Tää on mulle jotenkin tosi iso asia joten haluan siitä myös blogiin kirjoittaa.
Mä oon tosi tulostavoitteellinen ihminen ja vuoden tavoitteiden suorittamatta jättäminen tuntuu jäätävän pahalta. Tuntuu myös hirveältä kun kaverit päivittelee hyviä toko, pk ja agility tuloksia nettiin vaikka osaan heidän puolestaan onnellinenkin olla. Tuntuu vaan niin epäreilulta, miksi me emme voi onnistua? Miksi viime vuosi oli niin hyvä? Johtuiko se niin helpoista luokkatasoista? Teinkö jotain eri tavalla? Mulla on niin ikävä sitä onnistumisen tunnetta, sitä ylpeyttä mitä mä tosta koirasta kannoin ja sitä meidän tiimiä.
Tokon kanssa kisaamisessa kävi just se pahin mitä voi käydä. "Ei tullut tulosta, pakko mennä uudelleen koska se osaa!! Miksei se perkele saa tulosta, en mä nyt tähän voi luovuttaa!" kunnes lopulta tajusin luovuttaa ja nyt me ei olla kisattu tokossa pian viiteen kuukauteen. Mun piti mennä sen kanssa elokuussa kokeeseen, syyskuussa kokeeseen, lokakuussa kokeeseen ja nyt se on siirtynyt marraskuuhun. Mä tiedän ettei syyskuussa olisi tullut tulosta, mä tiedän sen joten siksi mä en lähtenyt enään yrittämään. Mä en enään jaksa epäonnistua. Meillä on niiiin monta epäonnistumista takana etten mä enään luota meihin, mä en oikeesti usko siihen että me voidaan saada tulos, se tuntuu niin mahdottomalta.
Se mikä eniten sydäntä viiltää on se että mä päätin että me ei tällä kaudella mennä enään jälkikokeeseen. Se ajatus että kautta on vielä jäljellä mutta me lähdetään vasta ensi kaudella kokeeseen... Siihen on niin paljon aikaa. Mutta mä haluan mielummin jättää kauden siihen kun meillä on oikeasti ollut hyvä koe takana. Enkä mä halua mennä sinne kentälle sillä fiiliksellä että antaakohan se tuomari nyt säälistä sen 70pistettä? Mä aloin myös kasaamaan ihan jäätäviä paineita seuraavan kokeen suhteen joten ajattelin että jos teen mulle itselle sen vaikeimman valinnan eli jätän kokeet ensi vuodelle niin mun paineet laskee tulostenkin suhteen koska hei se on silloin jo "vanha", kaikki muut on jo ne tulokset kerennyt kerätä. Voi voi, oltiin huonompia piste. Mutta me kisataan itseämme varten, ei muille näyttämisen takia vaikka välillä tuntuukin siltä että jäätävä määrä ihmisiä odottaa meiltä jotain. Mä toivon että nyt kun mulla ei ole paineita tottiksen suhteen niin saadaan suhde parempaan jamaan ja voidaan kisata ensi vuonna luottaen meihin.
Kirjoitit tähän auki sen mitä en omaan blogiini saanut kirjoitettua. Miksi viime vuosi oli niin hyvä ja tämä vuosi pelkkää epäonnistumista ja pettymystä. Toivon että sinulla ja minulla on parempi vuosi 2017.
VastaaPoistaHei! Toi on just hyvä ja oikea fiilis! :) Puhuttiin kaverin kaa aamulenkillä tänään mm. collliekisan pisteiden laskemisesta ja ynnä muusta, tuli siinä puheeksi, että molemmilla ollut ajatuksena viedä koira tän vuoden puolella kokeeseen, mutta ei ole saatu aikaiseksi. Todettiin, että kisaaminen ja (tavoitteellinen) treenaaminen on jäänyt, kun ei ole enää takaraivossa ajatusta, että pitäs saada todistettua tai näytettyä muille, että koira osaa tai osataan koirakkona :)
VastaaPoistaMinä ymmärrän ja on hienoa että jätät itseäsi ja koiraa painostavat asiat ainakin hetkeksi sivuun. Todella harmmillista että kovasta työstä huolimatta teillä jäi avosta ja jälkikokeesta ykköstulos saamatta. Voit lohduttautua edes vähän sillä ettei näillä "viettitykeilläkään" aina mee nappiin, onhan meilläkin tokon avoimesta kaksi kakkostulosta ja se harmittaa vietävästi, olisi jälkimmäinen koe pitänyt jättää välistä kun koiralla ei ollut kaikki osa-alueet hallinnassa. Nyt sitten treenaillaan hissukseen ja jossain vaiheessa kokeeseen, yritän jättäytyä itsekin sen koepaineen ulkopuolelle kun on muutenkin jo monessa harrastuksessa oma vaivansa.
VastaaPoistaHurjasti peukkuja ensikaudelle ja rentoja treenihetkiä! :)