keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Ei kommentteja:
Tiistaina käytiin hyllyttämässä pari rataa Hurtta Open kisoissa.

Agilityradalta hylly jo toiselta esteeltä, ei viitsinyt hypätä rengasta koska sivusta pääsee nopeempaa. Kepeillä tuli taas kiire joten jätti viimeiset välit menemättä, uusinnalla tosi kivat kepit! Keinunkin teki tosi hienosti! Lähdettiin siitä suoraan kentältä pois koska en jaksanut alkaa pelleillä puomin kontaktin kanssa.
Hyppyradan kolmannelta hypyltä hylly koska menin valssaamaan liian ajoissa niin Eka tuli ohi. Meni myös väärään putken päähän eikä viitsinyt taaskaan hypätä rengasta perkele... Mutta hei kepit onnistu ja vielä vähän hankalammasta kulmasta!!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Leiriviikko

2 kommenttia:
Nyt on nuorten agilityleiri takana ja on kyllä pakko kiittää järjestäjiä, kouluttajia sekä osallistujia, oli ihan huippu siistiä olla mukana menossa! Rankkaa kyllä oli sekä ohjaajalla että koiralla, vaikka kahdella kerralla ei oltukaan mukana (maanantain treeni ja keskiviikon teoria jäi välistä)


Tiistain leiripäivä aloitettiin naksuttelulla mutta ei koirien vaan ihmisten kesken. Toinen siis naksutteli asioita mitkä opastivat siihen opittavaan liikkeeseen ja toinen sitten tarjosi kaikkea mitä keksi. Oli muuten pirun hankalaa mutta hauskaa! Jokainen kyllä lopulta oppi mitä ajettiin takaa.

Naksuttelun jälkeen päästiin agilityn pariin Mari Mäkelän ohjaamana.

Tehtiin tosiaan alla olevaa rataa. Ei saatu yhtäkään virhettä tehtyä treenin aikana mutta ohjaaja kyllä teki jos jonkin näköistä ohjausta kun joskus unohtui mitä pitikään tehdä. Pientä hieno säätöä tehtiin mm. 7-8 kohtaan että saatiin käännös tiukemmaksi, 12.takaakierrolla ohjasin turhan myöhään ja tuli näin koiralle yllätyksenä sekä 14-15 kohdalla tulin herkästi koiran linjan tielle ja tein valssin ihan liian myöhään joten Ekan käännös levähti pahasti. Saatiin monta sekunttia heti pois suoritusajasta näillä säädöillä ja meno tuntui tosi hyvältä! Ohjaajalla oli jotenkin asenne ihan katossa ja yritystä törkeen paljon, Ekakin lähti mun asenteeseen heti mukaan. Mari sanoiki että Eka juoksee jos ohjaajakin viitsii juosta, pitäisi vain muistaa se :P

Toisessa setissä puittiin vähän meidän keppien motivaatio ongelmaa. Nyt tehään keppejä joka kerta palkalla ja niistä tulee paljon HYVÄÄ palkkaa jotta saadaan niiden arvo nousemaan. Mari myös suositteli sitä että palkka tulee vasta keppien jälkeiseltä esteeltä (putki paras) jotta se ajatus olisi seuraavassa esteessä eikä masentuisi jos palkka ei olekaan heti keppien päässä odottamassa.
Torstain leiripäivä aloitettiin dobolla. Ensin me ohjaajat pääsimme seisoskelemaan tasapainotyynyjen päälle jossa tehtiin erilaisia liikkeitä pallon kanssa. Oli ihan kauhean hankalaa, horjahdin monen monta kertaa ja jopa niin lyhyen seisoskelun jälkeen tuntui jaloissa. Seuraavaksi otettiin koirat harjoittelemaan - ensin etujaloilla tyynyn päällä ja sitten takajaloilla. Hetken jumppailun jälkeen venyteltiin vielä kunnolla.

Päästiin aamujumpan jälkeen aksaamaan taas Marin kanssa alla olevaa rataa.

Ensimmäisen setin treeni meni ihan puihin. Koira ei tuntunut tietävän mitä ollaan tekemässä ja sitä joutui ihan kunnolla sytyttelemään että lähti tekemään säpäkästi. Tapeltiin tuon alun (1-2) kanssa liian pitkää. Valssilla toimi mutta ihan liian hitaasti, Eka kun on semmoinen että sen tarvitsee tietää seuraava este että se menee täysillä. Kokeiltiin sitten ihan vaan kauempaata ottoa jos se menisi niin kuin suorassa linjassa oleva hyppy mutta Eka ottaa niin vahvasti takaakierron niin kuin tälläkin kertaa. Kokeiltiin vielä persjättöä mutta Eka juoksi vain joka kertaa suoraan mun luokse... Huoh. Ei saatu toimimaan koska ohjaajaa alkoi ärsyttämään eikä koiraa saatu palkattua niin siirryttiin seuraavaan kohtaan. Kerettiin ottamaan muutama kerta tuota 5-7 kohtaa koska valitin että olen huono persjätössä mutta toimihan se joka kerta. Viilattiin vaan mun turha esteen näyttö pois niin voila.

Toisella setillä päästiin sitten vähän enemmän hommiin tämän radan parissa. Aloitettiin 2-4 ja Mari kysyi heti että huomasitko jotain? Tokaisin heti että ohjaaja ohjasi tosi laiskasti ja koirakin tuntui laiskalta. Mari pisti sitten ohjaajan hyppimään haarahyppyjä ja juoksemaan kenttä ympäri niin lujaa kuin lähti. Syke nousi ja niin nousi ohjaajan virekkin, koirakin oli heti ihan eri tavalla liekeissä. Koko loppu treeni meni jotenkin tosi hyvin ja lujaaa, oli vähän kyllä jalat hapoilla tuon jälkeen!
Perjantaina me päästiin vääntämään rataa Ville Liukan kanssa.

Ensimmäisellä radalla olin jotenkin ihan pihalla, piti kesken rataa kertailla mihin pitikään seuraavaksi mennä. Saatiin me kuitenkin osissa vedettyä rata loppuun, mitään pahempia virheitä ei tullut mitä nyt vähän piti tuossa 1-3 putkeen menossa muuttaa omaa paikkaa kauemmas muurista tai Eka sujahti väärään päähän sekä parissa valssissa unohdin Ekan olemassa olon joten eihän se sinne mennyt mihin piti. Viilattiin vähän mun valssi tyyliä ja Villellä oli tosi mielenkiintoinen tapa pitää käsiä valssissa, vielä erittäin järkevin perustein. A-este oli taas ärsyttävän hidas ja kitisin siitä, saatiin Villeltä kuitenkin tähän kaksi hyvää opetus tyyliä, toinen pysäytykseen ja toinen juoksariin. Enkä vieläkään tiedä kumpaa lähdetään tekemään... Huoh.
Seuraavalla radalla päästiinkin juoksemaan oikein kunnolla, i like! Mitään pahempia virheitä ei tälläkään radalla tullut. Parissa kohdassa (7 ja 9.hypyt) unohdin ottaa Ekan vastakädellä vastaan joten meni hypyn ohi, 8.putkella kääntyi kyllä mutta vähän hitaasti niin että pari kertaa pää kolahti putkeen mutta voi vitsi miten hienosti(!) se kääntyi kun kummallakin kädellä tyrkkäsi sen sinne. Kepit otettiin pienessä radan pätkässä että päästiin palkkaamaan taas kunnolla, tosi hienosti haki kepeille vaikka kulma oli tosi vaikea!! Kerran otti levähti toiseen väliin kun en tukenut vasemmalla kädellä mutta muuten puhtaasti ja lujaa<3
Lauantaina oli järjestetty vielä epikset jonne junnu leiriläisillä oli kaksi ilmaista starttia, päästiin siis kokeilemaan opittuja asioita.

Rata oli tosi kiva! Se oli helppo eikä ollut mitenkään kiemurainen, oikein hyvä motivaatio rata meille.

Me otettiin kummaltakin radalta hyllyt koska meillä oli keppien päässä palkkaa, näitä vaan on pakko tehdä että ne kepit alkavat toimimaan kunnolla ja se on hyvä tehdä mölleissä kun niillä tuloksilla ei ole väliä.
Ekan asenne oli kummallakin radalla tosi hyvä! Ensimmäisellä radalla moitittavaksi jäi A-esteen hidas alastulo.... Sekä puomin kontaktin yli hyppääminen. Toinen rata meni vieläkin paremmin vaikka tietoisesti Ekan vääriin putken päihin lähetin mutta loppu rata... Mikä hieno kontaktin yli hyppääminen ja viimeisten hyppyjen ohittaminen!!!!?? Saatiin sitten juosta pari kertaa puomi uudelleen että saatiin Eka pysähtymään, prkl. Kaikkihan johtuu ihan mun kriteereistä, juoksarit on ihan ookoo jos osut mut jos et osu nii pitäisi pysähtyä... Koiralle epäreilua. Mutta hei tsiigatkaa mitkä kepit!!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kisatauolta paluu

1 kommentti:
Ai kamala... Meillä oli tasan neljän kuukauden tauko virallisista agilitykisoista. Mihin se aika oikein meni?

Käytiin juoksemassa pari Anne Saviojan rataa Hurtta Open kisoissa.

Ensimmäiseltä radalta tultiin pois paskan maku suussa. Kepeiltä virhe kun nappasi väärän välin ja melkein heti perään oikein kamala lentokeinu mikä uusittiin. Jatkettiin siitä sitten matkaa A:lle, yhtäkkiä tuomari hyppäsikin tuimasti eteen sanoen "suorinta tietä ulos, kentällä ei treenata kuten sanoin". Niin missä sanoit ja mitä? En todellakaan tiennyt että kontaktien uusimisesta pitää lähteä pois enkä voinut tietää kun tuomari ei pitänyt puhetta (rataan sai tutustua vapaasti niin kauan kun 2.luokan medit oli toisella radalla)... Jäi hiukan harmittamaan.
Hypärille kuitenkin sain kerättyä itseni ja sieltähän sitten vedettiin nolla! Aikaa olisi saanut varmaan parikin sekunttia pois jos ohjaaja ei olisi alkanut panikoimaan onnistuneita keppejä ja nollan mahdollisuutta. Käännökset vähän levisi ja kepit oli hitaat (niihin keksitty jo monta korjaavaa treeniä... katsotaan lähteekö paranemaan). Koko rata tuntui kamalalta varmistelulta mutta meni se niinkin... :P Ikävä kyllä radalta veti yhdeksän muutakin nollan niin sijoituttiin kahdeksanneksi, jäi luva saamatta, plääh. Mutta nyt tuli taas varmuutta että ne nollat ei ole mahdottomia vaikka niitä ei treeneissä eikä epiksissäkään tehdä.


Kaikki kuvat (c)Ossi Lehtinen

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ei kommentteja:
Argh. Tosi raivostuttavaa etten jotenkaan osaa enään tulla kirjottamaan treeneistä mitään, vaikka motivaatiota löytyykin. Kamerakin niin huonossa hapessa että kuvattomuus ärsyttää minua itseäni suunnattomasti... Pitäisi vaan saada kiinni taas tästä kirjoittamisesta.

Me ei olla mitenkään kauheasti jaksettu treenata ennen jälkikoetta eikä sen jälkeen.

Koetta edeltävänä sunnuntaina tehtiin kokeenomaisena 1.luokan jälki josta selviydyttiin 15minuutissa 5/6kepillä. Jana oli kamala koska Ekaa ällötti namit mitkä olivat murkkuja täynnä, irvisteli vaan kun sanoin että nyt jäljelle lähti kuitenkin lopulta ajamaan hyvin.
Tehtiin vielä jälkien jälkeen janatreeni jossa siis tallaaja heitsasi namilla, vei namit koiran nähden metsään ja kun koira käännettiin pois päin niin tallaaja teki lyhyen yhden kepin jäljen. Ekalle tehtiin 30m vasemalle-15m oikealle-25m vasemmalle. Lähti ihan hemmetin hyvin joka kerta! Lujaa (liina poltti käteen jopa kivan jäljen...) ja täysin suorassa mutta oikean jäljen haku oli vähän hankalaa tuossa viretilassa ja niin tuoreella jäljellä.

Lähes joka päivä ennen koetta tehtiin esineitä, jouduttiin painimaan oikein kunnolla Ekan itsevarmuuden kanssa. On huonontunut paljon siitä kun lähdettiin helpottamaan ruutuja eikä ohjaaja ollut siltikään tyytyväinen. Viikossa kuitenkin saatiin homma luistamaan ja se näkyi sitten kokeessakin lähes täysillä pisteillä!
Tehtiin siis niin että kolme takaesinettä valmiina, mulla kissanruokaa ja koira ruutuun, ei mitään apuja eikä mitään tyytymättömyyttä ohjaajalta. Ensimmäisillä kerroilla Ekahan saattoi seistä ruudussa pari minuuttia paikallaan (kerran se jopa karkasi ruudusta) kun en reagoinut edes sen oikeaan toimintaan. Lopulta se kuitenkin aina hiipi sieltä esine suussa ja sai siitä super herkkua naamaan.  Yleensä sen ensimmäisen esineen jälkeen se tajusi että mitä nopeempaa metsään menee ja tuo jotain niin sitä nopeempaa saa nannaa ja kehuja. Viikon vikassa treenissä se lähti kuin tyki suusta heti ensimmäisellä lähetyksellä, kannatti pitää pää kylmänä.

Tottistakin pyrittii tekemään joka päivä vähän. Pääasiassa tehtiin kentälle siirrymisiä, vauhtinoutoja ja pelkkiä eteentuonteja, lyhyitä seuruita ja liikkeelle lähtöjä niin että koira maahan nostamaan itseään-koira sivulle-haukutus-liikkeelle lähtö-palkka. Tasan yhdessä treenissä se paineistu kun jouduin käskemään sen uudelleen maahan (ennakoi turhan monta kertaa sivulletuloa) ja sen jälkeen tuli ihan madellen sivulle, en kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään eri tavalla vaan palkkasin normaalisti, sen jälkeen toimi taas normaalisti. Mun pitäisi tehdä nimenomaan tosi paljon näitä mustavalkoisia treenejä että vaikka ahdistaa niin yritä tehdä, siitä ei seuraa kuin vain hyvää vaikka tekisit vähän huonommin! Sillä saisi Ekaankin lisää itsevarmuutta.
Kokeen jälkeisellä viikolla ollaan kerran käyty tottistelemassa ja tekemässä esineitä.

Perjantaina oltiin Sallan ja malinoissejen kanssa tottistelemassa viilarissa. Ekalle ammuttiin paikka makuussa yli kymmenen laukausta, no problem. Sen jälkeen poistuttiin ohjaajan mukavuusalueelta, tehtii nimittäin pitkiä seuruita käännöksineen ja liikkeelle lähtöineen, namit piilossa. Tätä vaan pitää tehdä ja tehdä, kunhan se Ekan kontakti pysyy ja se tulee mukana niin palkkaa vaan naamaan, sais taas varmuutta että siinä vieressä kannattaa vaan pysyä mukana. Mulla on vaan niin huono tapa olla niin tarkka seuruun suorittamisesta (kontakti, fiilis, käännösten nopeus plaaplaa) pitäis höllätä ihan vaan ton koiran takia, se kuitenkin omaa sen moottorin. Nyt oli kuitenkin tosi hyvä treeni ja sen kruunasi taas eteenmeno.

Pikku hiljaa alkaa ohjaajan hermot taas kestämään niitä huonoja suorituksia ja virheitä, jee. Ehkä me pikku hiljaa saadaan se luotto hommien tekoon takaisin :)