maanantai 20. marraskuuta 2017

Keppivirheitä ja esteiden ohituksia

1 kommentti:
Sellainen oli meidän kisapäivä sunnuntaina Ojangossa.

Otettiin kummaltakin agilityradalta hyllyt kun toistettiin samoja virheitä. Kepeillä taas samaa - en malta tehdä loppuun - ongelmia (saa muuten heittää vinkkejä millaisia treenejä pitäisi tehdä. Tekee tätä vaan kisoissa, ihan sama treenataanko palkan kanssa vai ei, ratana vai ei niin virheet ei tule ikinä siitä ettei jaksaisi tehdä loppuun asti). Kontaktit oli rumia hiipimisiä. Ohitettiin myös ihan törkeä määrä esteitä... Mulla meni vähän maku keppejen jälkeen ja videota katsoessa huomaa kuinka en ohjannut ollenkaan hypyille. Tyhmänä oletin että kyllä Eka tietää mitä hyppyjä jos huudan "eteen". Onneksi mun ärsytys ei kuitenkaan vaikuttanut Ekaan millään tavalla, sillä oli hauskaa niin radalla kuin radan jälkeenkin.

Pitäisi ehkä treenata enemmän jos haluaisi niitä nolliakin alle.

torstai 9. marraskuuta 2017

Hiljainen vuosi

4 kommenttia:
Viime postauksesta on jo reipas vuosi aikaa joten mitä siinä ajassa on sitten ehtinyt tapahtua?

Eipä oikeastaan mitään, tavallistakin tavallisempaa arkea. Viime syksynä käytiin möllitokokokeessa vetämässä erittäin onnistunut suoritus ja keväällä käytiin kahdesti agility kisoissa hyllyttämässä kaikki radat. Treenejäkään ei ole ollut sen enempää. Maastolajeja ei olla tehty kertaakaan, tottiskentällä ollaan käyty muistaakseen kaksi kertaa muuten tottistelut on sijoittunut metsään lenkkejen yhteyteen. Agilityä ollaan käyty tekemässä vähän enemmän, alta kymmenen kertaa kuitenkin ja itsenäisesti. Nyt syksyllä aloitettiin uusi urheilumuoto - veto kickbiken kanssa. Se on ollut ihan törkeen kivaa kummankin mielestä ja jatketaan sitä ehdottomasti!

Jälkeä ja siihen liittyviä hommia on tehnyt törkeesti mieli tehdä mutta ilman korttia se on hankalaa, toivon kovasti ettei se ole ensi kaudella enään ongelmana. Mutta on tästä hiljaisuudesta ollut paljon hyvää meille kummallekin. Mä olen päässyt tulos ja mokaamispaineista eroon joten Ekan sekä mun suhde on kehittynyt tosi paljon, sen huomaa niin arjessa kun treeneissäkin, toivottavasti sitten joskus myös kisakentillä. Enään ei jaksa ressata sitä että me ei olla edetty missään minnekään oikeen pariin vuoteen.

Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että me jaksettaisiin jopa aktivoitua vähän. Motivaatio on nousussa, haaveilen ensi vuodelle Ekalle uutta kaveria ja ollaan ilmoitettu meidät jopa muutamiin kisoihin. Ehkä blogi herää nyt taas eloon? Ainakin jonkinlaiseen.

tiistai 18. lokakuuta 2016

2 kommenttia:
Mä en oo blogin puolelle kirjotellut nyt hetkeen mitään. Me ei olla maastoja tehty sitten kokeen jälkeen, agilityä viimeksi edellisissö epiksissä ja tottista ollaan tehty vain lenkkejen ohella, se on kyllä alkanut tuottamaan hedelmää nimittäin ton elukan asenne on taas ihan uskomaton (treenit on kyllä pentutreeni luokkaa, tosi lyhyitä ja itsensiivisiä, mitään ei vaadita ja se kyllä näkyy hemmetin rumassa seuruussa). Koekuumetta puskee pintaan mutta me käydään nyt ensin tokomölleissä ja katsellaan ihan rauhassa millon ollaan valmiita. Mitä hitaammin me nyt edetään sitä pidemmälle tää toivon mukaan kantaa ja kokeissa on taas mukava käydä yhdessä. Me päästiin myös koirakoksi colliet palveluskoiriksi tapahtumaan, toivottavasti sieltä saisi taas lisää vinkkejä tähän meidän tilanteeseen.

Lauantaina Eka kuitenkin pääsi juoksemaan seuramme agilityepiksiin kerta ilmaiseksi päästiin.

Ensimmäisellä radalla Ekalla oli vähän liiankin siiiistii. Hyllytettiin 7.hypyn jälkeen kun en ottanut Ekaa tarpeeksi haltuun joten se otti ylimääräisen hypyn, piti sitä myös putken yli kokeilla hyppyä. 9.hypyltä tuli rima alas kun tulin Ekan linjan tielle, tästä vielä kepeille jossa luiskahti toiseen väliin vissiin taas sen takia että lähdin liian ajoissa liikkumaan. Puomilla en tajunnut edes jarrutella joten loikkasi nätisti alas... Voi huoh mikä rata :D mutta kieltämättä lämmitti sydäntä kun meidän ryhmäläinen joka on nähnyt meidän menoa viimeksi keväällä kehui että ollaan menty ihan törkeesti eteenpäin, etenkin asenteen osalta.

Toiselta radalta heti tokan hypyn jälkeen hylly. En malttanut millään ohjata loppuun asti putkelle vaan lähdin ihan liian nopeasti vetämään pois päin mikä näytti koiralle siltä että ohjaan puomille, kontaktihullulle se oli enemmän kuin jees. Loppu rata sujui tosi kivasti, vähän turhan paljon vein taas vauhtia tossa välistävedossa mutta halusin varmistaa että ei nappaa ylimääräistä hyppyä. Mun suurin ylpeyden aihe oli noi kepit. Siis kattokaa miten hienosti se ottaa ne ja suorittaa loppuun asti<3

lauantai 24. syyskuuta 2016

Ei kommentteja:
Viime viikonloppu mentiin aika agilitypainotteisesti kun lauantaina oltiin demokoirakkona koulutusohjaajien kurssilla ja sunnuntaina juostiin epiksissä.

Lauantaina meidän kouluttajat olivat tehneen pienen radan mikä sisälsi putkijarruja, leijeröintiä ja pimeää putkea.

Meille ensimmäisenä vaikeuksia aiheutti leijeröinti. Eka oli jo niin varma tiukasta käännöksestä parin putkijarrun jälkeen joten jouduttiin vähän helpottamaan että tajusi mennä 8.putkeen mutta sen jälkeen ei  sitten mokannut kertaakaan. Pimeässä putkessa mokasi pari kertaa kun mun ohjaus lähetti koiran aivan suoraan eteen joten Eka irtoavana koirana nappasi 10.hypyn, vähän taas kun jarrutti ja siirsi liikettä putken suulle päin niin ei mitään ongelmaa.

Sunnuntain epiksissä käytiin juoksemassa yksi rata, hylly keppiltä palkkaamisesta.

4.hypylle piti tehdä vastakäännös (ekaa kertaa ikinä kisatilanteessa) mutta tein nolon valssitsydeemin, koira onneksi kielsi joten sain uuden yrityksen ja se onnistui näppärästi. 19.hypylle tein taas ihan liian eteenpäin ohjaavan ohjauksen joten kiersi kiersi takaata eikä malttanut hypätä kun lähdin jo liikkumaan. Loppu rata sujui tosi sujuvasti hyvällä flowlla.
Keskiviikkona epiksissä juostiin sitten kaksi rataa, edelleen hyllyjä kepeiltä palkkauksen takia.

Ensimmäinen rata meni tosi hyvin! Meno tuntui tosi sujuvalta ja rennolta. Kepeillä kuitenkin mokasin huolella kun en antanut koiran ottaa keppejä itsenäisesti vaan lähdin vedättämään jolloin Eka kiireessä otti toisen välin.

Toinen rata ei ollut sitten ihan niin hieno... 3.hypyllä valssasin ihan liian ajoissa joten kielto. 9.hypyn riman tiputti!?! Hyppäsikö hassusti vai onko jumissa? Eka ei siis ikinä koskaan tiputtele rimoja edes treeneissä ja jos joskus on rima tippunut (viime kerta taisi oikeasti olla viime vuoden syksyn yhdissä kisoissa) niin se on johtunut huonosta ohjauksesta tms. Kepeillä tyhmä aivopieru kun näytti haistaneen jotain viimeisissä väleissä ja tuli ulos, ehti tästä vielä ottaa palkan!!!! Siis voi huoh.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mä päätin kerrankin olla järkevä

3 kommenttia:
Tää on mulle jotenkin tosi iso asia joten haluan siitä myös blogiin kirjoittaa.

Mä oon tosi tulostavoitteellinen ihminen ja vuoden tavoitteiden suorittamatta jättäminen tuntuu jäätävän pahalta. Tuntuu myös hirveältä kun kaverit päivittelee hyviä toko, pk ja agility tuloksia nettiin vaikka osaan heidän puolestaan onnellinenkin olla. Tuntuu vaan niin epäreilulta, miksi me emme voi onnistua? Miksi viime vuosi oli niin hyvä? Johtuiko se niin helpoista luokkatasoista? Teinkö jotain eri tavalla? Mulla on niin ikävä sitä onnistumisen tunnetta, sitä ylpeyttä mitä mä tosta koirasta kannoin ja sitä meidän tiimiä.

Tokon kanssa kisaamisessa kävi just se pahin mitä voi käydä. "Ei tullut tulosta, pakko mennä uudelleen koska se osaa!! Miksei se perkele saa tulosta, en mä nyt tähän voi luovuttaa!" kunnes lopulta tajusin luovuttaa ja nyt me ei olla kisattu tokossa pian viiteen kuukauteen. Mun piti mennä sen kanssa elokuussa kokeeseen, syyskuussa kokeeseen, lokakuussa kokeeseen ja nyt se on siirtynyt marraskuuhun. Mä tiedän ettei syyskuussa olisi tullut tulosta, mä tiedän sen joten siksi mä en lähtenyt enään yrittämään. Mä en enään jaksa epäonnistua. Meillä on niiiin monta epäonnistumista takana etten mä enään luota meihin, mä en oikeesti usko siihen että me voidaan saada tulos, se tuntuu niin mahdottomalta.

Se mikä eniten sydäntä viiltää on se että mä päätin että me ei tällä kaudella mennä enään jälkikokeeseen. Se ajatus että kautta on vielä jäljellä mutta me lähdetään vasta ensi kaudella kokeeseen... Siihen on niin paljon aikaa. Mutta mä haluan mielummin jättää kauden siihen kun meillä on oikeasti ollut hyvä koe takana. Enkä mä halua mennä sinne kentälle sillä fiiliksellä että antaakohan se tuomari nyt säälistä sen 70pistettä? Mä aloin myös kasaamaan ihan jäätäviä paineita seuraavan kokeen suhteen joten ajattelin että jos teen mulle itselle sen vaikeimman valinnan eli jätän kokeet ensi vuodelle niin mun paineet laskee tulostenkin suhteen koska hei se on silloin jo "vanha", kaikki muut on jo ne tulokset kerennyt kerätä. Voi voi, oltiin huonompia piste. Mutta me kisataan itseämme varten, ei muille näyttämisen takia vaikka välillä tuntuukin siltä että jäätävä määrä ihmisiä odottaa meiltä jotain. Mä toivon että nyt kun mulla ei ole paineita tottiksen suhteen niin saadaan suhde parempaan jamaan ja voidaan kisata ensi vuonna luottaen meihin.