Aina Ekana

Maasto ja kenttäkausi on lähtenyt käyntiin kunnolla kun loppu kuukauden koe potkii perseelle. Aamulla pitäisi soittaa paikasta, toivottavasti pupu ei mene pöksyyn sitä ennen. :D

Ollaan ajettu noin pari jälkeä per viikko ja yhdellä jäljistä otettiin pari isoa askelta taaksepäin. Tehtiin kokeenomainen 1.luokan jälki eli ketään ei tullut mukaan katsomaan ja tietenkään mä en voinut luottaa koiran duuniin kun se ajoi kauhean lujaa (vaikka nosti ensimmäisen kepinkin), sen jälkeen sama meno jatkui ja nyppäsin liinasta, siihen sitten loppui kaikki työskentely eikä helpottanut seuraavallakaan jäljellä. Aina välillä se ajoi ja välillä meni lukkoon, nosti kolme keppiä jonka jälkeen lähdettiin pois. Tehtiin seuraavina päivinä pari motivaatio jälkeä joiden pituudet oli 200-300metriä, kuusi keppiä, reilu tunnin vanhoja, toinen ihan uuden ja vieraan ihmisen talloma ojien ylityksien kera. Kumpikin meni ihan nappiin, Eka piti jäljestä tiukasti kiinni ja ajoi tasan jäljen päällä, ei yhtään sivusta. Janat jätettiin välistä koska huomasin kumpanakin kertana että keräsi painetta ennen jälkeä mutta rentoutui päästessään jäljelle. Jopa parit janatreenitkin ollaan tehty ja voi vitsit se hakee jo lujaaa suoraan ja syvälle, neitiä saa ihan pidellä remmistä ettei se sinkoa jo, pitää vaan nyt tehdä ylläpitotreenejä paljon ja vahvistaa sitä suoraan sekä pitkälle lähtöä. Viime torstaina käytiin samassa metsässä missä nyppäisy tapahtui ja tottakai mun mielentila oli jännittynyt tapahtuneesta (mulla jää kauhean herkästi epäonnistumiset päälle ja yhdistän ne niihin paikkoihin). Eka lähti janalle hyvin, nosti jäljen ja ajoi sitä hetken hyvin mutta sen jälkeen pakka hajosi. Jäljestäminen oli ihan hirveää, meni vähän sieltä täältä ja tuolta, välillä kadotettiin jälki ja välillä taas löydettiin jäljelle. Neljä keppiä kuudesta löytyi ja ne keskimmäiset kepit jäi juuri sinne metsään kun eksyttiin pahasti, kahden viimeisen kepin kohdalla rauhottui ajamaan kunnolla, ei jäänyt mitenkään järisyttävän hyvä fiilis taaskaan. Lauantaina ajettiin jälleen jälkeä ja heti kun ohjaaja oli kannustava ja iloinen niin se näkyi koirankin suorituksessa. Veti puolet jäljestä semmoista veturi vauhtia että paineli kepeistäkin yli... Yhden kulman se malttoi ajaa mutta seuraavasta mentiinkin niin yli että jäi keppejä jäljelle. Lopputulos oli 3/6 keppiä mikä on aika järkyttävää, Eka ei ole varmaan ikinä ajanut jäljellä nostamatta keppejä... huoh :D noooh, sentään se työskenteli kysymättä multa apuja ja sillä oli kivaaa. Sunnuntaina ajettiin taas jälkeä ja nyt oli kokeenomainen treeni vuorossa, jäiks. Meille tallottiin 1.luokan jälki ja meillä oli 25min aikaa palauttaa kepit autolle. Paineltiin metsään ja jumalauta me tultiin metsästä 2min ennen palauttamisaikaa kuuden kepin kanssa. Oli pikkasen hyvä fiilis!!! Ei olla ikinä koskaan ajettu jälkeä jonkun muun tallaamana nii että sitä ei ole merkattu tai mukana ei ole ollut ketään. Nyt mä luotin sekä keskityin koiraan ja se tuotti tulosta! Kaksi kertaa Eka kadotti jäljen hetkeksi mutta osasin heti lukea siitä että nyt ei löydy, palautin sen kohtaan josta olin varma sen ajaneen jälkeä ja niin me taas jatkettiin matkaa varmasti. On se joskus vaan <3

Esineruutu on myös alkanut hajoamaan. Eka ei enään uppoa suoraan takareunalle vaan alkaa tekemään ihan omia siksak reittejä eikä siis uppoa ollenkaan syvälle, tulee mielummin sitten takaisin kun ei muka löytänyt mitään. Muutenkin työskentely on ihan kamalan laiskaa. Joka treeni johtaa siihen että ohjaajaa ärsyttää heti ensimmäisen piston jälkeen joten työskentely muuttuu aina vaan huonommaksi. Nyt ollaan tehty vain motivaatioruutuja niin että siellä 50metrissä on vain kivoja esineitä ja kaveri käy aina näyttämässä niitä, jos niitä ei näytetä niin laiskatyöskentely palaa heti kuvioihin. Pläääh!


Tottiksissa ollaan tehty pääasiassa mielentilaa. Nostatus ennen kentälle menoa, paljon leikkiä ja treenataan vain nopeasti yhtä liikettä kuten noutoa, eteenmenoa, jääviä, sivulletuloja, seuruuta (käännöksiä, vauhtia, voimaa...).
Kerran käytiin myös koekentällä tekemässä kokeenomaista mikä oli ihan uusi kokemus koska Eka huijasi mua mukamas ahdistumalla. Sen nimittäin näkee milloin se ahdistuu (korvat luimussa, häntäkoipien välissä juoksee kentältä pois, tulee heti lirkuttelemalla) mutta nyt se teki niin että korvat höröllä juoksi musta vähän kauemmas, tuijotteli sieltä eikä tullut ennen kuin käski että nyt perkele me tehdään töitä ja tommonen ei käy. Eikä sen työskentely muuttunut siitäkään ahdistuneeksi. Pitäiskö oppia olemaan vähän mustavalkoisempi... :D Seuruukaavassa jouduin puuttumaan juoksuun ja käännöksiin, tiputti kummassakin kontaktin joten niistä pieni hihnapakote ja heti positiivinen kehu kun toimi. Jäävät oli hienot ja jopa luoksetulo oli hieno!! Nouto olikin sitten aivan kamalan ahdistava "yhyyy". Noutoa ja hyppynoutoa päästiin sitten hinkkaamaan ja kummatkin lähtivät toimimaan kun Henriika ei antanut Ekalle muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kapulan, näiden jälkeen toimi vinoestenoutokin heti ensimmäisellä kerralla ;) Eteenmeno hieno niin kuin aina. Yllättävän hyvin se toimi virittämättä, palkatta ja noin rajulla käsittelyllä, kahden jäljen ja esineruudun jälkeen. Tuossa oli myös vuoden ensimmäiset hyppynoudot ja eteenmenot, kyllä se muistaa, pitää vaan vähän hinkata joitain asioita. Pitää myös muistaa ensi kerralla viritellä Eka paremmin ja antaa sen padota kentän laidalla, työskentelee heti paremmin kun on kierroksia enemmän koneessa.

Tosi hyvät pohjat kokeelle mutta mä haluan tietää miten pk kokeet toimii ja miten Eka pystyy toimimaan mun jännittäessä esineruudussa ja jäljellä. Tuloksella tuskin juhlitaan mutta meillä on koko kesä ja syksy niiden hakuun aikaa :P