätä lajia ei voida vaan aktiivisesti harrastaa. :(

Otettiin vielä esineet pellolla. Esineinä vieraan koiran leluja jotka heitin vain jonnekin, toi vähän lisä haastetta kun ei vaan voinut lähettää tietystä kohdasta. Ensimmäinen lähetys oli niiin hieno!! Lähti tykin suusta, teki äkkijarrutuksen ja toi etuesineen. Seuraavat eivät menneet ihan niin hienosti kun Eka teki miten oltiin opetettu - lähti pellon toiseen päähän ja alkoi käydä ruutua läpi. Tylsän näköisesti vaan ravaili mutta töitähän se siellä kokoajan teki joten esineetkin löytyi.



Keskiviikkona ajeltiin porvooseen Henrikan, Rhondan ja Sorellan kanssa, koiria unohtamatta (oli rottista, sakua ja vesikoiraa).

Aloitettiin esineruudulla jossa oli kolme takaesinettä (vieraita). Koko koira oli kuin viritetty pommi kun sen sai autosta. Se vain huusi päin naamaa ja tutisi vieressä odottaen käskyä metsään. Sinne se sitten sinkoi ja hitto miten hienosti työskenteli ja tarkensi. Ja jos on noin hienoa työtä tekee niin saa hakea vain kaksi esinettä sekä joutuu vielä katsomaan kun joku juoksee ruutuun viemään esineet takaisin.

Sitten jälkeä. Oltiin tehty kaksi näköjanaa josta joutui autoon odottamaan vanhenemisia. Itse jäljet oli vain ehkä 100metriä pitkiä, kahdella kepillä. Ideana on nyt tehdä muutama motivoiva lyhyt jälki.
Kummatkin janat oli hiton hienot!! Ensimmäisellä jäljellä oli niin innoissaan että kesti jonkinaikaa että sai jäljestä kiinni mutta ei siinä kauaa mennyt kun kepit nousi.
Toisella jäljellä ihan törkeen hieno jäljen nosto! Ajoi jälkeä tosi hienosti ja pian nostikin kepin. Ihmettelin kun ei nostanut kunnolla jälkeä, yritti kuitenkin kokoajan sitä hakea menemällä metsässä siksakkia. Ihmettelin kun ei saanut mistään jälkeä kiinni vaikka yritti ja yritti, tässä vaiheessa alkoi jo hermostuttaa mutta sekään ei Ekan fiilistä pilannut. Lopulta se löysi tallaajan lähtöjäljen ja ilmaisi siitä hänen talloman kepin. Tätä harmittelin mutta kotona sain kuulla että Eka oli jättänyt ensimmäisen kepin metsään joten ei ihme ettei jälki jatkunut mihinkään... anteeksi rakas Eka että joudut aina kestämään kaiken hölmöilyn :(



Torstaina janatreeni parilla about 30metrin janalla, toinen vasemmalle ja toinen oikealle ja niistä lähtevät jäljet olivat namitettu, pituuksilta ehkä parikyt metriä.
Janat meni tosi sujuvasti! Kulki kovaa ja suoraan. Ensimmäisellä nappasi jäljenkin hyvin mutta toisella vähän pyöriskeli ennen kuin sai jäljestä kiinni, joko liian tuore tai oikealle lähtevä on vaikeampi.



Lauantaina samanlainen janatreeni kuin torstaina. Nyt meni ihan törkeen hyvin! Koira huusi kuin syötävä koska HALUSI HETI NYT jäljelle. Sinne se sitten pinkoi kun pääsi ja nosti kummallakin kerralla tosi hyvin oikean jäljen.
Tehtiin myös ilmaisutreeni kun kävin piilottelemassa keppejä metsään, hyvin nousi kaikki. Josko tämmöistä pientä treeniä jaksaisi tehdä useammin niin se kantaisi niihin kunnon treeneihin myös....

lauantai 6. elokuuta 2016

Villinä on parasta

2 kommenttia:
Meidän seura tarjosi kaikille piirimestaruus kisoihin osastuville kahden kerran agilitykoulutuksen Maiju Korhosen ohjaamana. Pakkohan sille oli siis raivata aikaa ja huhhu miten kiva ja rankka treeni saatiinkaan aikaan!

1-4 Siis ihan järkyttävää katsoa videolta miten huonosti mä ohjaan kepeille... Ei mikään ihmekkään kun se koira ei kertaakaa ekalla kerralla mennyt oikein sisään. Tämmönen keppikulmatreeni heti seuraavaksi otettava kun mennään kentälle! Mutta sillä oli kuitenkin kokoajan ihana asenne kepeillä, kerran kakkapää jätti viimeisen välin ja syöksyi ahmimaan naminsa... :D Ensimmäinen A-estekin oli ihan hiton hieno mutta sen jälkeen alko taas hidastelemaan turhaan.
5-13 Alkuun tehtiin miten itse ajattelin eli 7-8.hypyillä pelkkä pyöräytys mutta koska Eka on muutenkin huono tiukoissa käännöksissä ja nyt sillä oli vauhtia niin tottakai se levähti tosi pitkälle. Kokeiltiin siihen tilalle sitten vastakäännöstä mutta sitä piti vähän treenata ennen käyttöä kun mun vasen käsi kuulemma tekee käännöksen aikana vapauttavia koukeroita jotka häiritsevät koiraa, lopulta saatiin kuitenkin tosi kivat käännökset aikaan. Puomin kontaktit joka kerta hyvät.
14-18 Putkeen lähetys oli selkeesti vähän hankala joten sekin treeniin. Eniten mua epäilytti 17-18 hypyt koska Eka herkästi ottaa takaakierron mutta päätin silti kokeilla vaan kunnon haltuun ottoa eikä mitään kummempia ohjauksia. Ja kyllä se vaan teki oikein joka kerta kun sen otti haltuun mutta heti kun ohjauksen unohti niin koira katosi takaakierrolle.

Nyt on loppuun pakko kehua Ekan asennetta! Heti kun se pääsi kentälle niin neiti oli aivan sokka irti, juoksenteli villinä eikä jaksanut oikein kuunnellakaan. Se hyppeli esteitä ja kävi kaikki kontaktit läpi koska "sairaaaan siiistiiii". Siis tämmöstä mä oon niin kaivannut siitä! Videoitakin katsoo niin onhan sille tullut ihan kamalasti vauhtia lisää. Ja heti kun päästiin jäähkälenkille niin koira roikkuu remmissään, hyppii päälle ja heti kun pääsi nurmelle niin siihen se vaan köllähti selälleen nauttimaan rapsutukista. Tämmöset hetken on vaan niin<3

tiistai 2. elokuuta 2016

9 kommenttia:
Lauantaina saatiin tänne meille päin tokoilemenaan Sanna sekä tytöt Minni ja Myy.

Eka teki liikkuroitua seuruuta ja se meni ihan törkeeen hyvin! Se asenne, täpäkät käännökset ja juoksuseuruu, vau. Tällä kertaa ei yhtään mitään ongelmaa, edes liikkeille lähdöissä. Seuraavan kierroksen seuruussa (ei liikkuria) niin vajaat käännökset mutta kiva asenne. Ruutuun juoksutettiin pari kertaa eikä siinä mitään ongelmia edes voi tulla koska juusto odotti kupissa. Kaukot teknisesti tosi hyvät, ei mitään ongelmia s-m s-i vaihdoissakaan mutta vähän oli vajaat istumaan nousut. Loppuun vielä merkin kiertoa leikin ohella ja taskuraketti kulki lujaaaa korvat niskaan liimattuna.

Sunnuntaina löytyi vielä motivaatiota joten lähdettiin kentälle tsiigaamaan missä kunnossa voittajan liikkeet olisivat.

Ohjatussanoudossa eikä ruudussa mitään moitittavaa. Itse asiassa ainoat hankalat liikkeet on hyppynouto metskulla ja tunnari. Metskulla täytyy nostattaa kunnolla että nostaa ja pitää hyvin. Tunnarissa löytää aina omansa mutta nytkin koski ensin väärään ja tuonnin ote sekä vauhti huono. Eli nämäkään ei kauheasti viilausta tarvitsisi. Mikään L, kaukot, luoksetulon stoppi, paikka makuu tms ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Pohjat on siis ihan hyvät! Seuruussa tosin pitää treenata kestävyyttä mutta juoksun käännökset tai peruutukset ei ole vaikeita meille.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

1 kommentti:
Torstaina HSKH:lla kouluttava Asko Salmi huuteli ryhmäänsä aksaajia kun niin monet olivat peruneet tulonsa joten minähän sinne sitten lähti ja olinkin ainoa. Saatiin rakennella rata rauhassa eikä itse aksaamisella ollut mitään kiirettä.

Tehtiin rata alun alkaen pätkissä vaikka ensin tarkoitus olikin vetää kisamaisena mutta ei se vaan sujunut :D
1-4 suunnittelin tekeväni valssin ja siitä takaakierron mutta jos olin tarpeeksi kaukana esteestä, en kerennyt 3.hypylle jolloin Eka lukitsi pituuden ja jos olin tarpeeksi lähellä estettä, Eka teki sen takaakiertona. Asko ehdotti sitten sivuirtoamista ja siitä poispäinkäännöksellä takaakiertoa ja heti toimi ensimmäisellä yrityksellä.
4-7 5.putken jälkeen Eka juoksi herkästi A-esteelle koska jätin koiran yksin, katsoin itse vain eteenpäin mutta heti kun muisti koiran niin meni sinne minne pitikin. Kepeille tein takaaleikkauksen missä ei ollut mitää ongelmaa, kepitteli joka kerta puhtaasti ja lujaa.
8-16 8-9 väliin ajattelin vain kunnon haltuun ottoa mutta Eka sinkosi suoraan putkeen joten vaihdettiin se flippiin. 10-11 ja 14-15 väleihin ajattelin myös kunnon haltuunottoja mikä toimikin 10-11 välissä mutta ei enään 14-15 kun puomille oli pakko päästä juoksemaan. Päätin sitten valssata kumpaankin kohtaan, 11.putkelle unohdin saattaa kunnolla niin levähti  siitä yli ja joutui kerätä vauhtinsa uudelleen sekä 14.hypyn valssissa pysäytin liikkeen joten koira hyppäsi mun väärälle puolelle. 12.putkelle tein takaaleikkauksen mikä ei ollut mikään paras vaihtoehto kun koirahan sinkosi väärään suuntaan, päätin sitten ihan vaan pysytellä siellä oikealle ilman mitään kummempia räpellyksiä.
17-20 17-18 hypyillä otin vain haltuun kunnolla ja 18-19 hypyt pyöräytin sisältä päin mutta kun mun liike siinä pysähtyy niin Eka kiersi esteen. Asko ehdotti siihen 17-18.esteille leijeröintiä ja 19.esteelle sylikäännöstä (vai onko poispäinkäännös, en oo aivan varma). Se onnistui heti ensimmäisellä vaikka kuivaharjoitteluna se tuntui kamalan hankalalta! Tuntui helpolta koiran kanssa ja näyttikin kuulemma helpolta.

Oli kyllä hiton hyvä treeni!! Eka teki hienoja kontakteja ja keppejä, se kulki oikeasti jopa kovaa!! Ja mä pääsin opettelemaan uusia ohjauksia. Asko sanoikin että meiltä löytyt osaamista ja menoa mutta mun pitää uskaltaa kokeilla erilaisia tyylejä ja luottaa omaan ohjaukseen enemmän.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Seuraamisen ongelmia

3 kommenttia:
Keskiviikkona lähdettiin väsyneen koiran kanssa seuran järjestämään seuraamis koulutukseen missä koutsina toimi Charlotte Jaakola.

Meidän vuoro meni pääasiassa höpöttelyyn mikä oikeastaan oli vain hyvä sillä sain kuulla että mitä tapoja kannattaa jatkaa ja mitä kannattaa kokeilla.

Seuraamisessahan on nyt sitä ongelmaa että seuruuseen lähdöt on ahdistavia, lähtee viiveellä jos lähtee ollenkaan ja tämä tapahtuu siis pääasiassa vain liikkurin kanssa. Mietittiin hetki ja kouluttajan suusta taisi tulla vastaus - ohjaajan epävarmuus. Mä en liikkurin kanssa tiedä milloin se käskee, minne se käskee ja se on Ekalle vaikeeta niin kuin leirin tottiskoulutuksessa huomasin - heti kun olin pihalla mitä teen niin koira ahdistui. Eli ihan vaan hitosti liikkurinkaa treeniä.
Sekä kesken seuruun saattaa pysähtyä paikalleen ja siinä Eka on eri maata kuin muut koska se EI lähde perään jos jatkan vaan matkaa. Tähän nyt otetaan remmi kuuri että se ei pääse passivoitumaan vaan sen on pakko lähteä mukaan josta se saa palkan palattua paikalle sekä sitä että jos seisahtuu niin uusi seuruu käsky ja palkka palaamisesta. Se paineistuu muutenkin tosi herkästi jos jätän sen yksin katsekontaktin kanssa plaaplaaplaa. Ongelmia on ainakin sata ja yksi, ei oo helppoo. Mutta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon, edellä mainittuja ja sekä sitä että joku sanoo mulle koiran ollessa sivulla että "minkä värinen tuo aita on? missä on kartio? minkä värinen kartio?" eli jotain millä saadaan ohjaaja keskittymään asioihin joita ei tiedä joten koira alkaa oppimaan että ohjaaja voi miettiä muutakin ja olla epävarma.

Videolla näkee hyvin mistä puhun. Tätä esiintyy yleensä just matalassa vireessä vaikka ei oo hetkeen ollu tilanne näin pahana.

torstai 28. heinäkuuta 2016

2 kommenttia:
Nyt on mökkiviikko takana ja koska aikaa oli paljon niin jaksettiin me jotain treenatakin!

Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.

Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.

Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!


Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.

Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.

Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.

Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*

Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Collie viikonloppu

1 kommentti:
Collie ihmiset kokoontuivat viikonlopun ajaksu ihanalle Annalle, Laitilaan viettämään aikaa hyvässä seurassa. Meitä ihmisiä oli kaiken kaikkiaan paikalla yhdeksän ja koiria yksitoista (kaksi pitkäkarvaista, loput sileitä).

Koko leiri poppoo majoittautui siis Annan hulppeisiin tiloihin, ketä nyt ei olisi kateellinen kun jonkun omalla tontilla on oma halli(!!), iso nurmi alue, kolme mökkiä ja asunto. Tilaa siis löytyi mikä oli hyvä kun nartut ei pahemmin viihtyneet samassa seurassa. Meidän kämppäkavereina tosiaan oli Tiina, nahkat Inkeri ja Maisa (maailman suloisin pieni termiitti, ei nostanut pentukuumetta ei...) sekä Anne ja Elmo.

Matkamme alkoi perjantaina kun nousimme bussiin kohti Laitilaan josta Anna haki meidät heille. Odotellessa kerettiin Ekan kanssa käymään kaupassa hakemassa treeni sekä grilliherkkuja ja syömään pizzaa.
Paikan päällä me vähän asettauduttiin, käytiin paikkoja läpi, vaan oltiin ja odotettiin muiden tuloa. Vähän koirat ja omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vielä perjantaina ei keretty mitään touhuta eikä sade sää paljoa houkutellutkaan tekemään mitään.
Lauantaina herättiin aikaseen syömään aamupalaa josta siirryimme kentälle tottistelemaan Kirsi Petäjänmäki kouluttamana.

Eka teki kummallakin setillä patoamista ja siitä seuruuseen lähtöjä, ihan perus treeni eikä mitään jäänyt oikein käteen mutta siitä voi ihan syyttää itseäni kun en tiennyt mitä tehtäisiin kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään ongelma liikettä missä tarvitsisimme neuvoja. Treeneistä saatiin vielä kaiken lisäksi paha mieli omistajalle, koira oli jotenkin extra herkkä, paineistui heti alkuun jos vähäänkään olin pihalla jostain asiasta mistä sitten juos yleisön jalkoihin hakemaan turvaa. Mulla on taas semmonen fiilis ettei me koskaan saada tottista hyvään kuntoon, mä en vaan osaa, miten ihmeessä mä voin muutta omia ajatuksia kun koira lukee mua kuin avointa kirjaa? No meillä menikin niin pitkään hyvin treenien kanssa ni kai se takapakki kuuluu tähän harrastukseen...
Tunti kerettiin levätä niin siirryttiin metsän puolelle.

Jälkien vanhetessa Eka teki esineruutua mikä ei ihan onnistun niin kuin piti. Unohdin kokonaan että ruudun vieressä oli Elmon namijälki niin Ekahan ampaisi sinne mussuttamaan ruokaa, uudella lähetyksellä oli jälkimoodi päällä mutta kun huomautti niin kävi se pari esinettä hakemassa. Loppuun ärsytettiin Ekaa kun appari vei esineen juosten metsään mutta Eka pääsikin vain häkkiin kitisemään.

Jälki oli meille hyvä kokeenomainen treeni - vieraan talloma jälki, vieras maasto. Ajettii siis 1.luokan jälki ilman katsojia.
Eka jäljesti toiselle kepille niiin hienosti kuin se vaan osaa mutta sen jälkeen tehtiin se ainainen harha koska "eihän se voi eteenpäin jatkua, ehkä mä kokeilen tätä" T. Eka. Siinä sitten pyörittiin tovi kunnes sain sen edellisen kepin kohdalta ajamaan, pian sitä alkoi taas keppejä nousemaan. Jäljen lopussa meillä oli keppejä 5/6.

Majoituksille kun pääsimme takaisin niin koirat lepäämään ja ohjaajat saunomaan, grillailemaan ja juoruilemaan. Juttua kyllä riitti ja tunnelma oli ihanan rento, kyllä siinä tunteja vieri.
Aamulla käytiin äkkiä nappaamassa aamupalaa naamaan ja suunnattiin tottiskentälle ampumaan.
Ekalle ammuttiin ensin paikka makuussa kaksi laukausta ja neljä laukausta sivulla ollessa. Sivulla reagoi kahteen ensimmäiseen kontaktin tippumisella mutta sen jälkeen ei edes korva heilahtanut, tätä pitää siis treenata lisää koska paikkiksessa ei reagoi ääneen millään tavalla vaikka tulisikin yllätyksenä. Väännettiin vielä vähän seuruuta kun häiriötä oli hyvin käytettävissä ja kokeiltiin eri väristä pressuestettä millä ollaan totuttu treenaamaan, ei ongelmaa. Saattoi olla Ekan hienoin noutohyppy ikinä, ilma varaa löytyi eikä se hipaissutkaan estettä.
Hetin kun saatiin tottikset tehtyä niin siirryttiin Terhin ja Dingon (Ekan uusi rakkaus...) kanssa maastoihin.

Taas jälkien vanhetessa esineitä. Kisakokoinen ruutu ja vieraat esineet.
Tosi lyhyessä ajassa, kahdella pistolla saatiin kaksi esinettä käteen asti. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa kun oli jo niiin kuuma ja jäljestääkin piti vielä jaksaa.

Jälki oli taas semmoinen 1.luokan jälki mutta tällä kertaa tallaaja lähti mukaan.
Jana oli katastrofi, missä mun janavarma koira oli?? Ei edennyt suoraan, tarkasti vielä takajäljen ja lähti jäljelle epävarmasti. Jäljellä pysyttiin hyvin mutta meno oli hidasta kun janavirhe painoi neidin mieltä, sai kuitenkin keppejen nostoista taas varmuutta hommaan ja vauhtikin pikku hiljaa reipastui. Sentäs kulmat teki tosi hienosti ja tarkasti! Kaksi kertaa omistaja kuitenkin teki ison virheen. Koira haki paikkaan x mutta ohjaaja ja tallaaja oli varmoja että jälki on tässä joten kauhea houkuttelu ja käskyttely että jäljestä, koira ahdistuneena kattelee että ei, ei se siinä mene ja yrittää hakea paikkaan x. No kun sen sinne päästään niin alkaa kulkemaan ja keppejä löytymään. Perkele, älä kuuntele tallaajaa vaan koiraa, kauanko sen oppimisessa menee??? Vähän jännitti kyllä olla jäljellä kun sieltä löytyi tuoreet hirven jätökset ja jäljet,hetken jo mietin viekö koira mut hirven luo mutta neiti oli fiksu ja valitsi ihmisen jäljen ja jäljen loppuun päästiin kaikkien kepoien kanssa, hyvä Eka!

Kun päästiin maastoista lähtemään niin pääsin vielä kokeilemaan agilityä Vilman iiihanan Lyyti neitosen kanssa ja siitä neidistä ei paukut kyllä lopu kesken! Meikäläinen sai juosta ihan kunnolla kun koira tykitti menemään minkä kerkesi ja oli vielä kaiken lisäksi niin estehakuinen että kerkesi napata aina pari ylimääräistä estettä matkalla. Hauskaa ja hikistä puuhaa!
Kotiin päästiin sitten ison itkun ja mutkan kautta. Bussi johon nousin oli väärä, ostamani lippu ei käynyt siihen, mulla ei ollut rahaa ostaa uutta lippua, seuraava bussi tuli vasta kolmen tunnin päästä, mulla oli akkua 10%, ihan mahtavat lähtökohdat eikö? No ihana Anne noukkasi meidät kyytiin ja vei turkuun mistä meidän bussi lähtikin heti Helsinkiä kohti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Toivoa on

1 kommentti:
Kerettiin me olla melkein kaksi kuukautta ilman tokoa kunnes nyt on jo fiilistä lähteä tekemään sitä kentälle asti.

HSKH järkkäsi paljon ilmaisia tokokoulutuksia jäsenilleen joten me ängettiin Alo/Avo kisanomaiseen treeniin, tämmösiä kun me ollaankin kaivattu ja paljon!

Aloitettiin ryhmäpaikkiksella jossa oli kaksi alo koiraa ja yksi avo koira meidän lisäksi. Eka tapitti mua silmiin taukoamatta eikä muiden maahan käskyillä ollut mitään merkitystä. Jäi hienosti taas paikalleen, ei haitannut kun vieressä makaava koira haukkui, toinen lähti omistajan perään ja kolmas kävi maate.

Meidän koetreeniin valitsin kuusi liikettä, kaikki kamalan hankalat ja paineistavat liikkeet, vielä meille pahimmassa järkässä eli ruutu, kaukot, merkin kierto, seuruu, liikkeestä istu ja luoksetulo.

Kentälle kun päästiin niin Eka tarjosi hyvin seuruuta ja sivulletuloja. Ruudun lukitsi hyvin mutta lähti ravilla, ei kuitenkaan kuikuillut paineissaan taaksepäin vaan eteni ihan suorassa ruutuun. Kaukoissa meni sivulla maahan hitaasti mutta nousi tosi hyvin joka istumisella! Merkin kierrossa ensimmäisellä lähetyksellä meni seisomaan tötsälle, koira joka ei osaa mitään merkkiä tms... Otettiin uudestaan niin että vilautin lelua ja heti löytyi vauhtia ja osaamista. Seuraaminen lähti tosi hyvin käyntiin! Nosti itseään juoksu osuudesta ja jopa peruuttaminen onnistui miten treenatessakin. Kolmannen liikkeelle lähdön jälkeen Eka ei kuitenkaan lähtenyt mukaan mikä ihmetytti jopa liikkuria koska Eka ei vaikuttanut ollenkaan paineistuneelta, treeniin siis liikkeelle lähdöt. Liikkeestä istumisessa sama lähtö ongelma, lähti kuitenkin heti perään josta sai kehut. Teki istumisen oikein!! Jeee. Luoksetulokin niin hieno ja nopea. Eka sai joka liikkeen jälkeen joko namin tai lelun pikaisesti jotta saisi juuri sitä luottoa että palkkaa voi saada mistä vaan ja vaikka olisi vähän huonokin. Tosi hyvä treeni :)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Rata sileeks

1 kommentti:
Olo on aika tööt kun agirodussa tuli vietettyä 11tuntia, luojan kiitos sää suosi. Kerettiin siinä ajassa katsomaan lähes kaikki maxi joukkueet sekä pukukilpailu, tutustuttiin uusiin ihmisiin, lenkkeiltiin, treenattiin tokoa ja vaan oltiin ja syötiin.

Kun meidän joukkueen vuoro tuli niin ohjaajan valtasi huono olo, heikotti ja oksetti. Radalla yritin tsepata itseäni minkä pystyin, rata kuitenkin meni aika pimennossa. Onneksi Eka sentään oli liekeissä! Näytti olevan siistiä juosta kovaaaa. Ainoa virhe tuli muurin kiellosta, Eka ei ole koskaan vinomuuria treenannut enkä mä käskenyt edes hypätä joten Eka kokeili kiertoa. Pari tyhmää kohtaakin kuitenkin tuli mitkä olisi voinut hoitaa eri tavalla - 9.putkelta meinasi valahtaa 11.putkelle joten siinä vauhti taas hidastui aika paljon sekä A-esteen kontakti loikka oli aika mojova. Mutta voi vitsit että mä oon ylpeä noista kepeistä, ne ei edes olleet hitaat! Niin harva loppujen lopuksi suoritti ne puhtaasti, eli ei ollut mikään helpoin keppikulma. Oli kyllä onnistunut rata, Eka vaan on<3
Harmillisesti meidän muille joukkuellaisille ropisi jonkinverran virheitä niin rata sileeks joukkueemme sijoittui lopulta 34/51.


torstai 7. heinäkuuta 2016

Ei kommentteja:
Vaikka agilitystä ei ole tullut mitään kirjoteltua niin ollaan me sitäkin treenattu. Käytiin katsomassa agilityn ässämiä ja sen jälkeen käytiin kolmena peräkkäisenä päivänä aksaamassa. Väännettiin mm ässämmien vaikeita kohti (putki ansa kepeillä maxien finaalissa, maxien karsintaradan loppusuora), medien karsintarataa ja sitten yksittäisenä kontakteja sekä keppejä.

Niistä ei kuitenkaan sen enempää, agility postaukset ovat niin tylsiä luottevia ja niin tylsiä kirjoitettavia, etenkin kun ei tiedä ikinä ohjauksien nimiä tai mitään mitä siellä kentällä tekee :D

Käytiin kuitenkin tiistaina omien treenien sijasta epiksissä juoksemassa kolme rataa - supermölleissä ja kisaavissa.

Ensimmäinen rata oli kisaavien ja otin heti hyllyn keppien sekä kontaktien palkkaamisesta. Eka tuli heti toisen hypyn ohi, kannatti karjua sitä putkea ihan liian aikaseen. 7.esteellä epäröi hyppyä vähän kun jarrutin äänellä, aivan turhaan taas. A-esteen kontaktin yli hyppy. Puomi oli ihan törkeen hidas. Tosi huono rata... blääh. Sentäs kepit ja keinu onnistui.

Tähän väliin käytiin nostamassa fiilistä supermölliradalla. Meillä oli siiistiii! Mentiin täysillä ja vedettiin puhdas rata.

Uusinta startti kisaavien radalla oli huomattavasti parempi vaikka vauhtia ei tuntunut olevan juurikaan, huomaa kyllä että meidän viikon mittainen viron reissu ja treenit verottaa ja paljon. Puhtaalla radalla ja 40s päästiin maaliin, palkintoja ei tullut mutta vikaksikaan ei jääty.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

1 kommentti:
Tottista ollaan tehty idealla - laatu korvaa määrän. Treeni kertoja on siis alla vähä mutta ne on olleet kaikki todella onnistuneita ja eteenpäin vieviä. Pääasiassa ollaan tehty seuraamista pitkissä pätkissä käännöksineen, palkka tulee aina kun näyttää nostavansa itseään. Tämä on tuottanut tulosta ja Eka teki 300askeleen seuruun monella käännöksellä, ilman palkkaa virettä laskematta!! Jopa yhdellä kerralla laiskalta tuntuva Eka teki videoiden perusteella hirmu nättiä seuruuta joten eiköhän se tästä kun se saa varmuutta siihen että kunhan pysyt mukana niin mamma on tyytyväinen :) Ollaan käyty myös kerran jäävät läpi eikä mitään ongelmaa, istuminen sujuu jo 100% varmuudella oikein. Tehtiin myös pitkästä aikaa hyppy ja vinoestenoutoja, ei tosin kapulalla kun sitä ei ollut mukana. Päästiin kokeilemaan meidän uutta viritys sanaa noudoissa (heitetäänkö, nostaa heti itseänsä ja jännittyy). Hypyn kanssa saatiin vähän enemmän tehdä heittoja kun ensin korvaan lensi hiekkaa, neidin oli pakko ravistella juostessa ja yhtäkkiä hyppy olikin jo edessä eikä sitä päässyt enään hyppäämään jne. Vinoeste noudossa ei mitään ongelmaa vaikka vähän jännitti osaako se enää korjata linjaansa kun haettava esine on selkeästi vinossa, no problem.
Meidän jälkitauko on ollut iha turhan pitkä joten pari viikkoa sitten käytiin pari pikku jälkeä ajamassa. Idea oli keskittyä keppejen nostoo ja jäljellä pysymiseen. Merkkasin jäljen ja kepit hyvin joten pääsin puuttumaan siihen jos yritti oikoa tai mennä jäljen sivusta tai jättää keppejä metsään. Parin kepin yli yritti ajaa mutta kun ei päästänyt ja kepit nousi niin heti jaksoi tarkentaa paremmin seuraavilla kepeillä.

Muutama päivä takaperin päästiin ihan kunnolla jäljestämään. Jälki oli aikalailla 2.luokan jälki (lyhyempi jana).
Janalla lähti oikeaan suuntaan oikomaan mutta päätin että uusin mielummin että saadaan tikkusuora lähtö, fiilis taas ihan huippu! Keppejä nousi tasaisesti, ei ongelmia kulmissa tai polkujen ylityksissä (ne on vielä tampattu jotem niistä näki ettei mennyt senttiäkään jäljen vierestä), alku jälki ja loppu jälki menivät myös vahingossa ihan muutaman metrin päästä toisistaan mutta Eka ratkoi senkin ongelmitta eikä lähtenyt tuoreemmalle jäljelle oikomaan. Loppu jäljestä Eka alkoi vähän väsymään ja tarvitsi selkeästi enemmän aikaa kepeillä, eikä ihmekkään kun oli pitkä jälki ja asteita +25. Yhden mutkan Eka taas tarkasti (mikä oli oikea jälki) mutta ei luottanut vaan lähti pörräämään metsään, en ymmärrä mikä juttu tää on kun joka jäljellä tuntuu tekevän tän... No lähetin sen vaan alemmas metsään ja nosti jäljen taas. Sama juttu hetken päästä parin ojan ylityksen jälkeen, otti vähän painettakin musta kun hoin jälkeä ja kirosin hyttysiä mitkä meinasivat syödä elävältä mutta heti kun lähetti vähän ylemmäs metsään niin nosti taas jäljen ja ajoi loppuun ongelmitta.