Vuoden ekat ulkoagilityt

Oi kyllä!! Ojangon kentät on aivan kuivat, ei lumen lunta, vain kivituhkaa. Kyllä kelpaa taas treenata! Ihan mahtavaa kun nyt pääsee omatoimisesti treenaamaa agilityäkin milloin huvittaa, pääsee hinkkaamaan meille vaikeita asioita ja ylläpitämään opittuja asioita.


Käytiin tänään ihanassa kevät säässä (ensimmäiset voikukat bongattu!!) aksaamassa ja tehtiin niitä meille hankalia asioita kuten välistävetoja ja niitä muka vaikeita keppejä ja takaakiertojakin.

Kepit oli tosi siistit ja nopeat yksittäin tehtyinä, kerran tosin jätti pari vikaa väliä menemättä mikä on ihan hyvä koska näin siihen päästään puuttumaan paremmin.
Välistävedot eivät menneet mitenkään erityisen hyvin, yritettiin lähinnä päästä mun nenänvetotyylistä eroon jotta ei karsittaisi Ekan vauhtia yhtään enempään. Lopulta mulla paloi hermo kun en osannut ohjata, Eka oli ihan kokoajan tekemässä serpentiiniä ja lopulta halusi vain luikkia karkuun ärrrr. Pienen hengähdystauon jälkeen homma lähti sujumaan ja päästiin tekemään koko rataa.

Ensimmäisellä radalla mokasin jättämällä ohjauksen kesken välistävedoissa, vikasta esteestä mentiin siis ohi. Mokasin myös 11-12 esteiden välissä jäämällä katsomaan tuleeko se koira ja niin siinä kävi kuin epiksissä eli hyppäsi hypyn takaisin.
Toinen rata onnistui virheettä ja siihen oli mainio jättää treenit. Välistävedot oli hienot ja tuo 11-13 väli onnistui heti kun luotin että kyllä se koira sieltä tulee. Kepit oli ihan kamaaalan hitaat, plääh. On se silti ihan hieno<3

Tottis koomasta heräilyä

Siitä on liian kauan aikaa kun me ollaan viimeksi lähdetty ulos treenaamaan. Hallilla ollaan joskus ja jouluna käyty ja lenkillä jotain höntsäilty mutta siihen se on jäänyt (mikä myös näkyy).

Eilen ja tänään ollaan käyty lähi kentällä mikä on luksus! Tekonurmi lumettomana ja valaistuna. Kenttä ja muiden treenipostaukset on saanut kyllä motivaation nousemaan. Kesäkin lähenee hurjaa vauhtia tuoden pk-lajit mukanaan ja jos niihin kokeisiin aikoo lähteä niin se treenaaminen ei olisi yhtään pahitteeksi.

Sitten siihen treenaamiseen. Tsekattiin millä mallilla liikkeestä maahan, seiso ja istu ovat. Maahanmeno on tavalliseen tapaan nopea ja varma. Istuminen taas on vihdoin ja viimein varma ja nopea! Mutta arvatkaa vaan onko meidän bravuuri eli liikkeestä seisominen millä mallilla? Ei toimi. Joka kerralla tekee hienon istumisen.... Mun äänenpaino on niin samanlainen että sekottaa sitten siihen varmempaan liikkeeseen.
Seuraamisen asenne on mahtava mutta poikittaa, edistää ja keulii ihan kamalan rumasti. Magneettipallon paikka saattoi vaikuttaa joten kokeilen ensi kerralla laittaa sen selkään, josko sillä muuttuisi. Mä en vaan voi oikeen natsiksi taas muuttua jos haluun sitä ilosuutta hommaan edes vähän. Täyskäännökset on joskus kivoja, joskus ei. En tykkää yhtään jos se katse laskee ku käännytään ja tekee sitä turhan usein, noista ei enään irtoa palkkaa, katsotaan jos saadaan joskus toimimaan niin että se katse pysyis kokoajan tarkasti ylhäällä.
Paikka makuutakin otettiin piiiiiiiitkästä aikaa. Oiskohan sitä treenattu viimeksi syksyllä kun kentille vielä pääsi? Istumista ollaa pari kertaa hallissa tehty mutta sitäkin hävettävän vähän. Mutta koska Eka on luottomakaaja niin eipä meillä mitään ongelmia tälläkään kertaa ollut vaikka kuinka potkin palloa nenän edessä ja välillä Cira sinkosi vierestä. Pientä ininää kuului kun leikitin Ciraa mutta siihen se jäikin.

Yritetään nyt jatkaa tätä joka päivä jotain pientä tekemistä niin josko se sillä taas lähtisi rakentumaan.

Parisuhdeterapiaa kentällä

Ei ollut meidän päivä tänään agilityepiksissä :D

Ironisesti oltiin aloittava koirakko ja juuri ennen kuin rataan tutustuminen loppui niin tajusin että olin sivuuttanut yhden putken kokonaan, pieni jännityshän siinä pääsi pintaan.

Ensimmäisellä radalla tuli keppimoka kun Eka sinkosi liian ajoissa pois, ohitettiin rengas, sujahdettiin väärään putken päähän (6), takaakierron jälkeen hyppäsi saman hypyn väärään suuntaan (18)... Ai kamala. Eikä se meno siitä parantunut. Ensimmäisestä putkesta kääntyi takaisin enkä todellakaan ymmärrä mikä aivopieru sille tuli??? Väärään putken päähän (6), hypyn ohi (8) ja lopussa sitten painittiin ihan urakalla tuon takaakierron (18) kanssa koska siitä ei hypätä takaisin. Omistajalla paloi hermo ja oli pakko ottaa kolmas startti missä meno oli jo vähän parempaa. Kepeiltä taas virhe, hypyn ohitus (8) ja takaakierron (18) sijaan hyppäsi viimeisen esteen (19) . Tällä radalla tehtiin kuitenkin onnistunut takaakierto ja löydettiin se oikea putken pää. Ekalta ja vikalta radalta löytyi paljon hyvää mutta se toka rata oli aivan järkyttävä. Videoilta huomasin ihan kamalan rumia kontakteilta hyppimisiä joten nyt ne kentät suliksi että päästään treenaamaan!!
Lopputuloksena siis kolme hyllyä. Me jatketaan treenaamista ja yritetään bongailla epiksiä koska tällä menolla ei paljoa kisailla.

Videolla vain ensimmäinen ja viimeinen rata.

Ollaan oltu tämä viikko aktiivisia agilityn parissa kun takana on kahdet treenit ja vielä epikset edessä. Pitää nauttia kun sitä nyt ei koskaan tiedä milloin seuraavaksi päästään treenaamaan, riippuu saadaanko irtotunteja ja tuosta jalastakin haluaisin jotain tietoa.

Keskiviikkona oltiin koirakoulu kompassissa Agrylaisten kanssa. Omatoimivuoro vihdoin ja viimein. Teki tosi hyvää päästä tekemään pelkkiä kontakteja ja keppejä kaikessa rauhassa.
Puomilla juoksutin paljon läpi vauhtia hakiessa koska alkoi taas kamalan aikaseen odottelemaan pysäytystä. Parille pysäytin ja tpsi hienosti sit myös pysyi. Aata teki hienosti eikä porsaillut yhtään lähtöjen kanssa, ihme koska kisoissa tämä este on se ettei vaan voida pysähtyä. Taas mä mietin että lähdetäänkö katsomaan tulisiko juoksareista yhtää mitään... Kepeillä onnistumis prosentti oli tosi korkella. Alussa teki ihan parit alotus mokat ja siihen se jäi. Vaikeista kulmista huolimatta teki ihan hemmetin hienosti loppuun asti. Meitä yritti kepeillä häiriköidä 4kuinen shelttirääpäle mutta ei onnistunut, Eka on töissä niin ei se voi mitään tai ketään huomata!


Tänään perjantaina oltiin Ekan kanssa koulutettavina koulutusohjaajien kurssilla. Ensimmäiset kaksi settiä tehtiin suoraan irtoamista mikä oli ihan piece of cake. Alusta asti pystyin olemaan paikoillaan kun Eka juoksi kaikki hypyt taakseen katsomatta.
Pienen tauon jälkeen jatkettii serpentiinin, taaksetyöntöjen ja välistä vetojen kanssa. Tässä oli jo haastetta, mä kun oon niin kamalan huono ohjaamaan tuommosia käännöstaitos hommeleita.
Serpentiinissä ohjasin kuin mulla olisi pikku koira, mun vauhti oli liian hidas ja Eka tietysti vaan suhahti ohi ekan hypyn jälkeen. Vähän kun nosti itse vauhtia ja otti neitiä enemmän hallintaan niin lähti toimimaan. Takaatyönnöt oli helppo nakki, sujui heti alusta asti näppärästi. Välistä vedoissa tein taas saman mokan mitä teen usein eli jätän ohjauksen kesken kun esteen alkaa loppumaan. Kaksi ensimmäistä estettä meni hienosti mutta se vika este mentiin muutamaankin otteeseen ohi. Taas kun otti enemmän hallintaa ja muisti ne kädet niin toimihan se. Kouluttaja suositteli pääsemään eroon tuosta "nenästä vetämisestä" eli etten esim välistä vedoissa kääntyisi koiraa kohti ja vaihtelisi rintamasuuntaa. Se hidastaa koiraa sekä ohjaajaa ja kaikki mikä pienentää aikaa on hyvästä. Tämmöset treenit pitäisi lisätä jo kilometrin mittaisen treenilistan jatkeeksi.
Ei ollut kyllä paras vaihtoehto tehdä ensin pelkkää suoraan paahtamista ja sitten alkaa kääntelemään tiukasti, näkyi kyllä siitä menohalusta :D Esteiden vieressä olevat putketkin toi oman haasteensa hommaan.

Eka teki kyllä taas niin hienosti töitä :) Meidän kouluttaja sanoikin treenin lopussa että Eka tsemppaa itseään ihan kamalasti että olisin siihen tyytyväinen ja niin mä kyllä olin<3

Me ollaan oltu taas Ekan kanssa totaali tauolla kaikesta harrastamisesta. Viimeisin treeni oli tuo agilitytreeni mistä jo kirjoitin, eli semmoiset parisen viikkoa ollaan vaan relattu ja nautittu pitkistä lenkeistä, shoppailusta, uusista tempuista sekä muusta aktivoinnista.

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa sportti hurtalla uimassa ja voi vitsit tuo on aina niin elementissään siellä. Nauttii kyllä täysin rinnoin eikä varmastikkaan pistäisi pahitteeksi jos pääsisi useamminkin. Tänään tiistaina kävi hieroja kylässä monen epäonnistuneen tapaamisen jälkeen. Jumeja oli selässä mutta vain sillä puolella mikä on seuruussa mun jalassa kiinni eli syypään saattaa arvata. Takajaloista löytyi kummaltakin puolelta mutta selkeästi kireämpi oli samalla puolella kuin selässäkin. Mutta ainoa asia mikä jäi mietityttämään oli että kummatkin kyynäret naksuivat, toisesta jalasta lähti jopa ääntä. Eikä siinä kaikki, nyrjähtänyt nilkkakin naksui mutta tosi pienesti, niin että juuri ja juuri tunsi. Voe elämä, en yhtään tiedä mitä ajatella taas >:(