Tänään oli meidän toisen jälkikokeen vuoro. Fiilis on törkeen hyvä vieläkin mutta samalla pistää sydämeen kun ajattelee kuinka pienestä se oli kiinni että oltaisiin voitu vetää tämä loppu maastokausi rennosti ilman koe ajatuksia. Ja että me epäonnistujat oltaisiin saatu jo toisesta kokeesta JK1.
Koe alkoi jäljillä. Eka lähti janalle hienosti suorassa, lujaa eikä takajäljestä tietoakaan!! Kun nostettiin jälki niin se teki pienen koukun/tarkastuksen jäljen yläpuolelle mutta palasi jäljelle nopeasti. Sitten sitä juostiin ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin, lopulta tajusin että perkele mehän nostettiin viimeinen keppi!! Soitto kuskille joka noukkasi tien varresta ja äkkiä palauttamaan keppejä. Jälki ajettiin 8-9minuutissa, huhhu minkä supermimmin mä omistan! Yhteensä jäljeltä pisteitä 166.
Siirryttiin aika pian jo esineruutuun. Eka lähti hyvin mutta lähti työskentelemään ruudun vasemmasta kulmasta, oikeaan eli ei ihan sinne minne lähetin. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun noin minuutin kohdilla mulla oli nahkainen esine kädessä. Pisteitä tästä 29.
Tässä vaiheessa pääsi pieni onnen itku. Mä en oo koskaan osannut edes kuvitella että me voidaan maastosta saada 195pistettä!!! Eka oli ihan liekeissä, se vaan hoiti homman kotiin💓
Kaikki oli enään kiinni tottiksesta. Kentälle kun päästiin järkytys oli aikamoinen, kenttä oli pieni ja pohja oli pelkkää isohkoa kiveä. Ei kauheasti tehnyt mieli lähteä hypyttämään tota metriselle esteelle... Mutta pian sitä juostiinkin kentällä kun oma vuoro tuli.
Seuraaminen - tyydyttävä
Lähti hyvin ja seurasi törkeen hyvin henkilöruutuun asti. En tiedä mikä sitä ahdistaa henkilöruudussa mutta siellä piti pari lisäkäskyä antaa ja odotella koiran mukaan tuloa.
Liikkeestä istuminen - puutteellinen
Ei istunut ei... Jäi taas istumaan. En tiedä mikä tää juttu on kun tyyppi on treenannut seisomisia viimeksi toukokuussa. Nyt ollaan vaan panostettu istumisiin ja maahanmenoihin, onnistumis prosentti on täysi sata.
Liikkeestä maahan ja luoksetulo - hyvä (muistaakseni, saattoi olla tyydyttävä)
Valmisteleva osuus oli aika nihkeä, samoin sivulletulo. Maahan meni kuitenkin hyvin ja tuli luokse ripeästi.
Tasamaanouto - tyydyttävä
Haki ja toi mutta ravilla...
Hyppynouto - puutteellinen
Hyppäsi (otti tukea, ei oo pitkään aikaan näin tehnyt) mutta takaisin tullessa yritti tulla A:n kautta, vauhti ei kuitenkaan riittänyt.
Vinoestenouto - erittäin hyvä
Tää oli hieno! Vauhti oli hyvä kumpaankin suuntaan, palautus tiivis ja ote hyvä mutta voisi nostaa voimakkaammin.
Eteenmeno - Erinomainen
Valmisteleva osuus näytti varmasti siltä että koira oli lähdössä lentoon, sinkosi lujaa ja suoraan sekä lösähti maahan ensimmäisellä käskyllä. Niin hieno! Tohon oli hyvä lopettaa mutta miten saada koira viriteltyä noin hyvään tilaan koko session ajaksi?
Paikalla makuu - erinomainen
Ei mitään moitittavaa
Yhteensä 66pistettä. Eli neljästä pisteestä jäi tänään meidän tulos kiinni :( Harmittaa ja tulihan siinä pari kyyneltäkin vuodatettua.
Nyt täytyy kaivaa jostain se motivaatio tottista kohtaan ja ilmoittaa tuo otus vielä yhteen kokeeseen (jos siis saadaan jostain vielä paikkaa..).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jälki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jälki. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
lauantai 3. syyskuuta 2016
Kokeeseen valmistautuminen
Noloa miten mulla on vaan jäänyt kirjoittamatta... Vaikeinta on näiden postausten julkaisu kun mulla ei ole mitään kuvamatskua ja kun instagramiin saa vaan äkkiä päiviteltyä kaiken tärkeän.
Pari viikkoa takaperin maanantaina näytettiin lajista kiinnostuneelle miten homma toimii ja saatiin samalla vieraan talloma jälki. Toimi hyvänä motivaatio jälkenä kun pituutta oli about 200metriä, kuusi keppiä ja 30m jana. Koko jälki oli todella onnistunut - janalla ei mitään ongelmaa, ei yhtään jäljeltä poikkeamista vaikka jäljellä meni kokoajan kaksi marjastajaa, jokainen keppi nousi itsenäisesti ja Eka osoitti muutenkin halua ajaa jälkeä kun lähti heti keppipalkkojen jälkeen jäljelle ilman käskyjä.
Saman viikon torstaina Eka ajoi elämänsä hienoimman jäljen, vieläkin sydän pakahtuu vain ajatuksesta. Jälki oli 2.luokan jälki lyhyellä janalla. Nosti jäljen hyvin ja ajoi jälkeä kuin juna, ensimmäistä kertaa tuon koiran perässä sai juosta mutta onneksi se malttoi rauhoittui vähän toisen kepin jälkeen. Kepit nousi tasaiseen tahtiin ja pian oltiinkin viimeisen kepin luona eikä siihen mennyt aikaa kuin alle 20minuuttia. Eikä yhtään jäljen kadottamista. Olis mennyt heittämällä 1.luokan jälki läpi.
Janatreenejä tehtiin aktiivisesti ja ne ei mitenkään erityisen hyvin tai huonosti menneet. Intoa ja halua löytyy, kulkee siis kovaa ja syvälle mutta on nyt keksinyt sen että kannattaa oikoa. Ei ole kertaakaan mennyt takajäljelle joten olen sen sallinut koska tiedän tekeväni siitä ongelman jos en anna sen niin tehdä. Yksi ilta kuitenkin karjaisin sille kun lähti niin rumasti rällätellen ja aiiivan liian vinoon. Ärsyttää kun sillä on janalla aina palkkakin mutta ei niin ei. Jatkamme treenejä.
Pari kolme kertaa viikossa käytiin myös tottistelemassa jotain pientä. Pääasiassa virittelyjä, siirtymisiä ja leikkimistä mutta ollaan me myös jotain yksittäisiä liikkeitäkin tehty mm jääviä, noutoja, eteenmenoja, seuruuta... Jäävissä ei mitään erottelu ongelmia, ainoastaan liikkeestä maahan menosta on tullut jäätävän hidas. Saatiin kuitenkin siihen täydellinen vinkki facebookin toko sivustolta jonka avulla maahanmenosta on tullut sairaaaan hieno! Noudoissahan meillä oli ongelmia kanssa hitauden kanssa mutta nyt vauhtinoudot ja virittelyt on tuottanut tulosta koska koira sinkoaa kapulalle ja takaisin kuin raketti, vau! Seuruussa ongelmana tällä hetkellä on täyskäännös, mä en osaa kääntyä, koira kääntyy joko liian laiskasti tai niin nopeasti etten ole itsekään kerennyt vielä kääntyä. Huoh.
Viime viikolla sitten ajettiin kolmena päivänä metsäjälkeä.
Torstaina Eka ajoi 1.luokan jäljen ja ohjaaja menetti hermot heti alkuunsa. Lähti jäljelle hyvin mutta vähän kyllä kaarsi mennessä. Ensimmäinen keppi ja joku toinen keppi jäi metsään, sekö ärsytti vielä lisää. Piti vähän rauhotella itseäni että jaksoin tsempata koiraa loppuun asti. Koira onneksi korjasi ohjaajan mielentilaa ja ajoi kokoajan mageella asenteella.
Seuraavana päivänä sama homma, 1.luokan jälki kokeenomaisena mutta keppien alla palkkapurkit. Jana oli täydellinen, ei mitään moitittavaa siinä. Koko jälki juostiin läpi (siis tuo koira oikeasti laukkasi osan matkasta...) nostaen kaikki kepit! Ihan törkeen hieno jälki ja oltiin palauttamassa keppejä 9minuutissa.
Tehtiin vielä loppuun motivaatio esineruutu. Kaveri meni metsään viiden esineen kanssa, siellä liikkuen ja joka esineen kohalla huutoja sekä heitsausta. Eka lähti huutaen metsään mutta se ei millään edennyt suoraan vaan ajautui joka kerta oikealle päin, toi esineitä mutta ihan vääristä paikoista mistä piti.
Sunnuntaina Ekalle käytiin tekemässä parit näköjanat josta koira autoon. Ensimmäinen lähti vasemmalle 15metristä (palkalla) ja toinen oikealle 30metristä. Ensimmäinen jana epäonnistui kun jouduin päästämään liinasta sen polttaessa kättä, tällöin Eka oli tekemässä jotain ihan omaa koukkua takajäljelle(??) joten otin uudelleen viereen ja lähetin, nyt hyvä nosto josta sai heti vahvistuksen. Jälki meni juostessa mutta nosti se kepin... Toinen jana oli paljon parempi, lähti hyvin suoraan ja oli lähdössä ajamaan jälkeä mutta päätti sitten tarkastaa löytyykö palkkaa, jatkoi kuitenkin jäljelle itsenäisesti. Jäljeltä nousi kummatkin keoit mutta edelleen vähän hosuen meni.
Vielä loppuun kokeenomainen esineruutu eli tuomarin huuto ja tervehdys, hallittu lähetys ja ohjaajan hiljaisuus. Ei mitään ongelmaa, sinne se paineli ja eteni aivan suorassa. Meni parikyt sekunttia ja toi takaesineen. Siitä kunnon palkka ja koira autoon.
Tän viikon tottiksissa ollaan tehty vaan pieniä mielentilatreenejä jossa ollaan otettu niitä meidän vaikeita juttuja eli liikkeelle lähtöjä rauhallisesta/tylsästä mielentilasta, täyskäännöksiä ja liikkeistä maahanmenoja. Käytiin me myös kokeilemassa hyppynoutoja kun niitä on viimeksi tehty pari kuukautta sitten... Kerran päästiin tekemään myös ilmoittautumisia ja henkilöryhmää.
Pari viikkoa takaperin maanantaina näytettiin lajista kiinnostuneelle miten homma toimii ja saatiin samalla vieraan talloma jälki. Toimi hyvänä motivaatio jälkenä kun pituutta oli about 200metriä, kuusi keppiä ja 30m jana. Koko jälki oli todella onnistunut - janalla ei mitään ongelmaa, ei yhtään jäljeltä poikkeamista vaikka jäljellä meni kokoajan kaksi marjastajaa, jokainen keppi nousi itsenäisesti ja Eka osoitti muutenkin halua ajaa jälkeä kun lähti heti keppipalkkojen jälkeen jäljelle ilman käskyjä.
Saman viikon torstaina Eka ajoi elämänsä hienoimman jäljen, vieläkin sydän pakahtuu vain ajatuksesta. Jälki oli 2.luokan jälki lyhyellä janalla. Nosti jäljen hyvin ja ajoi jälkeä kuin juna, ensimmäistä kertaa tuon koiran perässä sai juosta mutta onneksi se malttoi rauhoittui vähän toisen kepin jälkeen. Kepit nousi tasaiseen tahtiin ja pian oltiinkin viimeisen kepin luona eikä siihen mennyt aikaa kuin alle 20minuuttia. Eikä yhtään jäljen kadottamista. Olis mennyt heittämällä 1.luokan jälki läpi.
Janatreenejä tehtiin aktiivisesti ja ne ei mitenkään erityisen hyvin tai huonosti menneet. Intoa ja halua löytyy, kulkee siis kovaa ja syvälle mutta on nyt keksinyt sen että kannattaa oikoa. Ei ole kertaakaan mennyt takajäljelle joten olen sen sallinut koska tiedän tekeväni siitä ongelman jos en anna sen niin tehdä. Yksi ilta kuitenkin karjaisin sille kun lähti niin rumasti rällätellen ja aiiivan liian vinoon. Ärsyttää kun sillä on janalla aina palkkakin mutta ei niin ei. Jatkamme treenejä.
Pari kolme kertaa viikossa käytiin myös tottistelemassa jotain pientä. Pääasiassa virittelyjä, siirtymisiä ja leikkimistä mutta ollaan me myös jotain yksittäisiä liikkeitäkin tehty mm jääviä, noutoja, eteenmenoja, seuruuta... Jäävissä ei mitään erottelu ongelmia, ainoastaan liikkeestä maahan menosta on tullut jäätävän hidas. Saatiin kuitenkin siihen täydellinen vinkki facebookin toko sivustolta jonka avulla maahanmenosta on tullut sairaaaan hieno! Noudoissahan meillä oli ongelmia kanssa hitauden kanssa mutta nyt vauhtinoudot ja virittelyt on tuottanut tulosta koska koira sinkoaa kapulalle ja takaisin kuin raketti, vau! Seuruussa ongelmana tällä hetkellä on täyskäännös, mä en osaa kääntyä, koira kääntyy joko liian laiskasti tai niin nopeasti etten ole itsekään kerennyt vielä kääntyä. Huoh.
Viime viikolla sitten ajettiin kolmena päivänä metsäjälkeä.
Torstaina Eka ajoi 1.luokan jäljen ja ohjaaja menetti hermot heti alkuunsa. Lähti jäljelle hyvin mutta vähän kyllä kaarsi mennessä. Ensimmäinen keppi ja joku toinen keppi jäi metsään, sekö ärsytti vielä lisää. Piti vähän rauhotella itseäni että jaksoin tsempata koiraa loppuun asti. Koira onneksi korjasi ohjaajan mielentilaa ja ajoi kokoajan mageella asenteella.
Seuraavana päivänä sama homma, 1.luokan jälki kokeenomaisena mutta keppien alla palkkapurkit. Jana oli täydellinen, ei mitään moitittavaa siinä. Koko jälki juostiin läpi (siis tuo koira oikeasti laukkasi osan matkasta...) nostaen kaikki kepit! Ihan törkeen hieno jälki ja oltiin palauttamassa keppejä 9minuutissa.
Tehtiin vielä loppuun motivaatio esineruutu. Kaveri meni metsään viiden esineen kanssa, siellä liikkuen ja joka esineen kohalla huutoja sekä heitsausta. Eka lähti huutaen metsään mutta se ei millään edennyt suoraan vaan ajautui joka kerta oikealle päin, toi esineitä mutta ihan vääristä paikoista mistä piti.
Sunnuntaina Ekalle käytiin tekemässä parit näköjanat josta koira autoon. Ensimmäinen lähti vasemmalle 15metristä (palkalla) ja toinen oikealle 30metristä. Ensimmäinen jana epäonnistui kun jouduin päästämään liinasta sen polttaessa kättä, tällöin Eka oli tekemässä jotain ihan omaa koukkua takajäljelle(??) joten otin uudelleen viereen ja lähetin, nyt hyvä nosto josta sai heti vahvistuksen. Jälki meni juostessa mutta nosti se kepin... Toinen jana oli paljon parempi, lähti hyvin suoraan ja oli lähdössä ajamaan jälkeä mutta päätti sitten tarkastaa löytyykö palkkaa, jatkoi kuitenkin jäljelle itsenäisesti. Jäljeltä nousi kummatkin keoit mutta edelleen vähän hosuen meni.
Vielä loppuun kokeenomainen esineruutu eli tuomarin huuto ja tervehdys, hallittu lähetys ja ohjaajan hiljaisuus. Ei mitään ongelmaa, sinne se paineli ja eteni aivan suorassa. Meni parikyt sekunttia ja toi takaesineen. Siitä kunnon palkka ja koira autoon.
Tän viikon tottiksissa ollaan tehty vaan pieniä mielentilatreenejä jossa ollaan otettu niitä meidän vaikeita juttuja eli liikkeelle lähtöjä rauhallisesta/tylsästä mielentilasta, täyskäännöksiä ja liikkeistä maahanmenoja. Käytiin me myös kokeilemassa hyppynoutoja kun niitä on viimeksi tehty pari kuukautta sitten... Kerran päästiin tekemään myös ilmoittautumisia ja henkilöryhmää.
tiistai 9. elokuuta 2016
Sitten taas palveluskoirajuttujen pariin. Kisakuume jyllää joten jotain on pakko tehdäkin että niihin uskalletaa lähteä :P
Tiistai aloitettiin Mintun ja hänen belgien kanssa tottiksella.
Eka teki ensin häiriöityä paikka makuuta jonka aikana olin piilossa. Kurkin vähän väliä mitä se siellä tekee mutta katsoi aivan kokoajan skarppina piiloon eikä mennyt edes lonkalle! Pitää useammin aloittaa paikkiksella niin ohjaaja tajuisi ettei se koira siitä laiskistu niin ei kokeessakaan jännittäisi. Sitten noutoja missä nyt painotetaan siihen tuonnin vauhtiin ja nyt meininki olikin ihan erilainen kuin edellisissä treeneissä. Tuli lujaaaaa ja otekin oli hyvä. Otettiin pk seuruu kaavaakin mutta palkkasin aina hyvissä kohdissa. Teki ihan törkeen hyvin! Käännöksissä oli aivan mukana ja näyttikin hyvältä. Pikku hiljaa alan taas tykätä tuosta otuksesta...<3 Loppu palkaksi tietty eteenmeno.
Vähän kotona kerettiin lepäillä kunnes lähdettiin Oonan ja mudien kanssa viestimetsään.
Viestiä, jee viestiä!! Edellisestä kerrasta on jo vuosi....
Aloitettiin 300metristä josta siirryttiin kaksi kertaa 100metriä syvemmälle.
Eka lähti joka kerta hyvin ja lujaa mutta ensimmäisellä kerralla palasi kerran ja toisella lähetyksellä kolme kertaa kunnes laitoin sen puuhun hetkeksi odottamaan uutta vuoroa. Ekalle oli selkeästi vaikeeta että toiseen päähän lähtenyt oli joutunut tekemään tien takia pienen koukun eikä reitti mennytkään suoraan vaan enemmänkin ällän muotoisesti. Mun luokse tullessa ei mitään ongelmia ja kaksi vikaa lähetystä saatiin ensimmäisellä lähetyksellä onnistumaan.
Oli ihana huomata miten Eka oikeasti rakastaa tätä lajia. Sen vire ei vaan laske mistää - ei vaikka mua ärsyttäisi eikä silloinkaan vaikka se palaisi kolmannen kerran mun luokse. Joka kerta se tuli mun sivulle, katsoi metsään silmiä räpäyttämättä, lopetti läähätyksen ja odotti uutta lähetystä. Tarmokas Eka<3 Oli ollut kuulemma aina tosi iloinen kun löysi Oonan, oli näyttänyt onnen piehtaroinnitkin. Mua niin harmittaa että tällä hetkellä tätä lajia ei voida vaan aktiivisesti harrastaa. :(
Otettiin vielä esineet pellolla. Esineinä vieraan koiran leluja jotka heitin vain jonnekin, toi vähän lisä haastetta kun ei vaan voinut lähettää tietystä kohdasta. Ensimmäinen lähetys oli niiin hieno!! Lähti tykin suusta, teki äkkijarrutuksen ja toi etuesineen. Seuraavat eivät menneet ihan niin hienosti kun Eka teki miten oltiin opetettu - lähti pellon toiseen päähän ja alkoi käydä ruutua läpi. Tylsän näköisesti vaan ravaili mutta töitähän se siellä kokoajan teki joten esineetkin löytyi.
Keskiviikkona ajeltiin porvooseen Henrikan, Rhondan ja Sorellan kanssa, koiria unohtamatta (oli rottista, sakua ja vesikoiraa).
Aloitettiin esineruudulla jossa oli kolme takaesinettä (vieraita). Koko koira oli kuin viritetty pommi kun sen sai autosta. Se vain huusi päin naamaa ja tutisi vieressä odottaen käskyä metsään. Sinne se sitten sinkoi ja hitto miten hienosti työskenteli ja tarkensi. Ja jos on noin hienoa työtä tekee niin saa hakea vain kaksi esinettä sekä joutuu vielä katsomaan kun joku juoksee ruutuun viemään esineet takaisin.
Sitten jälkeä. Oltiin tehty kaksi näköjanaa josta joutui autoon odottamaan vanhenemisia. Itse jäljet oli vain ehkä 100metriä pitkiä, kahdella kepillä. Ideana on nyt tehdä muutama motivoiva lyhyt jälki.
Kummatkin janat oli hiton hienot!! Ensimmäisellä jäljellä oli niin innoissaan että kesti jonkinaikaa että sai jäljestä kiinni mutta ei siinä kauaa mennyt kun kepit nousi.
Toisella jäljellä ihan törkeen hieno jäljen nosto! Ajoi jälkeä tosi hienosti ja pian nostikin kepin. Ihmettelin kun ei nostanut kunnolla jälkeä, yritti kuitenkin kokoajan sitä hakea menemällä metsässä siksakkia. Ihmettelin kun ei saanut mistään jälkeä kiinni vaikka yritti ja yritti, tässä vaiheessa alkoi jo hermostuttaa mutta sekään ei Ekan fiilistä pilannut. Lopulta se löysi tallaajan lähtöjäljen ja ilmaisi siitä hänen talloman kepin. Tätä harmittelin mutta kotona sain kuulla että Eka oli jättänyt ensimmäisen kepin metsään joten ei ihme ettei jälki jatkunut mihinkään... anteeksi rakas Eka että joudut aina kestämään kaiken hölmöilyn :(
Torstaina janatreeni parilla about 30metrin janalla, toinen vasemmalle ja toinen oikealle ja niistä lähtevät jäljet olivat namitettu, pituuksilta ehkä parikyt metriä.
Janat meni tosi sujuvasti! Kulki kovaa ja suoraan. Ensimmäisellä nappasi jäljenkin hyvin mutta toisella vähän pyöriskeli ennen kuin sai jäljestä kiinni, joko liian tuore tai oikealle lähtevä on vaikeampi.
Lauantaina samanlainen janatreeni kuin torstaina. Nyt meni ihan törkeen hyvin! Koira huusi kuin syötävä koska HALUSI HETI NYT jäljelle. Sinne se sitten pinkoi kun pääsi ja nosti kummallakin kerralla tosi hyvin oikean jäljen.
Tehtiin myös ilmaisutreeni kun kävin piilottelemassa keppejä metsään, hyvin nousi kaikki. Josko tämmöistä pientä treeniä jaksaisi tehdä useammin niin se kantaisi niihin kunnon treeneihin myös....
Tiistai aloitettiin Mintun ja hänen belgien kanssa tottiksella.
Eka teki ensin häiriöityä paikka makuuta jonka aikana olin piilossa. Kurkin vähän väliä mitä se siellä tekee mutta katsoi aivan kokoajan skarppina piiloon eikä mennyt edes lonkalle! Pitää useammin aloittaa paikkiksella niin ohjaaja tajuisi ettei se koira siitä laiskistu niin ei kokeessakaan jännittäisi. Sitten noutoja missä nyt painotetaan siihen tuonnin vauhtiin ja nyt meininki olikin ihan erilainen kuin edellisissä treeneissä. Tuli lujaaaaa ja otekin oli hyvä. Otettiin pk seuruu kaavaakin mutta palkkasin aina hyvissä kohdissa. Teki ihan törkeen hyvin! Käännöksissä oli aivan mukana ja näyttikin hyvältä. Pikku hiljaa alan taas tykätä tuosta otuksesta...<3 Loppu palkaksi tietty eteenmeno.
Vähän kotona kerettiin lepäillä kunnes lähdettiin Oonan ja mudien kanssa viestimetsään.
Viestiä, jee viestiä!! Edellisestä kerrasta on jo vuosi....
Aloitettiin 300metristä josta siirryttiin kaksi kertaa 100metriä syvemmälle.
Eka lähti joka kerta hyvin ja lujaa mutta ensimmäisellä kerralla palasi kerran ja toisella lähetyksellä kolme kertaa kunnes laitoin sen puuhun hetkeksi odottamaan uutta vuoroa. Ekalle oli selkeästi vaikeeta että toiseen päähän lähtenyt oli joutunut tekemään tien takia pienen koukun eikä reitti mennytkään suoraan vaan enemmänkin ällän muotoisesti. Mun luokse tullessa ei mitään ongelmia ja kaksi vikaa lähetystä saatiin ensimmäisellä lähetyksellä onnistumaan.
Oli ihana huomata miten Eka oikeasti rakastaa tätä lajia. Sen vire ei vaan laske mistää - ei vaikka mua ärsyttäisi eikä silloinkaan vaikka se palaisi kolmannen kerran mun luokse. Joka kerta se tuli mun sivulle, katsoi metsään silmiä räpäyttämättä, lopetti läähätyksen ja odotti uutta lähetystä. Tarmokas Eka<3 Oli ollut kuulemma aina tosi iloinen kun löysi Oonan, oli näyttänyt onnen piehtaroinnitkin. Mua niin harmittaa että tällä hetkellä tätä lajia ei voida vaan aktiivisesti harrastaa. :(
Otettiin vielä esineet pellolla. Esineinä vieraan koiran leluja jotka heitin vain jonnekin, toi vähän lisä haastetta kun ei vaan voinut lähettää tietystä kohdasta. Ensimmäinen lähetys oli niiin hieno!! Lähti tykin suusta, teki äkkijarrutuksen ja toi etuesineen. Seuraavat eivät menneet ihan niin hienosti kun Eka teki miten oltiin opetettu - lähti pellon toiseen päähän ja alkoi käydä ruutua läpi. Tylsän näköisesti vaan ravaili mutta töitähän se siellä kokoajan teki joten esineetkin löytyi.
Keskiviikkona ajeltiin porvooseen Henrikan, Rhondan ja Sorellan kanssa, koiria unohtamatta (oli rottista, sakua ja vesikoiraa).
Aloitettiin esineruudulla jossa oli kolme takaesinettä (vieraita). Koko koira oli kuin viritetty pommi kun sen sai autosta. Se vain huusi päin naamaa ja tutisi vieressä odottaen käskyä metsään. Sinne se sitten sinkoi ja hitto miten hienosti työskenteli ja tarkensi. Ja jos on noin hienoa työtä tekee niin saa hakea vain kaksi esinettä sekä joutuu vielä katsomaan kun joku juoksee ruutuun viemään esineet takaisin.
Sitten jälkeä. Oltiin tehty kaksi näköjanaa josta joutui autoon odottamaan vanhenemisia. Itse jäljet oli vain ehkä 100metriä pitkiä, kahdella kepillä. Ideana on nyt tehdä muutama motivoiva lyhyt jälki.
Kummatkin janat oli hiton hienot!! Ensimmäisellä jäljellä oli niin innoissaan että kesti jonkinaikaa että sai jäljestä kiinni mutta ei siinä kauaa mennyt kun kepit nousi.
Toisella jäljellä ihan törkeen hieno jäljen nosto! Ajoi jälkeä tosi hienosti ja pian nostikin kepin. Ihmettelin kun ei nostanut kunnolla jälkeä, yritti kuitenkin kokoajan sitä hakea menemällä metsässä siksakkia. Ihmettelin kun ei saanut mistään jälkeä kiinni vaikka yritti ja yritti, tässä vaiheessa alkoi jo hermostuttaa mutta sekään ei Ekan fiilistä pilannut. Lopulta se löysi tallaajan lähtöjäljen ja ilmaisi siitä hänen talloman kepin. Tätä harmittelin mutta kotona sain kuulla että Eka oli jättänyt ensimmäisen kepin metsään joten ei ihme ettei jälki jatkunut mihinkään... anteeksi rakas Eka että joudut aina kestämään kaiken hölmöilyn :(
Torstaina janatreeni parilla about 30metrin janalla, toinen vasemmalle ja toinen oikealle ja niistä lähtevät jäljet olivat namitettu, pituuksilta ehkä parikyt metriä.
Janat meni tosi sujuvasti! Kulki kovaa ja suoraan. Ensimmäisellä nappasi jäljenkin hyvin mutta toisella vähän pyöriskeli ennen kuin sai jäljestä kiinni, joko liian tuore tai oikealle lähtevä on vaikeampi.
Lauantaina samanlainen janatreeni kuin torstaina. Nyt meni ihan törkeen hyvin! Koira huusi kuin syötävä koska HALUSI HETI NYT jäljelle. Sinne se sitten pinkoi kun pääsi ja nosti kummallakin kerralla tosi hyvin oikean jäljen.
Tehtiin myös ilmaisutreeni kun kävin piilottelemassa keppejä metsään, hyvin nousi kaikki. Josko tämmöistä pientä treeniä jaksaisi tehdä useammin niin se kantaisi niihin kunnon treeneihin myös....
torstai 28. heinäkuuta 2016
Nyt on mökkiviikko takana ja koska aikaa oli paljon niin jaksettiin me jotain treenatakin!
Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.

Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.
Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!
Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.

Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.
Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.
Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*

Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.
Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.
Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.
Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!
Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.
Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.
Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.
Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*
Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Collie viikonloppu
Collie ihmiset kokoontuivat viikonlopun ajaksu ihanalle Annalle, Laitilaan viettämään aikaa hyvässä seurassa. Meitä ihmisiä oli kaiken kaikkiaan paikalla yhdeksän ja koiria yksitoista (kaksi pitkäkarvaista, loput sileitä).
Koko leiri poppoo majoittautui siis Annan hulppeisiin tiloihin, ketä nyt ei olisi kateellinen kun jonkun omalla tontilla on oma halli(!!), iso nurmi alue, kolme mökkiä ja asunto. Tilaa siis löytyi mikä oli hyvä kun nartut ei pahemmin viihtyneet samassa seurassa. Meidän kämppäkavereina tosiaan oli Tiina, nahkat Inkeri ja Maisa (maailman suloisin pieni termiitti, ei nostanut pentukuumetta ei...) sekä Anne ja Elmo.
Matkamme alkoi perjantaina kun nousimme bussiin kohti Laitilaan josta Anna haki meidät heille. Odotellessa kerettiin Ekan kanssa käymään kaupassa hakemassa treeni sekä grilliherkkuja ja syömään pizzaa.
Paikan päällä me vähän asettauduttiin, käytiin paikkoja läpi, vaan oltiin ja odotettiin muiden tuloa. Vähän koirat ja omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vielä perjantaina ei keretty mitään touhuta eikä sade sää paljoa houkutellutkaan tekemään mitään.
Lauantaina herättiin aikaseen syömään aamupalaa josta siirryimme kentälle tottistelemaan Kirsi Petäjänmäki kouluttamana.
Eka teki kummallakin setillä patoamista ja siitä seuruuseen lähtöjä, ihan perus treeni eikä mitään jäänyt oikein käteen mutta siitä voi ihan syyttää itseäni kun en tiennyt mitä tehtäisiin kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään ongelma liikettä missä tarvitsisimme neuvoja. Treeneistä saatiin vielä kaiken lisäksi paha mieli omistajalle, koira oli jotenkin extra herkkä, paineistui heti alkuun jos vähäänkään olin pihalla jostain asiasta mistä sitten juos yleisön jalkoihin hakemaan turvaa. Mulla on taas semmonen fiilis ettei me koskaan saada tottista hyvään kuntoon, mä en vaan osaa, miten ihmeessä mä voin muutta omia ajatuksia kun koira lukee mua kuin avointa kirjaa? No meillä menikin niin pitkään hyvin treenien kanssa ni kai se takapakki kuuluu tähän harrastukseen...
Tunti kerettiin levätä niin siirryttiin metsän puolelle.
Jälkien vanhetessa Eka teki esineruutua mikä ei ihan onnistun niin kuin piti. Unohdin kokonaan että ruudun vieressä oli Elmon namijälki niin Ekahan ampaisi sinne mussuttamaan ruokaa, uudella lähetyksellä oli jälkimoodi päällä mutta kun huomautti niin kävi se pari esinettä hakemassa. Loppuun ärsytettiin Ekaa kun appari vei esineen juosten metsään mutta Eka pääsikin vain häkkiin kitisemään.
Jälki oli meille hyvä kokeenomainen treeni - vieraan talloma jälki, vieras maasto. Ajettii siis 1.luokan jälki ilman katsojia.
Eka jäljesti toiselle kepille niiin hienosti kuin se vaan osaa mutta sen jälkeen tehtiin se ainainen harha koska "eihän se voi eteenpäin jatkua, ehkä mä kokeilen tätä" T. Eka. Siinä sitten pyörittiin tovi kunnes sain sen edellisen kepin kohdalta ajamaan, pian sitä alkoi taas keppejä nousemaan. Jäljen lopussa meillä oli keppejä 5/6.
Majoituksille kun pääsimme takaisin niin koirat lepäämään ja ohjaajat saunomaan, grillailemaan ja juoruilemaan. Juttua kyllä riitti ja tunnelma oli ihanan rento, kyllä siinä tunteja vieri.
Aamulla käytiin äkkiä nappaamassa aamupalaa naamaan ja suunnattiin tottiskentälle ampumaan.
Ekalle ammuttiin ensin paikka makuussa kaksi laukausta ja neljä laukausta sivulla ollessa. Sivulla reagoi kahteen ensimmäiseen kontaktin tippumisella mutta sen jälkeen ei edes korva heilahtanut, tätä pitää siis treenata lisää koska paikkiksessa ei reagoi ääneen millään tavalla vaikka tulisikin yllätyksenä. Väännettiin vielä vähän seuruuta kun häiriötä oli hyvin käytettävissä ja kokeiltiin eri väristä pressuestettä millä ollaan totuttu treenaamaan, ei ongelmaa. Saattoi olla Ekan hienoin noutohyppy ikinä, ilma varaa löytyi eikä se hipaissutkaan estettä.
Hetin kun saatiin tottikset tehtyä niin siirryttiin Terhin ja Dingon (Ekan uusi rakkaus...) kanssa maastoihin.
Taas jälkien vanhetessa esineitä. Kisakokoinen ruutu ja vieraat esineet.
Tosi lyhyessä ajassa, kahdella pistolla saatiin kaksi esinettä käteen asti. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa kun oli jo niiin kuuma ja jäljestääkin piti vielä jaksaa.
Jälki oli taas semmoinen 1.luokan jälki mutta tällä kertaa tallaaja lähti mukaan.
Jana oli katastrofi, missä mun janavarma koira oli?? Ei edennyt suoraan, tarkasti vielä takajäljen ja lähti jäljelle epävarmasti. Jäljellä pysyttiin hyvin mutta meno oli hidasta kun janavirhe painoi neidin mieltä, sai kuitenkin keppejen nostoista taas varmuutta hommaan ja vauhtikin pikku hiljaa reipastui. Sentäs kulmat teki tosi hienosti ja tarkasti! Kaksi kertaa omistaja kuitenkin teki ison virheen. Koira haki paikkaan x mutta ohjaaja ja tallaaja oli varmoja että jälki on tässä joten kauhea houkuttelu ja käskyttely että jäljestä, koira ahdistuneena kattelee että ei, ei se siinä mene ja yrittää hakea paikkaan x. No kun sen sinne päästään niin alkaa kulkemaan ja keppejä löytymään. Perkele, älä kuuntele tallaajaa vaan koiraa, kauanko sen oppimisessa menee??? Vähän jännitti kyllä olla jäljellä kun sieltä löytyi tuoreet hirven jätökset ja jäljet,hetken jo mietin viekö koira mut hirven luo mutta neiti oli fiksu ja valitsi ihmisen jäljen ja jäljen loppuun päästiin kaikkien kepoien kanssa, hyvä Eka!
Kun päästiin maastoista lähtemään niin pääsin vielä kokeilemaan agilityä Vilman iiihanan Lyyti neitosen kanssa ja siitä neidistä ei paukut kyllä lopu kesken! Meikäläinen sai juosta ihan kunnolla kun koira tykitti menemään minkä kerkesi ja oli vielä kaiken lisäksi niin estehakuinen että kerkesi napata aina pari ylimääräistä estettä matkalla. Hauskaa ja hikistä puuhaa!
Kotiin päästiin sitten ison itkun ja mutkan kautta. Bussi johon nousin oli väärä, ostamani lippu ei käynyt siihen, mulla ei ollut rahaa ostaa uutta lippua, seuraava bussi tuli vasta kolmen tunnin päästä, mulla oli akkua 10%, ihan mahtavat lähtökohdat eikö? No ihana Anne noukkasi meidät kyytiin ja vei turkuun mistä meidän bussi lähtikin heti Helsinkiä kohti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Koko leiri poppoo majoittautui siis Annan hulppeisiin tiloihin, ketä nyt ei olisi kateellinen kun jonkun omalla tontilla on oma halli(!!), iso nurmi alue, kolme mökkiä ja asunto. Tilaa siis löytyi mikä oli hyvä kun nartut ei pahemmin viihtyneet samassa seurassa. Meidän kämppäkavereina tosiaan oli Tiina, nahkat Inkeri ja Maisa (maailman suloisin pieni termiitti, ei nostanut pentukuumetta ei...) sekä Anne ja Elmo.
Matkamme alkoi perjantaina kun nousimme bussiin kohti Laitilaan josta Anna haki meidät heille. Odotellessa kerettiin Ekan kanssa käymään kaupassa hakemassa treeni sekä grilliherkkuja ja syömään pizzaa.
Paikan päällä me vähän asettauduttiin, käytiin paikkoja läpi, vaan oltiin ja odotettiin muiden tuloa. Vähän koirat ja omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vielä perjantaina ei keretty mitään touhuta eikä sade sää paljoa houkutellutkaan tekemään mitään.
Lauantaina herättiin aikaseen syömään aamupalaa josta siirryimme kentälle tottistelemaan Kirsi Petäjänmäki kouluttamana.
Eka teki kummallakin setillä patoamista ja siitä seuruuseen lähtöjä, ihan perus treeni eikä mitään jäänyt oikein käteen mutta siitä voi ihan syyttää itseäni kun en tiennyt mitä tehtäisiin kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään ongelma liikettä missä tarvitsisimme neuvoja. Treeneistä saatiin vielä kaiken lisäksi paha mieli omistajalle, koira oli jotenkin extra herkkä, paineistui heti alkuun jos vähäänkään olin pihalla jostain asiasta mistä sitten juos yleisön jalkoihin hakemaan turvaa. Mulla on taas semmonen fiilis ettei me koskaan saada tottista hyvään kuntoon, mä en vaan osaa, miten ihmeessä mä voin muutta omia ajatuksia kun koira lukee mua kuin avointa kirjaa? No meillä menikin niin pitkään hyvin treenien kanssa ni kai se takapakki kuuluu tähän harrastukseen...
Tunti kerettiin levätä niin siirryttiin metsän puolelle.
Jälkien vanhetessa Eka teki esineruutua mikä ei ihan onnistun niin kuin piti. Unohdin kokonaan että ruudun vieressä oli Elmon namijälki niin Ekahan ampaisi sinne mussuttamaan ruokaa, uudella lähetyksellä oli jälkimoodi päällä mutta kun huomautti niin kävi se pari esinettä hakemassa. Loppuun ärsytettiin Ekaa kun appari vei esineen juosten metsään mutta Eka pääsikin vain häkkiin kitisemään.
Jälki oli meille hyvä kokeenomainen treeni - vieraan talloma jälki, vieras maasto. Ajettii siis 1.luokan jälki ilman katsojia.
Eka jäljesti toiselle kepille niiin hienosti kuin se vaan osaa mutta sen jälkeen tehtiin se ainainen harha koska "eihän se voi eteenpäin jatkua, ehkä mä kokeilen tätä" T. Eka. Siinä sitten pyörittiin tovi kunnes sain sen edellisen kepin kohdalta ajamaan, pian sitä alkoi taas keppejä nousemaan. Jäljen lopussa meillä oli keppejä 5/6.
Majoituksille kun pääsimme takaisin niin koirat lepäämään ja ohjaajat saunomaan, grillailemaan ja juoruilemaan. Juttua kyllä riitti ja tunnelma oli ihanan rento, kyllä siinä tunteja vieri.
Aamulla käytiin äkkiä nappaamassa aamupalaa naamaan ja suunnattiin tottiskentälle ampumaan.
Ekalle ammuttiin ensin paikka makuussa kaksi laukausta ja neljä laukausta sivulla ollessa. Sivulla reagoi kahteen ensimmäiseen kontaktin tippumisella mutta sen jälkeen ei edes korva heilahtanut, tätä pitää siis treenata lisää koska paikkiksessa ei reagoi ääneen millään tavalla vaikka tulisikin yllätyksenä. Väännettiin vielä vähän seuruuta kun häiriötä oli hyvin käytettävissä ja kokeiltiin eri väristä pressuestettä millä ollaan totuttu treenaamaan, ei ongelmaa. Saattoi olla Ekan hienoin noutohyppy ikinä, ilma varaa löytyi eikä se hipaissutkaan estettä.
Hetin kun saatiin tottikset tehtyä niin siirryttiin Terhin ja Dingon (Ekan uusi rakkaus...) kanssa maastoihin.
Taas jälkien vanhetessa esineitä. Kisakokoinen ruutu ja vieraat esineet.
Tosi lyhyessä ajassa, kahdella pistolla saatiin kaksi esinettä käteen asti. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa kun oli jo niiin kuuma ja jäljestääkin piti vielä jaksaa.
Jälki oli taas semmoinen 1.luokan jälki mutta tällä kertaa tallaaja lähti mukaan.
Jana oli katastrofi, missä mun janavarma koira oli?? Ei edennyt suoraan, tarkasti vielä takajäljen ja lähti jäljelle epävarmasti. Jäljellä pysyttiin hyvin mutta meno oli hidasta kun janavirhe painoi neidin mieltä, sai kuitenkin keppejen nostoista taas varmuutta hommaan ja vauhtikin pikku hiljaa reipastui. Sentäs kulmat teki tosi hienosti ja tarkasti! Kaksi kertaa omistaja kuitenkin teki ison virheen. Koira haki paikkaan x mutta ohjaaja ja tallaaja oli varmoja että jälki on tässä joten kauhea houkuttelu ja käskyttely että jäljestä, koira ahdistuneena kattelee että ei, ei se siinä mene ja yrittää hakea paikkaan x. No kun sen sinne päästään niin alkaa kulkemaan ja keppejä löytymään. Perkele, älä kuuntele tallaajaa vaan koiraa, kauanko sen oppimisessa menee??? Vähän jännitti kyllä olla jäljellä kun sieltä löytyi tuoreet hirven jätökset ja jäljet,hetken jo mietin viekö koira mut hirven luo mutta neiti oli fiksu ja valitsi ihmisen jäljen ja jäljen loppuun päästiin kaikkien kepoien kanssa, hyvä Eka!
Kun päästiin maastoista lähtemään niin pääsin vielä kokeilemaan agilityä Vilman iiihanan Lyyti neitosen kanssa ja siitä neidistä ei paukut kyllä lopu kesken! Meikäläinen sai juosta ihan kunnolla kun koira tykitti menemään minkä kerkesi ja oli vielä kaiken lisäksi niin estehakuinen että kerkesi napata aina pari ylimääräistä estettä matkalla. Hauskaa ja hikistä puuhaa!
Kotiin päästiin sitten ison itkun ja mutkan kautta. Bussi johon nousin oli väärä, ostamani lippu ei käynyt siihen, mulla ei ollut rahaa ostaa uutta lippua, seuraava bussi tuli vasta kolmen tunnin päästä, mulla oli akkua 10%, ihan mahtavat lähtökohdat eikö? No ihana Anne noukkasi meidät kyytiin ja vei turkuun mistä meidän bussi lähtikin heti Helsinkiä kohti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
lauantai 2. heinäkuuta 2016
Tottista ollaan tehty idealla - laatu korvaa määrän. Treeni kertoja on siis alla vähä mutta ne on olleet kaikki todella onnistuneita ja eteenpäin vieviä.
Pääasiassa ollaan tehty seuraamista pitkissä pätkissä käännöksineen, palkka tulee aina kun näyttää nostavansa itseään. Tämä on tuottanut tulosta ja Eka teki 300askeleen seuruun monella käännöksellä, ilman palkkaa virettä laskematta!! Jopa yhdellä kerralla laiskalta tuntuva Eka teki videoiden perusteella hirmu nättiä seuruuta joten eiköhän se tästä kun se saa varmuutta siihen että kunhan pysyt mukana niin mamma on tyytyväinen :) Ollaan käyty myös kerran jäävät läpi eikä mitään ongelmaa, istuminen sujuu jo 100% varmuudella oikein. Tehtiin myös pitkästä aikaa hyppy ja vinoestenoutoja, ei tosin kapulalla kun sitä ei ollut mukana. Päästiin kokeilemaan meidän uutta viritys sanaa noudoissa (heitetäänkö, nostaa heti itseänsä ja jännittyy). Hypyn kanssa saatiin vähän enemmän tehdä heittoja kun ensin korvaan lensi hiekkaa, neidin oli pakko ravistella juostessa ja yhtäkkiä hyppy olikin jo edessä eikä sitä päässyt enään hyppäämään jne. Vinoeste noudossa ei mitään ongelmaa vaikka vähän jännitti osaako se enää korjata linjaansa kun haettava esine on selkeästi vinossa, no problem.

Meidän jälkitauko on ollut iha turhan pitkä joten pari viikkoa sitten käytiin pari pikku jälkeä ajamassa. Idea oli keskittyä keppejen nostoo ja jäljellä pysymiseen. Merkkasin jäljen ja kepit hyvin joten pääsin puuttumaan siihen jos yritti oikoa tai mennä jäljen sivusta tai jättää keppejä metsään. Parin kepin yli yritti ajaa mutta kun ei päästänyt ja kepit nousi niin heti jaksoi tarkentaa paremmin seuraavilla kepeillä.Muutama päivä takaperin päästiin ihan kunnolla jäljestämään. Jälki oli aikalailla 2.luokan jälki (lyhyempi jana).
Janalla lähti oikeaan suuntaan oikomaan mutta päätin että uusin mielummin että saadaan tikkusuora lähtö, fiilis taas ihan huippu! Keppejä nousi tasaisesti, ei ongelmia kulmissa tai polkujen ylityksissä (ne on vielä tampattu jotem niistä näki ettei mennyt senttiäkään jäljen vierestä), alku jälki ja loppu jälki menivät myös vahingossa ihan muutaman metrin päästä toisistaan mutta Eka ratkoi senkin ongelmitta eikä lähtenyt tuoreemmalle jäljelle oikomaan. Loppu jäljestä Eka alkoi vähän väsymään ja tarvitsi selkeästi enemmän aikaa kepeillä, eikä ihmekkään kun oli pitkä jälki ja asteita +25. Yhden mutkan Eka taas tarkasti (mikä oli oikea jälki) mutta ei luottanut vaan lähti pörräämään metsään, en ymmärrä mikä juttu tää on kun joka jäljellä tuntuu tekevän tän... No lähetin sen vaan alemmas metsään ja nosti jäljen taas. Sama juttu hetken päästä parin ojan ylityksen jälkeen, otti vähän painettakin musta kun hoin jälkeä ja kirosin hyttysiä mitkä meinasivat syödä elävältä mutta heti kun lähetti vähän ylemmäs metsään niin nosti taas jäljen ja ajoi loppuun ongelmitta.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016
Argh. Tosi raivostuttavaa etten jotenkaan osaa enään tulla kirjottamaan treeneistä mitään, vaikka motivaatiota löytyykin. Kamerakin niin huonossa hapessa että kuvattomuus ärsyttää minua itseäni suunnattomasti... Pitäisi vaan saada kiinni taas tästä kirjoittamisesta.
Me ei olla mitenkään kauheasti jaksettu treenata ennen jälkikoetta eikä sen jälkeen.
Koetta edeltävänä sunnuntaina tehtiin kokeenomaisena 1.luokan jälki josta selviydyttiin 15minuutissa 5/6kepillä. Jana oli kamala koska Ekaa ällötti namit mitkä olivat murkkuja täynnä, irvisteli vaan kun sanoin että nyt jäljelle lähti kuitenkin lopulta ajamaan hyvin.
Tehtiin vielä jälkien jälkeen janatreeni jossa siis tallaaja heitsasi namilla, vei namit koiran nähden metsään ja kun koira käännettiin pois päin niin tallaaja teki lyhyen yhden kepin jäljen. Ekalle tehtiin 30m vasemalle-15m oikealle-25m vasemmalle. Lähti ihan hemmetin hyvin joka kerta! Lujaa (liina poltti käteen jopa kivan jäljen...) ja täysin suorassa mutta oikean jäljen haku oli vähän hankalaa tuossa viretilassa ja niin tuoreella jäljellä.
Lähes joka päivä ennen koetta tehtiin esineitä, jouduttiin painimaan oikein kunnolla Ekan itsevarmuuden kanssa. On huonontunut paljon siitä kun lähdettiin helpottamaan ruutuja eikä ohjaaja ollut siltikään tyytyväinen. Viikossa kuitenkin saatiin homma luistamaan ja se näkyi sitten kokeessakin lähes täysillä pisteillä!
Tehtiin siis niin että kolme takaesinettä valmiina, mulla kissanruokaa ja koira ruutuun, ei mitään apuja eikä mitään tyytymättömyyttä ohjaajalta. Ensimmäisillä kerroilla Ekahan saattoi seistä ruudussa pari minuuttia paikallaan (kerran se jopa karkasi ruudusta) kun en reagoinut edes sen oikeaan toimintaan. Lopulta se kuitenkin aina hiipi sieltä esine suussa ja sai siitä super herkkua naamaan. Yleensä sen ensimmäisen esineen jälkeen se tajusi että mitä nopeempaa metsään menee ja tuo jotain niin sitä nopeempaa saa nannaa ja kehuja. Viikon vikassa treenissä se lähti kuin tyki suusta heti ensimmäisellä lähetyksellä, kannatti pitää pää kylmänä.
Tottistakin pyrittii tekemään joka päivä vähän. Pääasiassa tehtiin kentälle siirrymisiä, vauhtinoutoja ja pelkkiä eteentuonteja, lyhyitä seuruita ja liikkeelle lähtöjä niin että koira maahan nostamaan itseään-koira sivulle-haukutus-liikkeelle lähtö-palkka. Tasan yhdessä treenissä se paineistu kun jouduin käskemään sen uudelleen maahan (ennakoi turhan monta kertaa sivulletuloa) ja sen jälkeen tuli ihan madellen sivulle, en kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään eri tavalla vaan palkkasin normaalisti, sen jälkeen toimi taas normaalisti. Mun pitäisi tehdä nimenomaan tosi paljon näitä mustavalkoisia treenejä että vaikka ahdistaa niin yritä tehdä, siitä ei seuraa kuin vain hyvää vaikka tekisit vähän huonommin! Sillä saisi Ekaankin lisää itsevarmuutta.
Kokeen jälkeisellä viikolla ollaan kerran käyty tottistelemassa ja tekemässä esineitä.
Perjantaina oltiin Sallan ja malinoissejen kanssa tottistelemassa viilarissa. Ekalle ammuttiin paikka makuussa yli kymmenen laukausta, no problem. Sen jälkeen poistuttiin ohjaajan mukavuusalueelta, tehtii nimittäin pitkiä seuruita käännöksineen ja liikkeelle lähtöineen, namit piilossa. Tätä vaan pitää tehdä ja tehdä, kunhan se Ekan kontakti pysyy ja se tulee mukana niin palkkaa vaan naamaan, sais taas varmuutta että siinä vieressä kannattaa vaan pysyä mukana. Mulla on vaan niin huono tapa olla niin tarkka seuruun suorittamisesta (kontakti, fiilis, käännösten nopeus plaaplaa) pitäis höllätä ihan vaan ton koiran takia, se kuitenkin omaa sen moottorin. Nyt oli kuitenkin tosi hyvä treeni ja sen kruunasi taas eteenmeno.
Pikku hiljaa alkaa ohjaajan hermot taas kestämään niitä huonoja suorituksia ja virheitä, jee. Ehkä me pikku hiljaa saadaan se luotto hommien tekoon takaisin :)
Me ei olla mitenkään kauheasti jaksettu treenata ennen jälkikoetta eikä sen jälkeen.
Koetta edeltävänä sunnuntaina tehtiin kokeenomaisena 1.luokan jälki josta selviydyttiin 15minuutissa 5/6kepillä. Jana oli kamala koska Ekaa ällötti namit mitkä olivat murkkuja täynnä, irvisteli vaan kun sanoin että nyt jäljelle lähti kuitenkin lopulta ajamaan hyvin.
Tehtiin vielä jälkien jälkeen janatreeni jossa siis tallaaja heitsasi namilla, vei namit koiran nähden metsään ja kun koira käännettiin pois päin niin tallaaja teki lyhyen yhden kepin jäljen. Ekalle tehtiin 30m vasemalle-15m oikealle-25m vasemmalle. Lähti ihan hemmetin hyvin joka kerta! Lujaa (liina poltti käteen jopa kivan jäljen...) ja täysin suorassa mutta oikean jäljen haku oli vähän hankalaa tuossa viretilassa ja niin tuoreella jäljellä.
Lähes joka päivä ennen koetta tehtiin esineitä, jouduttiin painimaan oikein kunnolla Ekan itsevarmuuden kanssa. On huonontunut paljon siitä kun lähdettiin helpottamaan ruutuja eikä ohjaaja ollut siltikään tyytyväinen. Viikossa kuitenkin saatiin homma luistamaan ja se näkyi sitten kokeessakin lähes täysillä pisteillä!
Tehtiin siis niin että kolme takaesinettä valmiina, mulla kissanruokaa ja koira ruutuun, ei mitään apuja eikä mitään tyytymättömyyttä ohjaajalta. Ensimmäisillä kerroilla Ekahan saattoi seistä ruudussa pari minuuttia paikallaan (kerran se jopa karkasi ruudusta) kun en reagoinut edes sen oikeaan toimintaan. Lopulta se kuitenkin aina hiipi sieltä esine suussa ja sai siitä super herkkua naamaan. Yleensä sen ensimmäisen esineen jälkeen se tajusi että mitä nopeempaa metsään menee ja tuo jotain niin sitä nopeempaa saa nannaa ja kehuja. Viikon vikassa treenissä se lähti kuin tyki suusta heti ensimmäisellä lähetyksellä, kannatti pitää pää kylmänä.
Tottistakin pyrittii tekemään joka päivä vähän. Pääasiassa tehtiin kentälle siirrymisiä, vauhtinoutoja ja pelkkiä eteentuonteja, lyhyitä seuruita ja liikkeelle lähtöjä niin että koira maahan nostamaan itseään-koira sivulle-haukutus-liikkeelle lähtö-palkka. Tasan yhdessä treenissä se paineistu kun jouduin käskemään sen uudelleen maahan (ennakoi turhan monta kertaa sivulletuloa) ja sen jälkeen tuli ihan madellen sivulle, en kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään eri tavalla vaan palkkasin normaalisti, sen jälkeen toimi taas normaalisti. Mun pitäisi tehdä nimenomaan tosi paljon näitä mustavalkoisia treenejä että vaikka ahdistaa niin yritä tehdä, siitä ei seuraa kuin vain hyvää vaikka tekisit vähän huonommin! Sillä saisi Ekaankin lisää itsevarmuutta.
Kokeen jälkeisellä viikolla ollaan kerran käyty tottistelemassa ja tekemässä esineitä.
Perjantaina oltiin Sallan ja malinoissejen kanssa tottistelemassa viilarissa. Ekalle ammuttiin paikka makuussa yli kymmenen laukausta, no problem. Sen jälkeen poistuttiin ohjaajan mukavuusalueelta, tehtii nimittäin pitkiä seuruita käännöksineen ja liikkeelle lähtöineen, namit piilossa. Tätä vaan pitää tehdä ja tehdä, kunhan se Ekan kontakti pysyy ja se tulee mukana niin palkkaa vaan naamaan, sais taas varmuutta että siinä vieressä kannattaa vaan pysyä mukana. Mulla on vaan niin huono tapa olla niin tarkka seuruun suorittamisesta (kontakti, fiilis, käännösten nopeus plaaplaa) pitäis höllätä ihan vaan ton koiran takia, se kuitenkin omaa sen moottorin. Nyt oli kuitenkin tosi hyvä treeni ja sen kruunasi taas eteenmeno.
Pikku hiljaa alkaa ohjaajan hermot taas kestämään niitä huonoja suorituksia ja virheitä, jee. Ehkä me pikku hiljaa saadaan se luotto hommien tekoon takaisin :)
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
Jälkiuran korkkaus onnistumisineen
Tänään me käytiin Ekan kanssa meidän kummankin ensimmäisessä pk kokeessa. Oli kyllä jännnnittäväää!
Aloitettiin päivä jäljellä. Arvoin meille 4.jäljen mikä oli juuri siinä kohdassa missä on tullut jäljestettyä ennenkin, ei niin kamalaa maastoa mitä osassa metsässä.
Kun lähdettiin janalle niin Eka juoksi raivolla liina kireällä ja maata kauhoen, tuli heti hyvä fiilis ku koiralla oli noin siistiä! Jana oli hemmetin hieno, hienoin mitä Eka on ikinä tehnyt! Lähti kuin tykin suusta etenemään, täysin suorassa ja reagoi jälkeen heti tosi varmasti. Siitä kaikista kisaajista ainoa 40p, enkä kyllä ihmettele! <3 Jäljellä pysyttiin hyvin ja sieltä nousikin tasaiseen tahtiin keppejä. Ensimmäisen kulman jälkeen Eka kuitenkin lähti alamäkeen, teki pienen lenkin (huomasin pian ettei ole jäljellä) ja nousi takaisin ylös. En uskonut sen olevan siellä, jännityksessä en osannut rauhoittaa koiraa tarkentamaan joten päästin sen vain vapaaksi jos sattuisi keppejä löytymään. Olin kuitenkin lähtenyt väärään suuntaan eikä keppejä enempään löytynyt. Nostettiin siis vain 3/6. Hiukan harmittaa etten osannut rauhoittaa koiraa mutta olen silti tyytyväinen Ekaan ja sen työskentelyyn, eipä näyttänyy haittaavan ohjaajan jännitys.
Kun kaikki pääsi jäljiltä niin ajettiin petikkoon tekemään tottikset. Arvoin meille numeron 3 joten päästiin suorittamaan ensin liikkeet, jeee.
Emme tehneet seuruu kaaviota koska Eka näytti siltä ettei se sitä välttämättä kestä ja koska tulosta ei ollut mahdollista saada niin halusin saada alle taas hyvän kokemuksen kummallekin ja koska seuruuta ei voinut jättää kesken niin tehtiin sitten lyhyt suora ja täyskäännöksellä takaisin lähtö pisteelle.
Liikkeestä istumisessa seisoi taas!!! Pärkele nyt lähtee kyllä semmoseen tehotreeniin että.
Liikkeestä maahan ja luoksetulo onnistui hienosti! Olisihan se saanut lujempaa tulla luokse mutta tulipahan se silti :) Ihanaa että se on alkanut uskaltaa tehdä tätä liikettä kaikesta huolimatta!
Tasamaanouto oli ruma. Lähti lujaa kapulalle, toi vähän matkaa ja pysähtyi, uudesta käskystä sitten ravaili tuomaan kapulan eteen.
Hyppy ja vinoestenoudot onnistuivat hienosti<3
Eteenmenossa lähti niiiin lujaa suoraan eteenpäin mutta arvatkaa vaan kuunteliko ensimmäistä maahan käskyä ;P
Paikalla makuussa ei tietenkään ongelmaa vaikka seisoessa tajusin sen maanneen pidempää aikaa jonkun tehdessä noutoja viimeksi syksyllä :D
Erityisen tyytyväinen olen siihen että Eka yritti suorittaa jokaisen tehtävän eikä yrittänyt kertaakaan karata mun luota. Kyllä se luotto alkaa taas pikku hiljaa kasvamaan.
Erityisen tyytyväinen olen siihen että Eka yritti suorittaa jokaisen tehtävän eikä yrittänyt kertaakaan karata mun luota. Kyllä se luotto alkaa taas pikku hiljaa kasvamaan.
Pisteitä ei saatu kun tuomari ei arvostellut mitään liikkeitä koska kuulemma keskeytin kokeen... Jaha.
....treenilistaa taas täytelty...
....treenilistaa taas täytelty...
Esineruutu sitten viimeiseksi. Vähän mietitytti että mahtaako se tuoda esinettä ollenkaan koska ollaan joka päivä tällä viikolla treenattu esineillä itsenäistä työskentelyä mikä on ollut hankalaa, ahdistuu mutta on alkanut tajuta homman nimen kun on saanut palkan ihan millaisesta suorituksesta vain kunhan tuo esineen. Mutta ei hätää, Eka hoiti homman taas<3 Lähetin Ekan metsään ja mietin jo että nyt se lähti ruudusta kun mitään ei näkynyt mutta sieltä se yhtäkkiä juoksi täysillä mun luokse esine suussa<3 Olisitte nähneet kuinka vihainen Eka oli kun jouduin antamaan HÄNEN esineen esineruudun tallaajalle joka vei sen takaisin paikalleen. Tästä 29pistettä, oli kuulemma katsonut toistakin esinettä.
Ja niin kuin tuomari sanoikin niin tottis kuntoon ja uudelleen kokeeseen. Katsotaan josko loppu kesästä tai syksystä lähdetään uudelleen katsomaan mitä osataan. Nyt me jatketaan maastojen treenaamista ja tottiksen hinkkaamista kasaan, nyt täytyy alkaa poistumaan sieltä mukavuusalueelta ihan kunnolla että saadaan homma toimimaan, unohtamatta hauskuutta. Ei paniikkia, pidetään hauskaa ja lomaa sillon kun siltä tuntuu. Pk jutut on kuitenkin vaativia ja verottaa ihan mielettömästi, neiti on ainakin lataillu hyvin pattereita huomista varten.
maanantai 16. toukokuuta 2016
No nyt on taas laajennettu treenikaveri porukkaa mutta rotukirjo on kyllä aika köyhä :D Eka on säälittävä pieni lassie tottiskentällä kun vieressä pyörii seitsemän isoa ja hurjaa rottweileriä.
Perjantaina käytiin meidän mahdollisen koe parin kanssa tottistelemassa. Aloitettiin ilmoittautumisella mikä meni hienosti varsinkin kun kyseessä oli tuntemattoman koiran ja miestuomari. Siirtymisissä Eka oli aika hieno kun se oli ihan lentoon lähdössä, oli kivaaa. Ilmoittautumisesta suoraan paikkikseen jossa ammuttiin reilu kuuden kuukauden tauon jälkeen eikä reaktiota. Leikkiessä ammuttiin kolme kertaa eikä sekään näkynyt edes otteessa. Eteenmeno taas loppupalkaksi.
Toisessa setissä tehtiin hyppy ja vinoestenoutoja. Aloitettiin kummatkin patukan noudolla koska näistä pitää nyt saada ihan sairaaaan siisti juttu ja nyt se kyllä olikin sitä. Ekan hypyt oli yhtä hienot kuin viime vuonna vaikka hypättiin ensimmäistä kertaa ikinä pressuesteellä, kiipeäminenkin sujui mukisematta. Jeeee. Loppupalkaksi jälleen eteenmeno, "vähän" varasti seuruusta...
Illemmalla siirryttiin esineille jossa Ekalla oli vieraan miehen esineitä. Eka näki viennit ja nyt se lähtikin vihdoin varmasti ja lujaa suoraan takakulmaan!! Nosti kahdella pistolla kaksi esinettä joten jätin ne hyvin mielin siihen. Toivoa on vielä!
Lauantain ja sunnuntaina käytiin jäljestämässä. Ai kamala mikä metsä, hemmetin tiheä ja kallioinen...
Lauantaina rämmittiin sateessa vielä yli 23.00 aikaa kun tallottiin ja ajettiin kolmen koiran jäljet (1km, 1km ja 700m) mutta ei se haittaa kun on hyvää seuraa ja kiva laji. Oikeastaan meidän joka viikonloppu on mennyt näin... Mutta en valita!
Eka ajoi tällä kertaa vähän vaikeamman jäljen mikä oli tunnin vanha, 700m pitkä ja moonella kulmalla. Jälki oli hieno janasta lähtien, Eka piti tiukasti jäljestä kiinni. Se teki duunia tosi aktiivisesti eikä menettänyt uskoa kertaakaan vaikka keppejä ei noussut. Kepit oli ihan märät ja lähes hajuttomat pienen mokan takia joten veikkaan että siitä syystä Eka ei nostanut kuin 4/6keppiä vaikka pysyi tasan tarkkaan jäljen päällä, neiti ei reagoinut siis keppeihin mitenkään mikä ei ole Ekan tapaista ollenkaan.
Sunnuntaina heti aamusta jäljelle ja nyt oli oikein kiva sää, ehkä vähän turhan lämmin kylläkin.
Ekalla taas kokeenomainen treeni. 1.luokan jälki vähän pidempänä. Lähetin janalla Ekan vähän väärään kohtaan ja se joutui vähän palaamaan että löysi naminsa, tässä samassa sitten tarkisti takajäljen mitä ei ole koskaan ennen tehnyt... Päästiin kuitenkin jatkamaan jäljelle nopeasti. Toisen kepin jälkeen Eka lähti pois jäljeltä josta palautin sen kepin löytö paikalle, nosti heti oikean jäljen ja päästiin jatkamaan maktaa. Ensimmäinen ojan ylitys oli vähän haastava, tarkasteli ojan reunaa ennen kuin lähti ylittämään. Kolmannen kepin jälkeen lähti taas jäljeltä, tarkisti oikean jäljen mutta lähti sitten ihan omille reitelle ja koska kukaan ei ollut mukana niin jouduin luottamaan koiraan mistä kyllä näki ettei se jäljellä kulkenut vaan haki kokoajan hajua. Jotenkin me päädyttiin uudelle ojalle ja arvasin heti että ollaan menossa takaisin päin, annoin Ekan kuitenkin jäljestää ja sieltä se sai vahvistuksen löytäen kepin. Käänsin Ekan takaisin päin ja sitten pidettiinkin jäljestä kiinni loppuun asti ja kaikki kuusi keppiä löytyi, aika tuuri ja meni se vielä yliajallekin. Meinasi taas hermostuttaa mutta nyt annoin Ekan itse selvittää ja kehuin kovasti, tietysti se toimi. Minähän en sieltä metsästä yksinään löydä pois eikä neidille ole kiva saada turhaa negatiivista palautetta, sitten saadaan painia taas sen itsenäisen työskentelyn kanssa.
Perjantaina käytiin meidän mahdollisen koe parin kanssa tottistelemassa. Aloitettiin ilmoittautumisella mikä meni hienosti varsinkin kun kyseessä oli tuntemattoman koiran ja miestuomari. Siirtymisissä Eka oli aika hieno kun se oli ihan lentoon lähdössä, oli kivaaa. Ilmoittautumisesta suoraan paikkikseen jossa ammuttiin reilu kuuden kuukauden tauon jälkeen eikä reaktiota. Leikkiessä ammuttiin kolme kertaa eikä sekään näkynyt edes otteessa. Eteenmeno taas loppupalkaksi.
Toisessa setissä tehtiin hyppy ja vinoestenoutoja. Aloitettiin kummatkin patukan noudolla koska näistä pitää nyt saada ihan sairaaaan siisti juttu ja nyt se kyllä olikin sitä. Ekan hypyt oli yhtä hienot kuin viime vuonna vaikka hypättiin ensimmäistä kertaa ikinä pressuesteellä, kiipeäminenkin sujui mukisematta. Jeeee. Loppupalkaksi jälleen eteenmeno, "vähän" varasti seuruusta...
Illemmalla siirryttiin esineille jossa Ekalla oli vieraan miehen esineitä. Eka näki viennit ja nyt se lähtikin vihdoin varmasti ja lujaa suoraan takakulmaan!! Nosti kahdella pistolla kaksi esinettä joten jätin ne hyvin mielin siihen. Toivoa on vielä!
Lauantain ja sunnuntaina käytiin jäljestämässä. Ai kamala mikä metsä, hemmetin tiheä ja kallioinen...
Lauantaina rämmittiin sateessa vielä yli 23.00 aikaa kun tallottiin ja ajettiin kolmen koiran jäljet (1km, 1km ja 700m) mutta ei se haittaa kun on hyvää seuraa ja kiva laji. Oikeastaan meidän joka viikonloppu on mennyt näin... Mutta en valita!
Eka ajoi tällä kertaa vähän vaikeamman jäljen mikä oli tunnin vanha, 700m pitkä ja moonella kulmalla. Jälki oli hieno janasta lähtien, Eka piti tiukasti jäljestä kiinni. Se teki duunia tosi aktiivisesti eikä menettänyt uskoa kertaakaan vaikka keppejä ei noussut. Kepit oli ihan märät ja lähes hajuttomat pienen mokan takia joten veikkaan että siitä syystä Eka ei nostanut kuin 4/6keppiä vaikka pysyi tasan tarkkaan jäljen päällä, neiti ei reagoinut siis keppeihin mitenkään mikä ei ole Ekan tapaista ollenkaan.
Sunnuntaina heti aamusta jäljelle ja nyt oli oikein kiva sää, ehkä vähän turhan lämmin kylläkin.
Ekalla taas kokeenomainen treeni. 1.luokan jälki vähän pidempänä. Lähetin janalla Ekan vähän väärään kohtaan ja se joutui vähän palaamaan että löysi naminsa, tässä samassa sitten tarkisti takajäljen mitä ei ole koskaan ennen tehnyt... Päästiin kuitenkin jatkamaan jäljelle nopeasti. Toisen kepin jälkeen Eka lähti pois jäljeltä josta palautin sen kepin löytö paikalle, nosti heti oikean jäljen ja päästiin jatkamaan maktaa. Ensimmäinen ojan ylitys oli vähän haastava, tarkasteli ojan reunaa ennen kuin lähti ylittämään. Kolmannen kepin jälkeen lähti taas jäljeltä, tarkisti oikean jäljen mutta lähti sitten ihan omille reitelle ja koska kukaan ei ollut mukana niin jouduin luottamaan koiraan mistä kyllä näki ettei se jäljellä kulkenut vaan haki kokoajan hajua. Jotenkin me päädyttiin uudelle ojalle ja arvasin heti että ollaan menossa takaisin päin, annoin Ekan kuitenkin jäljestää ja sieltä se sai vahvistuksen löytäen kepin. Käänsin Ekan takaisin päin ja sitten pidettiinkin jäljestä kiinni loppuun asti ja kaikki kuusi keppiä löytyi, aika tuuri ja meni se vielä yliajallekin. Meinasi taas hermostuttaa mutta nyt annoin Ekan itse selvittää ja kehuin kovasti, tietysti se toimi. Minähän en sieltä metsästä yksinään löydä pois eikä neidille ole kiva saada turhaa negatiivista palautetta, sitten saadaan painia taas sen itsenäisen työskentelyn kanssa.
maanantai 9. toukokuuta 2016
Maasto ja kenttäkausi on lähtenyt käyntiin kunnolla kun loppu kuukauden koe potkii perseelle. Aamulla pitäisi soittaa paikasta, toivottavasti pupu ei mene pöksyyn sitä ennen. :D
Ollaan ajettu noin pari jälkeä per viikko ja yhdellä jäljistä otettiin pari isoa askelta taaksepäin. Tehtiin kokeenomainen 1.luokan jälki eli ketään ei tullut mukaan katsomaan ja tietenkään mä en voinut luottaa koiran duuniin kun se ajoi kauhean lujaa (vaikka nosti ensimmäisen kepinkin), sen jälkeen sama meno jatkui ja nyppäsin liinasta, siihen sitten loppui kaikki työskentely eikä helpottanut seuraavallakaan jäljellä. Aina välillä se ajoi ja välillä meni lukkoon, nosti kolme keppiä jonka jälkeen lähdettiin pois. Tehtiin seuraavina päivinä pari motivaatio jälkeä joiden pituudet oli 200-300metriä, kuusi keppiä, reilu tunnin vanhoja, toinen ihan uuden ja vieraan ihmisen talloma ojien ylityksien kera. Kumpikin meni ihan nappiin, Eka piti jäljestä tiukasti kiinni ja ajoi tasan jäljen päällä, ei yhtään sivusta. Janat jätettiin välistä koska huomasin kumpanakin kertana että keräsi painetta ennen jälkeä mutta rentoutui päästessään jäljelle. Jopa parit janatreenitkin ollaan tehty ja voi vitsit se hakee jo lujaaa suoraan ja syvälle, neitiä saa ihan pidellä remmistä ettei se sinkoa jo, pitää vaan nyt tehdä ylläpitotreenejä paljon ja vahvistaa sitä suoraan sekä pitkälle lähtöä. Viime torstaina käytiin samassa metsässä missä nyppäisy tapahtui ja tottakai mun mielentila oli jännittynyt tapahtuneesta (mulla jää kauhean herkästi epäonnistumiset päälle ja yhdistän ne niihin paikkoihin). Eka lähti janalle hyvin, nosti jäljen ja ajoi sitä hetken hyvin mutta sen jälkeen pakka hajosi. Jäljestäminen oli ihan hirveää, meni vähän sieltä täältä ja tuolta, välillä kadotettiin jälki ja välillä taas löydettiin jäljelle. Neljä keppiä kuudesta löytyi ja ne keskimmäiset kepit jäi juuri sinne metsään kun eksyttiin pahasti, kahden viimeisen kepin kohdalla rauhottui ajamaan kunnolla, ei jäänyt mitenkään järisyttävän hyvä fiilis taaskaan. Lauantaina ajettiin jälleen jälkeä ja heti kun ohjaaja oli kannustava ja iloinen niin se näkyi koirankin suorituksessa. Veti puolet jäljestä semmoista veturi vauhtia että paineli kepeistäkin yli... Yhden kulman se malttoi ajaa mutta seuraavasta mentiinkin niin yli että jäi keppejä jäljelle. Lopputulos oli 3/6 keppiä mikä on aika järkyttävää, Eka ei ole varmaan ikinä ajanut jäljellä nostamatta keppejä... huoh :D noooh, sentään se työskenteli kysymättä multa apuja ja sillä oli kivaaa. Sunnuntaina ajettiin taas jälkeä ja nyt oli kokeenomainen treeni vuorossa, jäiks. Meille tallottiin 1.luokan jälki ja meillä oli 25min aikaa palauttaa kepit autolle. Paineltiin metsään ja jumalauta me tultiin metsästä 2min ennen palauttamisaikaa kuuden kepin kanssa. Oli pikkasen hyvä fiilis!!! Ei olla ikinä koskaan ajettu jälkeä jonkun muun tallaamana nii että sitä ei ole merkattu tai mukana ei ole ollut ketään. Nyt mä luotin sekä keskityin koiraan ja se tuotti tulosta! Kaksi kertaa Eka kadotti jäljen hetkeksi mutta osasin heti lukea siitä että nyt ei löydy, palautin sen kohtaan josta olin varma sen ajaneen jälkeä ja niin me taas jatkettiin matkaa varmasti. On se joskus vaan <3
Esineruutu on myös alkanut hajoamaan. Eka ei enään uppoa suoraan takareunalle vaan alkaa tekemään ihan omia siksak reittejä eikä siis uppoa ollenkaan syvälle, tulee mielummin sitten takaisin kun ei muka löytänyt mitään. Muutenkin työskentely on ihan kamalan laiskaa. Joka treeni johtaa siihen että ohjaajaa ärsyttää heti ensimmäisen piston jälkeen joten työskentely muuttuu aina vaan huonommaksi. Nyt ollaan tehty vain motivaatioruutuja niin että siellä 50metrissä on vain kivoja esineitä ja kaveri käy aina näyttämässä niitä, jos niitä ei näytetä niin laiskatyöskentely palaa heti kuvioihin. Pläääh!
Tottiksissa ollaan tehty pääasiassa mielentilaa. Nostatus ennen kentälle menoa, paljon leikkiä ja treenataan vain nopeasti yhtä liikettä kuten noutoa, eteenmenoa, jääviä, sivulletuloja, seuruuta (käännöksiä, vauhtia, voimaa...).
Kerran käytiin myös koekentällä tekemässä kokeenomaista mikä oli ihan uusi kokemus koska Eka huijasi mua mukamas ahdistumalla. Sen nimittäin näkee milloin se ahdistuu (korvat luimussa, häntäkoipien välissä juoksee kentältä pois, tulee heti lirkuttelemalla) mutta nyt se teki niin että korvat höröllä juoksi musta vähän kauemmas, tuijotteli sieltä eikä tullut ennen kuin käski että nyt perkele me tehdään töitä ja tommonen ei käy. Eikä sen työskentely muuttunut siitäkään ahdistuneeksi. Pitäiskö oppia olemaan vähän mustavalkoisempi... :D Seuruukaavassa jouduin puuttumaan juoksuun ja käännöksiin, tiputti kummassakin kontaktin joten niistä pieni hihnapakote ja heti positiivinen kehu kun toimi. Jäävät oli hienot ja jopa luoksetulo oli hieno!! Nouto olikin sitten aivan kamalan ahdistava "yhyyy". Noutoa ja hyppynoutoa päästiin sitten hinkkaamaan ja kummatkin lähtivät toimimaan kun Henriika ei antanut Ekalle muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kapulan, näiden jälkeen toimi vinoestenoutokin heti ensimmäisellä kerralla ;) Eteenmeno hieno niin kuin aina. Yllättävän hyvin se toimi virittämättä, palkatta ja noin rajulla käsittelyllä, kahden jäljen ja esineruudun jälkeen. Tuossa oli myös vuoden ensimmäiset hyppynoudot ja eteenmenot, kyllä se muistaa, pitää vaan vähän hinkata joitain asioita. Pitää myös muistaa ensi kerralla viritellä Eka paremmin ja antaa sen padota kentän laidalla, työskentelee heti paremmin kun on kierroksia enemmän koneessa.
Tosi hyvät pohjat kokeelle mutta mä haluan tietää miten pk kokeet toimii ja miten Eka pystyy toimimaan mun jännittäessä esineruudussa ja jäljellä. Tuloksella tuskin juhlitaan mutta meillä on koko kesä ja syksy niiden hakuun aikaa :P
Ollaan ajettu noin pari jälkeä per viikko ja yhdellä jäljistä otettiin pari isoa askelta taaksepäin. Tehtiin kokeenomainen 1.luokan jälki eli ketään ei tullut mukaan katsomaan ja tietenkään mä en voinut luottaa koiran duuniin kun se ajoi kauhean lujaa (vaikka nosti ensimmäisen kepinkin), sen jälkeen sama meno jatkui ja nyppäsin liinasta, siihen sitten loppui kaikki työskentely eikä helpottanut seuraavallakaan jäljellä. Aina välillä se ajoi ja välillä meni lukkoon, nosti kolme keppiä jonka jälkeen lähdettiin pois. Tehtiin seuraavina päivinä pari motivaatio jälkeä joiden pituudet oli 200-300metriä, kuusi keppiä, reilu tunnin vanhoja, toinen ihan uuden ja vieraan ihmisen talloma ojien ylityksien kera. Kumpikin meni ihan nappiin, Eka piti jäljestä tiukasti kiinni ja ajoi tasan jäljen päällä, ei yhtään sivusta. Janat jätettiin välistä koska huomasin kumpanakin kertana että keräsi painetta ennen jälkeä mutta rentoutui päästessään jäljelle. Jopa parit janatreenitkin ollaan tehty ja voi vitsit se hakee jo lujaaa suoraan ja syvälle, neitiä saa ihan pidellä remmistä ettei se sinkoa jo, pitää vaan nyt tehdä ylläpitotreenejä paljon ja vahvistaa sitä suoraan sekä pitkälle lähtöä. Viime torstaina käytiin samassa metsässä missä nyppäisy tapahtui ja tottakai mun mielentila oli jännittynyt tapahtuneesta (mulla jää kauhean herkästi epäonnistumiset päälle ja yhdistän ne niihin paikkoihin). Eka lähti janalle hyvin, nosti jäljen ja ajoi sitä hetken hyvin mutta sen jälkeen pakka hajosi. Jäljestäminen oli ihan hirveää, meni vähän sieltä täältä ja tuolta, välillä kadotettiin jälki ja välillä taas löydettiin jäljelle. Neljä keppiä kuudesta löytyi ja ne keskimmäiset kepit jäi juuri sinne metsään kun eksyttiin pahasti, kahden viimeisen kepin kohdalla rauhottui ajamaan kunnolla, ei jäänyt mitenkään järisyttävän hyvä fiilis taaskaan. Lauantaina ajettiin jälleen jälkeä ja heti kun ohjaaja oli kannustava ja iloinen niin se näkyi koirankin suorituksessa. Veti puolet jäljestä semmoista veturi vauhtia että paineli kepeistäkin yli... Yhden kulman se malttoi ajaa mutta seuraavasta mentiinkin niin yli että jäi keppejä jäljelle. Lopputulos oli 3/6 keppiä mikä on aika järkyttävää, Eka ei ole varmaan ikinä ajanut jäljellä nostamatta keppejä... huoh :D noooh, sentään se työskenteli kysymättä multa apuja ja sillä oli kivaaa. Sunnuntaina ajettiin taas jälkeä ja nyt oli kokeenomainen treeni vuorossa, jäiks. Meille tallottiin 1.luokan jälki ja meillä oli 25min aikaa palauttaa kepit autolle. Paineltiin metsään ja jumalauta me tultiin metsästä 2min ennen palauttamisaikaa kuuden kepin kanssa. Oli pikkasen hyvä fiilis!!! Ei olla ikinä koskaan ajettu jälkeä jonkun muun tallaamana nii että sitä ei ole merkattu tai mukana ei ole ollut ketään. Nyt mä luotin sekä keskityin koiraan ja se tuotti tulosta! Kaksi kertaa Eka kadotti jäljen hetkeksi mutta osasin heti lukea siitä että nyt ei löydy, palautin sen kohtaan josta olin varma sen ajaneen jälkeä ja niin me taas jatkettiin matkaa varmasti. On se joskus vaan <3
Esineruutu on myös alkanut hajoamaan. Eka ei enään uppoa suoraan takareunalle vaan alkaa tekemään ihan omia siksak reittejä eikä siis uppoa ollenkaan syvälle, tulee mielummin sitten takaisin kun ei muka löytänyt mitään. Muutenkin työskentely on ihan kamalan laiskaa. Joka treeni johtaa siihen että ohjaajaa ärsyttää heti ensimmäisen piston jälkeen joten työskentely muuttuu aina vaan huonommaksi. Nyt ollaan tehty vain motivaatioruutuja niin että siellä 50metrissä on vain kivoja esineitä ja kaveri käy aina näyttämässä niitä, jos niitä ei näytetä niin laiskatyöskentely palaa heti kuvioihin. Pläääh!
Tottiksissa ollaan tehty pääasiassa mielentilaa. Nostatus ennen kentälle menoa, paljon leikkiä ja treenataan vain nopeasti yhtä liikettä kuten noutoa, eteenmenoa, jääviä, sivulletuloja, seuruuta (käännöksiä, vauhtia, voimaa...).
Kerran käytiin myös koekentällä tekemässä kokeenomaista mikä oli ihan uusi kokemus koska Eka huijasi mua mukamas ahdistumalla. Sen nimittäin näkee milloin se ahdistuu (korvat luimussa, häntäkoipien välissä juoksee kentältä pois, tulee heti lirkuttelemalla) mutta nyt se teki niin että korvat höröllä juoksi musta vähän kauemmas, tuijotteli sieltä eikä tullut ennen kuin käski että nyt perkele me tehdään töitä ja tommonen ei käy. Eikä sen työskentely muuttunut siitäkään ahdistuneeksi. Pitäiskö oppia olemaan vähän mustavalkoisempi... :D Seuruukaavassa jouduin puuttumaan juoksuun ja käännöksiin, tiputti kummassakin kontaktin joten niistä pieni hihnapakote ja heti positiivinen kehu kun toimi. Jäävät oli hienot ja jopa luoksetulo oli hieno!! Nouto olikin sitten aivan kamalan ahdistava "yhyyy". Noutoa ja hyppynoutoa päästiin sitten hinkkaamaan ja kummatkin lähtivät toimimaan kun Henriika ei antanut Ekalle muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kapulan, näiden jälkeen toimi vinoestenoutokin heti ensimmäisellä kerralla ;) Eteenmeno hieno niin kuin aina. Yllättävän hyvin se toimi virittämättä, palkatta ja noin rajulla käsittelyllä, kahden jäljen ja esineruudun jälkeen. Tuossa oli myös vuoden ensimmäiset hyppynoudot ja eteenmenot, kyllä se muistaa, pitää vaan vähän hinkata joitain asioita. Pitää myös muistaa ensi kerralla viritellä Eka paremmin ja antaa sen padota kentän laidalla, työskentelee heti paremmin kun on kierroksia enemmän koneessa.
Tosi hyvät pohjat kokeelle mutta mä haluan tietää miten pk kokeet toimii ja miten Eka pystyy toimimaan mun jännittäessä esineruudussa ja jäljellä. Tuloksella tuskin juhlitaan mutta meillä on koko kesä ja syksy niiden hakuun aikaa :P
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Tänään allekirjoittanut sai juosta töistä kotiin ja pakata äkkiä jälkikamat mukaan kun lähdettiin Henriikan kanssa metsään tekemään jälkeä ja esineitä. Matkalla käytiin pikavisiitillä koiraurheilu.fi:ssä mistä piskeille ostettiin kilotolkulla lihaa ja neiti sai uuden hienon keltaisen liinan treenejä motivoimaan.
Kun jäljet vanheni niin tehtiin esineitä. Ruutu oli about 50x50m, kolmella pienellä ja vieraalla esineellä enkä itse tiennyt missä ne sijaitsevat. Ekan työskentely oli ihan mieletöntä, olin ihan taivaissa kun katselin sitä :) Eka vaan juoksi ja teki kokoajan duunia, se ei vaan luovuttanut millään! Eikä se paineistunut ollenkaan vaikka välillä tuli uudelleen lähetettäväksi ja silloinkin lähti yhtä tarmokkaasti kuin alussa. Mitä ihmettä!? <3 Nenä ei kuitenkaan ollut niin hyvin mukana kun esineiden nosto vaati aikaa ja juoksemista. Ensimmäinen esine löytyi ruudun oikeasta takareunasta ja toinen oli etuesine ruudun vasemmasta reunasta. Siis mitä!? Eka reagoi heti etuesineeseen vaikka se oli piilossa ja aivan jäekyttävän pienen kokoinen vauvan lapanen. Siihen oli aivan pakko lopettaa ja voi jumaliste kun tyyppi oli ylpeä itsestään, niin myös omistajakin<3
Jälki oli sitten reippaan tunnin vanha, 500m, jana 10m, kuudella kepillä ja muutamilla kulmilla. Pohja oli osittain tosi kivaa sammalmetsää mutta osittain kamalaa kuivaa mutaa kera kaadettujen puiden oksien.
Janalta lähti hienosti ja nappasi heti oikean suunnan. Jäljellä työskentely oli pääasiassa täydellistä, meni reippaasti ja tarkasti mutta joskus käytiin jäljen ulkopuolella mistä onneksi aina omatoimisesti haki jäljelle takaisin. Viidennen kepin kohdalla meidän loiva käännös levisi ja mentiin kepin ohi mutta Eka oli sen jotenkuten haistanut eikä se luovuttanut, se haravoi varmaan 20metrin alueen tarmokkaasti ja niin se nosti senkin kepin :) Eli kaikki kuusi keppiä nostettiin lähes moitteetta.
Nyt janatreeniä ja pientä tarkkuus treeniä niin eiköhän me jälkikokeeseen uskalleta pian. Onneksi meillä on oma jälkipt Henrikka.
Pikkasen oli reissun jälkeen jalat muussina. Töihin aamusta ja sieltä heti tallomaan 2x 500m jälkeä ja yhden 1km, sen jälkeen vielä kävellyt ne uudelleen läpi plus Ekan 500m jäljen. Mutta en mä voi sanoa muuta kuin että nautin. Metsäjälki seurassa on parasta.
Kun jäljet vanheni niin tehtiin esineitä. Ruutu oli about 50x50m, kolmella pienellä ja vieraalla esineellä enkä itse tiennyt missä ne sijaitsevat. Ekan työskentely oli ihan mieletöntä, olin ihan taivaissa kun katselin sitä :) Eka vaan juoksi ja teki kokoajan duunia, se ei vaan luovuttanut millään! Eikä se paineistunut ollenkaan vaikka välillä tuli uudelleen lähetettäväksi ja silloinkin lähti yhtä tarmokkaasti kuin alussa. Mitä ihmettä!? <3 Nenä ei kuitenkaan ollut niin hyvin mukana kun esineiden nosto vaati aikaa ja juoksemista. Ensimmäinen esine löytyi ruudun oikeasta takareunasta ja toinen oli etuesine ruudun vasemmasta reunasta. Siis mitä!? Eka reagoi heti etuesineeseen vaikka se oli piilossa ja aivan jäekyttävän pienen kokoinen vauvan lapanen. Siihen oli aivan pakko lopettaa ja voi jumaliste kun tyyppi oli ylpeä itsestään, niin myös omistajakin<3
Jälki oli sitten reippaan tunnin vanha, 500m, jana 10m, kuudella kepillä ja muutamilla kulmilla. Pohja oli osittain tosi kivaa sammalmetsää mutta osittain kamalaa kuivaa mutaa kera kaadettujen puiden oksien.
Janalta lähti hienosti ja nappasi heti oikean suunnan. Jäljellä työskentely oli pääasiassa täydellistä, meni reippaasti ja tarkasti mutta joskus käytiin jäljen ulkopuolella mistä onneksi aina omatoimisesti haki jäljelle takaisin. Viidennen kepin kohdalla meidän loiva käännös levisi ja mentiin kepin ohi mutta Eka oli sen jotenkuten haistanut eikä se luovuttanut, se haravoi varmaan 20metrin alueen tarmokkaasti ja niin se nosti senkin kepin :) Eli kaikki kuusi keppiä nostettiin lähes moitteetta.
Nyt janatreeniä ja pientä tarkkuus treeniä niin eiköhän me jälkikokeeseen uskalleta pian. Onneksi meillä on oma jälkipt Henrikka.
Pikkasen oli reissun jälkeen jalat muussina. Töihin aamusta ja sieltä heti tallomaan 2x 500m jälkeä ja yhden 1km, sen jälkeen vielä kävellyt ne uudelleen läpi plus Ekan 500m jäljen. Mutta en mä voi sanoa muuta kuin että nautin. Metsäjälki seurassa on parasta.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Kevät ja sulat kentät on selkeästi piristänyt meitä koska ollaan oltu todella ahkeria treenaajia!
Viime viikolla käytiin pari kertaa ulkona tekonurmella jossa hinkattiin pääasiassa seuruuta. Haettii asennetta mutta paikasta oltiin tarkkoja. Samalla teemalla jatkettiin perjantain hallivuorossa. Opetin neidin vihdoin ja viimein hakemaan palkkansa takaakiertäen oikeasta kädestä. Pelleiltiin peilin ääressä perusasentoja ja liikkeelle lähtöjä, näytti ihan tosi hienolta!
Tällä viikolla ollaan käyty pari kertaa Pielan ja Legon kanssa tokoilemassa koska ilmoitin tuon ulkokokeeseen, vähän kyllä jänskättää miten menee. Meillä on ihan hyvin aikaa treenata ennen koetta ja koska naapurissa asuu yhtä innokkaita treenaajia niin seurasta ei ole puutetta.
Ruutu on lähtenyt käyntiin pelottavan hienosti, Eka on tainnut reippaan kuukauden tauolla opiskella sitä salaa?? Nyt parilla treenikerralla se ei ole kertaakaan jäänyt ruudun eteen vaan hakee ruudun taakse juuri oikeaan paikkaan. Kummallakin treenikerralla ollaan aloitettu ruutu palkalle lähetyksenä ja kumpikin aloitus on epäonnistunut. Sen ensimmäisen jälkeen ei tule yhtään huteja vaan sinne ruutuun juostaa jopa 25metrin päästä. Merkinkiertoa ollaan tehty häiriötötsillä ja muovipulloilla. Muovipullo oli pakko käydä katsomassa ennen merkin kiertoa mutta sen jälkeen sekin unohtui. Paikka istumiseen ollaan haettu tarkkaavaisuutta ettei vaan tee uudelleen sitä että menee maahan. Palkkasin tosi yllätyksellisesti, joskus minuutin päästä joskus heti kun lähdin koiran vierestä. Jäävätkin ollaan käyty läpi eikä yhtäkään mokaa!! Istumiset ja seisomisetkin tehtiin oikein, hieno! Luoksetulossa tulee ihanan lujaaaa ja tulee jo ihan nätisti eteen, en enään horjahda. Maahanmenot vaatii vielä hiomista koska haluisin nopean lätsähdyksen mitä esittelee namin kanssa. Ekalla taitaa olla myös uusi bravuuri liike ja se on ohjattu nouto. Tämä taisi olla tasan kolmas treenikerta ja tehtiin kolmella kapulalla ja kisamitoilla. Haki joka kerralla oikean kapulan eikä harkinnutkaan keskikapulan hakua. Vau :) Ainoa suuri miinus ja ketutuksen aihe tuli kapuloiden pitämisestä. En tykkään yhtään tuosta hennosta otteesta. Kapula siis pysyy liikkumatta suussa mutta hennon otteen huomaa siitä ettei kapula ole suorassa vaan vähän vino. Tähän pitää tehdä jotain asennetreeniä koska pitotreeistä ei ole apua. Hmmm.
Meillä on treeneissä taas esiintynyt ihan liikaa paineistumista joten meikäläinen ottaa nyt sen naksuttimen treeneihin ja opettelee sen käytön. Pidetään myös pari viikkoa torumatonta aikaa, eli ei yhtää huomautuksia virheistä. Katsotaan jos saadaan se itsevarmuus taas sieltä pintaan.
Ollaan me myös korkattu maastokausi!
Ollaan tehty kisakokoisella alueella esineruutua jossa oli kolme esinettä (muovi lelu, sukka ja muvoinen puhelimen kansi). Sukka nousi heti ongelmitta ruudun takareunasta mutta ongelmat tuli noiden muovisten etuesineiden kanssa jota treenattiin sitten yksittäin koska haluan ettö siihen hajuun reagoidaan HETI. Monta toistoa saatiin ottaa mutta lopputulos oli se että Eka lähti täysillä juoksemaan ja löi jarrut pohjaan esineen haistettua. Viimeinen esine käytiin hakemassa sienestämällä.
Toisella treenikerralla tehtiin kolme 5x50m suikaletta joissa oli pieniä pehmeitä esineitä, esineet 10m-25m-50m syvyyksissä. Ensimmäiset esineet oli hienot!!! Aloitettiin 25metristä ja siirryttiin 10metriin ja voi hitsiläinen että Eka oli hieno :) Lähti täysillä ruutuun uppoamaan ja joka kerta löi jarrut pohjaan heti esineen kohdalla. Mutta sitten kun siirryttiin meidän bravuurille eli syville pistoille niin ei... Ei sitten millään. En edes tiedä montako kertaan yritin lähettää Ekan mutta ei se vaan uponnut loppuun asti. Lopulta käytiin haistelemassa esineen lähistöllä niin sekin löytyi.
Kolmannelle esinetreenillä tehtiin kaksi suikaletta, toisessa esine 10metrissä ja toisessa 50metrissä. Ei mitenkään erityisen onnistunut treeni kun kummallekin esineelle saatiin lähettää parikin kertaa ennen kuin kumpikaan nousi. Etuesineen ohi juoksi monta kertaa ja kävi hakemassa sen tilalle jonku ihme pullon joten käytiin hakemassa haju esineen läheltä, saatiin toimimaan. Takaesineelle upposi heti kun vänhän nostatteli ja tsemppasi. Plääh.
Esineruutua pohdittu ja pieniä suunnitelmiakin tuleville treeneille. Pitää muistutella vähän sitä nenän käyttöä sienestyksellä ja tehdä motivaatiota helpommilla esineillä jne.
Käytiin ajamassa jälkeäkin mikä oli noin 300m pitkä muutamilla kulmilla, neljällä kepillä ja vanhentua sai about 30min.
Jäljestys alkoi hyvin, selkeästi halusi pitää jäljestä kiinni ja haki sitä aktiivisesti ja itsenäisesti jos se katosi mutta jossain vaiheessa neiti vaikutti vaipuvan epätoivoon. Haki tosi paljon multa tukea ja apuja, rentoutui hyvin haukuttamalla. Ekalle tuossa lähimetsässä jäljestys on ollut aina kovin vaikeeta ja tekee tätä samaa sitten sen takia, tuo metsä on vaan niin täynnä eri hajuja että varmaan hankala pitää siitä omasta kiinni. Hankala tilanne kun eipä täältä mihinkään muualle oikein lähdetä jäljestämään ilman autoa. Kaikki kepit kuitenkin nousi itsenäisesti, yhdestä meinasi mennä ohi mutta huomasin sen tutun ilmeen "tuossa taisi olla jotain mutta jatketaan eteenpäin sieltä löytyy varmasti lisää" joten en päästänyt eteenpäin ennen kuin merkkaa kepin.
Viime viikolla käytiin pari kertaa ulkona tekonurmella jossa hinkattiin pääasiassa seuruuta. Haettii asennetta mutta paikasta oltiin tarkkoja. Samalla teemalla jatkettiin perjantain hallivuorossa. Opetin neidin vihdoin ja viimein hakemaan palkkansa takaakiertäen oikeasta kädestä. Pelleiltiin peilin ääressä perusasentoja ja liikkeelle lähtöjä, näytti ihan tosi hienolta!
Tällä viikolla ollaan käyty pari kertaa Pielan ja Legon kanssa tokoilemassa koska ilmoitin tuon ulkokokeeseen, vähän kyllä jänskättää miten menee. Meillä on ihan hyvin aikaa treenata ennen koetta ja koska naapurissa asuu yhtä innokkaita treenaajia niin seurasta ei ole puutetta.
Ruutu on lähtenyt käyntiin pelottavan hienosti, Eka on tainnut reippaan kuukauden tauolla opiskella sitä salaa?? Nyt parilla treenikerralla se ei ole kertaakaan jäänyt ruudun eteen vaan hakee ruudun taakse juuri oikeaan paikkaan. Kummallakin treenikerralla ollaan aloitettu ruutu palkalle lähetyksenä ja kumpikin aloitus on epäonnistunut. Sen ensimmäisen jälkeen ei tule yhtään huteja vaan sinne ruutuun juostaa jopa 25metrin päästä. Merkinkiertoa ollaan tehty häiriötötsillä ja muovipulloilla. Muovipullo oli pakko käydä katsomassa ennen merkin kiertoa mutta sen jälkeen sekin unohtui. Paikka istumiseen ollaan haettu tarkkaavaisuutta ettei vaan tee uudelleen sitä että menee maahan. Palkkasin tosi yllätyksellisesti, joskus minuutin päästä joskus heti kun lähdin koiran vierestä. Jäävätkin ollaan käyty läpi eikä yhtäkään mokaa!! Istumiset ja seisomisetkin tehtiin oikein, hieno! Luoksetulossa tulee ihanan lujaaaa ja tulee jo ihan nätisti eteen, en enään horjahda. Maahanmenot vaatii vielä hiomista koska haluisin nopean lätsähdyksen mitä esittelee namin kanssa. Ekalla taitaa olla myös uusi bravuuri liike ja se on ohjattu nouto. Tämä taisi olla tasan kolmas treenikerta ja tehtiin kolmella kapulalla ja kisamitoilla. Haki joka kerralla oikean kapulan eikä harkinnutkaan keskikapulan hakua. Vau :) Ainoa suuri miinus ja ketutuksen aihe tuli kapuloiden pitämisestä. En tykkään yhtään tuosta hennosta otteesta. Kapula siis pysyy liikkumatta suussa mutta hennon otteen huomaa siitä ettei kapula ole suorassa vaan vähän vino. Tähän pitää tehdä jotain asennetreeniä koska pitotreeistä ei ole apua. Hmmm.
Meillä on treeneissä taas esiintynyt ihan liikaa paineistumista joten meikäläinen ottaa nyt sen naksuttimen treeneihin ja opettelee sen käytön. Pidetään myös pari viikkoa torumatonta aikaa, eli ei yhtää huomautuksia virheistä. Katsotaan jos saadaan se itsevarmuus taas sieltä pintaan.
Ollaan me myös korkattu maastokausi!
Ollaan tehty kisakokoisella alueella esineruutua jossa oli kolme esinettä (muovi lelu, sukka ja muvoinen puhelimen kansi). Sukka nousi heti ongelmitta ruudun takareunasta mutta ongelmat tuli noiden muovisten etuesineiden kanssa jota treenattiin sitten yksittäin koska haluan ettö siihen hajuun reagoidaan HETI. Monta toistoa saatiin ottaa mutta lopputulos oli se että Eka lähti täysillä juoksemaan ja löi jarrut pohjaan esineen haistettua. Viimeinen esine käytiin hakemassa sienestämällä.
Toisella treenikerralla tehtiin kolme 5x50m suikaletta joissa oli pieniä pehmeitä esineitä, esineet 10m-25m-50m syvyyksissä. Ensimmäiset esineet oli hienot!!! Aloitettiin 25metristä ja siirryttiin 10metriin ja voi hitsiläinen että Eka oli hieno :) Lähti täysillä ruutuun uppoamaan ja joka kerta löi jarrut pohjaan heti esineen kohdalla. Mutta sitten kun siirryttiin meidän bravuurille eli syville pistoille niin ei... Ei sitten millään. En edes tiedä montako kertaan yritin lähettää Ekan mutta ei se vaan uponnut loppuun asti. Lopulta käytiin haistelemassa esineen lähistöllä niin sekin löytyi.
Kolmannelle esinetreenillä tehtiin kaksi suikaletta, toisessa esine 10metrissä ja toisessa 50metrissä. Ei mitenkään erityisen onnistunut treeni kun kummallekin esineelle saatiin lähettää parikin kertaa ennen kuin kumpikaan nousi. Etuesineen ohi juoksi monta kertaa ja kävi hakemassa sen tilalle jonku ihme pullon joten käytiin hakemassa haju esineen läheltä, saatiin toimimaan. Takaesineelle upposi heti kun vänhän nostatteli ja tsemppasi. Plääh.
Esineruutua pohdittu ja pieniä suunnitelmiakin tuleville treeneille. Pitää muistutella vähän sitä nenän käyttöä sienestyksellä ja tehdä motivaatiota helpommilla esineillä jne.
Jäljestys alkoi hyvin, selkeästi halusi pitää jäljestä kiinni ja haki sitä aktiivisesti ja itsenäisesti jos se katosi mutta jossain vaiheessa neiti vaikutti vaipuvan epätoivoon. Haki tosi paljon multa tukea ja apuja, rentoutui hyvin haukuttamalla. Ekalle tuossa lähimetsässä jäljestys on ollut aina kovin vaikeeta ja tekee tätä samaa sitten sen takia, tuo metsä on vaan niin täynnä eri hajuja että varmaan hankala pitää siitä omasta kiinni. Hankala tilanne kun eipä täältä mihinkään muualle oikein lähdetä jäljestämään ilman autoa. Kaikki kepit kuitenkin nousi itsenäisesti, yhdestä meinasi mennä ohi mutta huomasin sen tutun ilmeen "tuossa taisi olla jotain mutta jatketaan eteenpäin sieltä löytyy varmasti lisää" joten en päästänyt eteenpäin ennen kuin merkkaa kepin.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Hirvikärpästen parissa
Miten hieno jälkikoira mulla onkaan!
Tänään ajettiin Henrikan kanssa jälkeä tuusulassa.
Jana noin 20m, Ekalle tehtiin näkölähtö josta heti autoon odottelemaan omaa vuoroa. Jälki reipaan 700metriä pitkä, eli pisin tähän mennessä. Pieniä keppejä kuusi kappaletta. Maasto oli kohtuu hankalaa, tosi paljon hakattua metsää ja tiheää kasvistoa. Vanhentui about 40min.
Jana pissi huolella. Eka lähti oikomaan takajäljelle päin ja saatiin pyöriä hetken aikaan paikoillaan ennen kuin päästiin oikeaan suuntaan. Mutta ihan ymmärrettävää, koko jana oli saniaista täynnä ja yhtäkkiä tuli oja vastaan, ei mikään paras paikka janalle. Jäljellä meno olikin sitten niin hienoa että! Pysyttiin kokoajan jäljellä, kepit nousi itsenäisesti ja varmasti. Eka ei oikonut ollenkaa jäljellä, aina jos meni jäljen yli, haki jäljen päälle heti. Siis vau! On se kiva omistaa osaavia kavereita, ei Eka tuommosta duunia tekisi ilman muiden apua. Pientä väsymystä näkyi vikoilla kepeillä, läähätteli maatessa mutta työskentelyyn se ei vaikuttanut. Kauheat risutkaan ei ollut esteenä, vain hidasteena.
Illalla tottisteltiin Viilarissa uusien tuttavien kanssa, Minttu ja belgilöiset. On se vaan hauska huomata kun on raahautunut vieraiden seuraan treenaamaan niin uudet tuttavuudet ei saa enään mitään jännitystä aikaan.
Aloitettiin ilmottautumisella, vieraalle henkilölle ja vieras koira vieressä, hyvä treeni! Sujui tosi mageesti. Eka oli ihan lentoon lähdössä kun palkkana oli lihanjämiä. Ei vilkaissut kertaakaan tuomaria eikä koiraa, tapitti vain mua.
Jatkettiin noudoille. Hypyllä otti tullessa turhan paljon tukea. Vinoesteellä tuli ensimmäisellä yrityksellä hypyn kautta, ei ottanut siitä mitään painetta vaikka palkkaa ei herunut. Seuraavalla yrityksellä teki oikein. Pitääpi treenata että päästään tuosta tavasta eroon, turhan monta kertaan käynyt nyt niin että tulee hypyn kautta. Tasamaanouto oli tosi hyvä ja nopea! Asenne oli kokoajan ihan huippu hyvä! Tauko tehnyt terää?
Jäävät. Seuruusta maahanmeno ja seisominen hyviä sekä nopeita. Istuminen leikistä kivan reipas. Seuruussa muutamat käännökset oikealle että vasemmalle, hyviä ja tiiviitä! Täyskäännökset oli tosi nopeita ja se pää pysyi ylhäällä!! Seuruu muuten oli turhan lennokasta, edisti ja poikitti. Pitää nyt oikeesti nostaa se hanuri penkistä ja raahautua kentälle useemmin jos haluan sen paikan kuntoon. Ihan kauheen rumaa menoa! Asenne oikea mutta tekniikka ei...
Paikka makuussa Eka oli suunnilleen 10minuuttia kun Minttu ja Aava tottisteli. Mä olin kokoajan selkä koiraa kohti koska mulla oli oma raportoija vieressä. Eka oli maannut kokoajan levollisesti eikä ollut pahemmin vilkuillut toista koiraa. JA mikä parasta, ei ollut mennyt lonkalle!!! Mitä ihmettä!! Hieno elukka :)
Loppuun yritettiin saada ammuttua mutta starttari ei suostunut toimimaan kuin väärällä hetkellä. Ekan ollessa pois kentältä se kuuli kaksi laukausta eikä reagoinut niihin mitenkään. Sentään jotain kuultiin sentään! Juoksutin neidin sitten vielä eteenmenolle (mikä oli muuten hemmetin vino) että jää hyvä mieli hommista.
Tosi hyvä fiilis jäi treenistä! Ekan asenne kannatteli koko homman ajan ja se ei meinannut tulla edes kentältä pois. Lelun potkiminen olisi ollut paljon hauskempaa.
Tänään ajettiin Henrikan kanssa jälkeä tuusulassa.
Jana noin 20m, Ekalle tehtiin näkölähtö josta heti autoon odottelemaan omaa vuoroa. Jälki reipaan 700metriä pitkä, eli pisin tähän mennessä. Pieniä keppejä kuusi kappaletta. Maasto oli kohtuu hankalaa, tosi paljon hakattua metsää ja tiheää kasvistoa. Vanhentui about 40min.
Jana pissi huolella. Eka lähti oikomaan takajäljelle päin ja saatiin pyöriä hetken aikaan paikoillaan ennen kuin päästiin oikeaan suuntaan. Mutta ihan ymmärrettävää, koko jana oli saniaista täynnä ja yhtäkkiä tuli oja vastaan, ei mikään paras paikka janalle. Jäljellä meno olikin sitten niin hienoa että! Pysyttiin kokoajan jäljellä, kepit nousi itsenäisesti ja varmasti. Eka ei oikonut ollenkaa jäljellä, aina jos meni jäljen yli, haki jäljen päälle heti. Siis vau! On se kiva omistaa osaavia kavereita, ei Eka tuommosta duunia tekisi ilman muiden apua. Pientä väsymystä näkyi vikoilla kepeillä, läähätteli maatessa mutta työskentelyyn se ei vaikuttanut. Kauheat risutkaan ei ollut esteenä, vain hidasteena.
Illalla tottisteltiin Viilarissa uusien tuttavien kanssa, Minttu ja belgilöiset. On se vaan hauska huomata kun on raahautunut vieraiden seuraan treenaamaan niin uudet tuttavuudet ei saa enään mitään jännitystä aikaan.
Aloitettiin ilmottautumisella, vieraalle henkilölle ja vieras koira vieressä, hyvä treeni! Sujui tosi mageesti. Eka oli ihan lentoon lähdössä kun palkkana oli lihanjämiä. Ei vilkaissut kertaakaan tuomaria eikä koiraa, tapitti vain mua.
Jatkettiin noudoille. Hypyllä otti tullessa turhan paljon tukea. Vinoesteellä tuli ensimmäisellä yrityksellä hypyn kautta, ei ottanut siitä mitään painetta vaikka palkkaa ei herunut. Seuraavalla yrityksellä teki oikein. Pitääpi treenata että päästään tuosta tavasta eroon, turhan monta kertaan käynyt nyt niin että tulee hypyn kautta. Tasamaanouto oli tosi hyvä ja nopea! Asenne oli kokoajan ihan huippu hyvä! Tauko tehnyt terää?
Jäävät. Seuruusta maahanmeno ja seisominen hyviä sekä nopeita. Istuminen leikistä kivan reipas. Seuruussa muutamat käännökset oikealle että vasemmalle, hyviä ja tiiviitä! Täyskäännökset oli tosi nopeita ja se pää pysyi ylhäällä!! Seuruu muuten oli turhan lennokasta, edisti ja poikitti. Pitää nyt oikeesti nostaa se hanuri penkistä ja raahautua kentälle useemmin jos haluan sen paikan kuntoon. Ihan kauheen rumaa menoa! Asenne oikea mutta tekniikka ei...
Paikka makuussa Eka oli suunnilleen 10minuuttia kun Minttu ja Aava tottisteli. Mä olin kokoajan selkä koiraa kohti koska mulla oli oma raportoija vieressä. Eka oli maannut kokoajan levollisesti eikä ollut pahemmin vilkuillut toista koiraa. JA mikä parasta, ei ollut mennyt lonkalle!!! Mitä ihmettä!! Hieno elukka :)
Loppuun yritettiin saada ammuttua mutta starttari ei suostunut toimimaan kuin väärällä hetkellä. Ekan ollessa pois kentältä se kuuli kaksi laukausta eikä reagoinut niihin mitenkään. Sentään jotain kuultiin sentään! Juoksutin neidin sitten vielä eteenmenolle (mikä oli muuten hemmetin vino) että jää hyvä mieli hommista.
Tosi hyvä fiilis jäi treenistä! Ekan asenne kannatteli koko homman ajan ja se ei meinannut tulla edes kentältä pois. Lelun potkiminen olisi ollut paljon hauskempaa.
tiistai 15. syyskuuta 2015
Milloinkohan viimeksi mä olen tallonut tuolle jäljen ja vielä yksin... Jaa'a. Eilen me kuitenkin tehtiin niin!
Jälki tosiaan 220m, pientä kulmaa siellä täällä, kolme pientä keppiä ja jana noin 10m.
Lähti ja nosti jäljen hyvin. Kuljettiin mun mielestä kokoajan täysin jäljellä, ei oikonut yhtään edes kulmia Piti jäljestä hyvin kiinni jopa polun ylityksissä, tuo liinan tuntumalla pito on kyllä tehnyt taikoja! Kaikki kepitkin nousi täysin itsenäisesti.
Jäljen vanhetessa toki esineitä. Ruutu noin 40x30m, kaksi esinettä (pieni rukan vilkkupanta ja pieni kankaan palanen) toinen takakulmassa ja toinen edessä. Neiti oli mukana tallomassa jälkeä.
Ensimmäiselle lähti huonosti ja vähän laiskasti, muisti nimittäin eteen jätetyn esineen niin lähti sinne, eli pirun vinoon. No sieltä toi sitten esineen, pitkästä aikaan epäröi sen tuomista (varmaan musta huoku se hämmennys?) mutta tuli kyllä sitten laukalla loppuun saakka. Ensimmäisellä tosiaan oli tarkoitus lähettää takakulmaan. Seuraavalla lähetyksellä lähti pirun hienosti, upposi heti takakulmaan eikä siinä mennyt varmaan edes puolta minuuttia kun esine oli mulla edessä, super!
Illalla piiiitkästä aikaa ohjatussa aksassa, onkohan tässä ollut viiden viikon tauko?
Puuhailtiin keppejä ja kontakteja pikku radoilla sekä harjoiteltiin vastakäännöksiä. Ei oikein mitään sanottavaa. Kontaktit pelittää (joskus jättää tassut sisäpuolelle, vähän saattaa hidastella) aika varmasti. Kepit meni täysin nappiin mutta vauhtia voisi olla vieläkin enemmän.
Jälki tosiaan 220m, pientä kulmaa siellä täällä, kolme pientä keppiä ja jana noin 10m.
Lähti ja nosti jäljen hyvin. Kuljettiin mun mielestä kokoajan täysin jäljellä, ei oikonut yhtään edes kulmia Piti jäljestä hyvin kiinni jopa polun ylityksissä, tuo liinan tuntumalla pito on kyllä tehnyt taikoja! Kaikki kepitkin nousi täysin itsenäisesti.

Ensimmäiselle lähti huonosti ja vähän laiskasti, muisti nimittäin eteen jätetyn esineen niin lähti sinne, eli pirun vinoon. No sieltä toi sitten esineen, pitkästä aikaan epäröi sen tuomista (varmaan musta huoku se hämmennys?) mutta tuli kyllä sitten laukalla loppuun saakka. Ensimmäisellä tosiaan oli tarkoitus lähettää takakulmaan. Seuraavalla lähetyksellä lähti pirun hienosti, upposi heti takakulmaan eikä siinä mennyt varmaan edes puolta minuuttia kun esine oli mulla edessä, super!
Illalla piiiitkästä aikaa ohjatussa aksassa, onkohan tässä ollut viiden viikon tauko?
Puuhailtiin keppejä ja kontakteja pikku radoilla sekä harjoiteltiin vastakäännöksiä. Ei oikein mitään sanottavaa. Kontaktit pelittää (joskus jättää tassut sisäpuolelle, vähän saattaa hidastella) aika varmasti. Kepit meni täysin nappiin mutta vauhtia voisi olla vieläkin enemmän.
lauantai 29. elokuuta 2015
Treenisuunnitelmat meni perjantailta uusiksi kun muut eivät sateeseen halunneet tottistelemaan. Raahasin itseni siitä huolimatta väkipakolla lähikentälle tekemään edes jotain. Olin kerrankin suunnitellut miten aloitan liikkeen, millälailla haluan sen onnistuvan ja miten lopetan.
Aloitettiin jäävillä. Seisomiset oli hienot, huomaan kyllä videolta että epäröi toisella seisomisella että oliko liike sittenkin istuminen (koska nojaa niin paljon taakse) mutta pysyi onneksi! Istumiset kamalan epävarmoja (teki ensimmäisellä maahanmenon) ja sen myötä ihan järkyttävän hitaita, jäihän sillä pyrstökin ilmaan minkä huomasin vasta videolta... Maahanmeno oli niin hieno että jätettiin siihen yhteen! Kerrankin se meni nopeasti maahan :)
Vauhtiluoksari, ainoa asia mihin kiinnitin huomiota oli se että itse venytän "Ekaa" käskyn "Ekaaaaaaa". Huoh, pitää alkaa taas miettimään mitä sitä kentällä tekeekään. Tän takia näitä videoita on hyvä kuvata! Eikä siitä ole edes haittaa kun jättää vaan puhelimen makoilemaan maahan.
Loppuun vielä eteenmeno. Vietiin palkka yhdessä kentän toiseen päähän joten mitään kaarteluita ei päässyt tulemaan.
Illalla käytiin vielä Henrikan ja rottis Pokan sekä Jyrän kanssa treenaamassa maastojuttuja.
Eka ajoi noin 40min-1h vanhan jäljen. Jana 10m. Pituutta ehkä noin 350-400m, laatikko mutta viimeisellä suoralla vähän mutkia. Kepit aika pieniä ja ohuita, kuusi kappaletta niin kuin aina.
Janalle lähti hyvin ja nosti oikean suunnan. Ensimmäisestä kepistä mentiin reilusti yli, ei reagoinut mitenkään. Pysähdyin ja annoin sen hokata mikä mahtoi jäädä, tuossa kestikin yllättävän kauan että neiti sen tajusi. Seuraavalla kepillä sama homma, sitten se lamppu vasta syttyi. Yhden kepin kohdalla meinasi luovuttaa mutten antanut, loput nousi täysin omatoimisesti. Jäljestäminen oli ihan hiton HIENOA! Nokka pysyi tiiviisti maassa, Eka eteni varmasti ja rauhallisesti, oltiin lähes kokoajan jäljen päällä. Parissa kohdassa haki muualle mutta pysähdyin ja annoin hakea oikean jäljen, se haki sitä tosi varmasti kyselemättä multa mitään. Ai että mikä ero kun piti liinan tuntumalla ja handlasi oman tehtävän. Kiitos Henrikan!

Esineruutu 15x50m, kolme vierasta esinettä (pari pientä kankaanpalaa ja muovinen pallonpidike). Kaksi takana ja yksi keskellä.
Ensimmäinen oli hieno, nopea ja suora haku. Toisella kävi vähän rajojen ulkopuolella ja ravaili esinettä tarkentaessa, muuten oikein nätti. Kummatkin nousi hyvin nopeasti ja kuten arvata saattaa ne oli takaesineet. Keskellä oleva muoviesine olikin VAIKEA. Annoin tuon tehdä aika pitkään duunia, etsi ihan kokoajan, ei siis paineistunut tai pysähtynyt kysymään neuvoja. Huiteli reilusti ruudun ulkopuolella mutta kutsuin pois vasta kun alkoi haistelemaan kusia. Uusi lähetys ja kyllä se sieltä nousi ilmeellä "Onks se varmasti tää????". Sieltä se sitten kirmasi muovipala suussa. Vaikka haku oli hemmetin ruma niin kehuin neitiä hervottomasti, eihän se voi osata eikä se sitä tahalleen tee. Pitää alkaa treenaamaan nyt oikeasti niitä vaikeampia esineitä ja lähellä olevia, ei tarvii aina sinne takakulmaan singota.
Käytiin vielä tekemässä Henrikan koirille tottikset joten oli pakko hyödyntää vieraskenttä pikaiseen seuruuseen ja leikkiin. Vasemmalle käännökset ja tuon asenne oli kyllä<3
Aloitettiin jäävillä. Seisomiset oli hienot, huomaan kyllä videolta että epäröi toisella seisomisella että oliko liike sittenkin istuminen (koska nojaa niin paljon taakse) mutta pysyi onneksi! Istumiset kamalan epävarmoja (teki ensimmäisellä maahanmenon) ja sen myötä ihan järkyttävän hitaita, jäihän sillä pyrstökin ilmaan minkä huomasin vasta videolta... Maahanmeno oli niin hieno että jätettiin siihen yhteen! Kerrankin se meni nopeasti maahan :)
Vauhtiluoksari, ainoa asia mihin kiinnitin huomiota oli se että itse venytän "Ekaa" käskyn "Ekaaaaaaa". Huoh, pitää alkaa taas miettimään mitä sitä kentällä tekeekään. Tän takia näitä videoita on hyvä kuvata! Eikä siitä ole edes haittaa kun jättää vaan puhelimen makoilemaan maahan.
Loppuun vielä eteenmeno. Vietiin palkka yhdessä kentän toiseen päähän joten mitään kaarteluita ei päässyt tulemaan.
Illalla käytiin vielä Henrikan ja rottis Pokan sekä Jyrän kanssa treenaamassa maastojuttuja.
Eka ajoi noin 40min-1h vanhan jäljen. Jana 10m. Pituutta ehkä noin 350-400m, laatikko mutta viimeisellä suoralla vähän mutkia. Kepit aika pieniä ja ohuita, kuusi kappaletta niin kuin aina.
Janalle lähti hyvin ja nosti oikean suunnan. Ensimmäisestä kepistä mentiin reilusti yli, ei reagoinut mitenkään. Pysähdyin ja annoin sen hokata mikä mahtoi jäädä, tuossa kestikin yllättävän kauan että neiti sen tajusi. Seuraavalla kepillä sama homma, sitten se lamppu vasta syttyi. Yhden kepin kohdalla meinasi luovuttaa mutten antanut, loput nousi täysin omatoimisesti. Jäljestäminen oli ihan hiton HIENOA! Nokka pysyi tiiviisti maassa, Eka eteni varmasti ja rauhallisesti, oltiin lähes kokoajan jäljen päällä. Parissa kohdassa haki muualle mutta pysähdyin ja annoin hakea oikean jäljen, se haki sitä tosi varmasti kyselemättä multa mitään. Ai että mikä ero kun piti liinan tuntumalla ja handlasi oman tehtävän. Kiitos Henrikan!

Esineruutu 15x50m, kolme vierasta esinettä (pari pientä kankaanpalaa ja muovinen pallonpidike). Kaksi takana ja yksi keskellä.
Ensimmäinen oli hieno, nopea ja suora haku. Toisella kävi vähän rajojen ulkopuolella ja ravaili esinettä tarkentaessa, muuten oikein nätti. Kummatkin nousi hyvin nopeasti ja kuten arvata saattaa ne oli takaesineet. Keskellä oleva muoviesine olikin VAIKEA. Annoin tuon tehdä aika pitkään duunia, etsi ihan kokoajan, ei siis paineistunut tai pysähtynyt kysymään neuvoja. Huiteli reilusti ruudun ulkopuolella mutta kutsuin pois vasta kun alkoi haistelemaan kusia. Uusi lähetys ja kyllä se sieltä nousi ilmeellä "Onks se varmasti tää????". Sieltä se sitten kirmasi muovipala suussa. Vaikka haku oli hemmetin ruma niin kehuin neitiä hervottomasti, eihän se voi osata eikä se sitä tahalleen tee. Pitää alkaa treenaamaan nyt oikeasti niitä vaikeampia esineitä ja lähellä olevia, ei tarvii aina sinne takakulmaan singota.
Käytiin vielä tekemässä Henrikan koirille tottikset joten oli pakko hyödyntää vieraskenttä pikaiseen seuruuseen ja leikkiin. Vasemmalle käännökset ja tuon asenne oli kyllä<3
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Ei ole oikein ollut fiilistä lähteä treenaamaan kun koulu on alkanut ja unet on jäänyt aina siihen kuuteen tuntiin mutta niin sitä mieli muuttuu kun saa uusista treenikirjoista vinkkejä :P
Keskiviikkona me lähdettiin lähikentälle ottamaan noutoja koska palautukset edelleen prakaa. Ja jos joskus ajatteli sinne PK puolelle tai tokon AVOon kisaamaan niin siellä sitä tarvittais.
Alkaa sitä edistystä pikku hiljaa näkyä! Eka nosti vietin taivaisiin, pinkoi niin lujaa kuin jaloista lähti mua kohti vaikka olin passiivinen! Pari kertaa vielä patukalla patoamista ja se riitti siltä erään.
Ei ole kyllä mitään parempaa tunnetta kun tuon eläimen kanssa onnistumiset ja edistymiset! Alkaa viimein tuntua siltä että oon oppinut ohjaamaan tuota varovaista eläintä ja olen osannut pitää hermot kasassa vaikka virheitä on tullut. Tottis vaan on<3
Perjantaina treenattiin Ellan ja Kendin seurassa.
Eka aloitti häiriöidyllä seuruulla. Ella heitteli palloa vieressä ja hihkui. Kaksi kertaa sain huomauttaa kontaktin tiputtamisesta, ihan ensimmäisellä pätkällä ja aika lopussa kun pallo lensi ylhäältä Ekan viereen. Muuten se tekikin ihan hemmetin hienoa työtä! Huomasi kyllä Ekan ilmeestä kuinka on vaikeeta mutta yritti täysillä. Nosti virettä ihan kauheasti häiriköinnistä, meni kauheeksi pomppimiseksi koko seuruu. Sitä se on kyllä tehnyt aina jos on muita koiria kentällä mutta nyt otetaan tää treeniin koska saadaan tarkempaa, varmempaa ja innokkaampaa seuruuta. Palkaksi eteenmeno. Nyt seuruutin pitkää pätkää koska koko koira oli lentoon lähdössä. Ja se meni SUORASSA!! Vaikka katsoi sivuille, se meni SUORASSA!
Tauon jälkeen minuutin paikka istuminen Kendin vieressä. Hienosti jätkä jätti juoksuisen nartun rauhaan vaikka ihan vieressä kököttikin! Ekan katse oli kokoajan mua kohti, eikä vilkuillut yhtään minnekään.
Leikistä sen verran kommenttia että riuhdon häiritsevästi. Pitänee taas alkaa kiinnittää huomiota miten tulee leikitettyä tuota elukkaa.
Lauantaina aksailtiin HSKHlla.
Kentälle oli jäänyt 2-luokan rata joten me päätettiin ottaa siitä pieni pätkä. Ensiksi 1-4, 4-5, 4-8 ja vasta sitten "koko" rata. Luojan kiitos Jessica handlaa tän homman niin sanoi että vältetään virheet kun otetaan pikku osissa.... Ei mennyt sähläämiseksi.
Ensimmäisellä tiputti muurin päällä olevat palaset ja meni kolmosen ohi kun en valssannut tarpeeksi ajoissa. Sen jälkeen ei mitään kauheita virheitä tullut. Ensimmäisellä kokonaisella radalla jätti kepeistä vikan välin ja se uusittiin, ei muuta. Nyt mentiin jo yllättävän lujaa, kepit oli ihan hemmetin hienot!! Eikä 60cm rimat tippunut kertaakaan edes 3esteellä vaikka veti aika tiukaksi, ensimmäistä kertaa noin korkeilla esteillä.
Tauon jälkeen kontakteja,väliin taas pieni tauko ja uudelleen kontakteja puomilla. Ei mitään kummempaa, odotteli Jessicalta kokoajan palkkaa joten pysähtyi aina Jessicaan päin ja joskus tuli yli MUTTA se viimeinen!!!!! Herran jumala miten hieno stoppi!!! Pysähty kuin seinään, ei junnaillut tai mitään. Niiiiiin hieno että siihen jätettiin hymy suin hommat<3
Sunnuntaina tehtiin töitä uusien tuttavuuksien kanssa metsässä.
Eka aloitti ihan hirveällä esineruudulla... Palautti maan pinnalle viime treenistä :P
15x20m ryteikkö, kaksi esinettä (passi ja nuken t-paita).
Heti ensimmäisenä huiteli ihan kauheasti ruudun ulkopuolella. Kutsuin takaisin jolloin nappasi passin mukaan. Sen jälkeen saatiinkin lähettää muutamaan otteeseen että saataisiin t-paita nousemaan. Kyllähän se sen nosti mutta se vauhti. Ihan järrrrkyttävää ravia kokoajan. Heittelin sitten vielä palloa pari kertaa ruutuun että jäisi jotenkin edes siisti mielikuva touhusta.
Jälki olikin semmonen 500m, 10m jana, kuusi keppiä, 40-50min vanhentunut, maasto oli kauheaa ryteikköä, kalliota, polkuja ja koko jälki meni jyrkkää ylämäkeä pitkin.
Janalle lähti hyvin, meni vähän yli mutta kääntyi ja nappasi oikean suunnan. Jälki oli merkattu joten otin taas turhan paljon ohjia käsiin. Pysyttiin kuitenkin kohtuu hyvin jäljellä vaikka se mutkitteli paljon. Nosti vain 3/6, outoa. Vain yhdessä kohdassa huomasin sen tarkentavan keppiä mutta jätti taas kesken!! Pitää oikeasti vaatia se perkeleen tarkennus.
Keskiviikkona me lähdettiin lähikentälle ottamaan noutoja koska palautukset edelleen prakaa. Ja jos joskus ajatteli sinne PK puolelle tai tokon AVOon kisaamaan niin siellä sitä tarvittais.
Alkaa sitä edistystä pikku hiljaa näkyä! Eka nosti vietin taivaisiin, pinkoi niin lujaa kuin jaloista lähti mua kohti vaikka olin passiivinen! Pari kertaa vielä patukalla patoamista ja se riitti siltä erään.
Ei ole kyllä mitään parempaa tunnetta kun tuon eläimen kanssa onnistumiset ja edistymiset! Alkaa viimein tuntua siltä että oon oppinut ohjaamaan tuota varovaista eläintä ja olen osannut pitää hermot kasassa vaikka virheitä on tullut. Tottis vaan on<3
Perjantaina treenattiin Ellan ja Kendin seurassa.
Eka aloitti häiriöidyllä seuruulla. Ella heitteli palloa vieressä ja hihkui. Kaksi kertaa sain huomauttaa kontaktin tiputtamisesta, ihan ensimmäisellä pätkällä ja aika lopussa kun pallo lensi ylhäältä Ekan viereen. Muuten se tekikin ihan hemmetin hienoa työtä! Huomasi kyllä Ekan ilmeestä kuinka on vaikeeta mutta yritti täysillä. Nosti virettä ihan kauheasti häiriköinnistä, meni kauheeksi pomppimiseksi koko seuruu. Sitä se on kyllä tehnyt aina jos on muita koiria kentällä mutta nyt otetaan tää treeniin koska saadaan tarkempaa, varmempaa ja innokkaampaa seuruuta. Palkaksi eteenmeno. Nyt seuruutin pitkää pätkää koska koko koira oli lentoon lähdössä. Ja se meni SUORASSA!! Vaikka katsoi sivuille, se meni SUORASSA!
Tauon jälkeen minuutin paikka istuminen Kendin vieressä. Hienosti jätkä jätti juoksuisen nartun rauhaan vaikka ihan vieressä kököttikin! Ekan katse oli kokoajan mua kohti, eikä vilkuillut yhtään minnekään.
Leikistä sen verran kommenttia että riuhdon häiritsevästi. Pitänee taas alkaa kiinnittää huomiota miten tulee leikitettyä tuota elukkaa.
Lauantaina aksailtiin HSKHlla.
Kentälle oli jäänyt 2-luokan rata joten me päätettiin ottaa siitä pieni pätkä. Ensiksi 1-4, 4-5, 4-8 ja vasta sitten "koko" rata. Luojan kiitos Jessica handlaa tän homman niin sanoi että vältetään virheet kun otetaan pikku osissa.... Ei mennyt sähläämiseksi.
Ensimmäisellä tiputti muurin päällä olevat palaset ja meni kolmosen ohi kun en valssannut tarpeeksi ajoissa. Sen jälkeen ei mitään kauheita virheitä tullut. Ensimmäisellä kokonaisella radalla jätti kepeistä vikan välin ja se uusittiin, ei muuta. Nyt mentiin jo yllättävän lujaa, kepit oli ihan hemmetin hienot!! Eikä 60cm rimat tippunut kertaakaan edes 3esteellä vaikka veti aika tiukaksi, ensimmäistä kertaa noin korkeilla esteillä.
Tauon jälkeen kontakteja,väliin taas pieni tauko ja uudelleen kontakteja puomilla. Ei mitään kummempaa, odotteli Jessicalta kokoajan palkkaa joten pysähtyi aina Jessicaan päin ja joskus tuli yli MUTTA se viimeinen!!!!! Herran jumala miten hieno stoppi!!! Pysähty kuin seinään, ei junnaillut tai mitään. Niiiiiin hieno että siihen jätettiin hymy suin hommat<3
Sunnuntaina tehtiin töitä uusien tuttavuuksien kanssa metsässä.
Eka aloitti ihan hirveällä esineruudulla... Palautti maan pinnalle viime treenistä :P
15x20m ryteikkö, kaksi esinettä (passi ja nuken t-paita).
Heti ensimmäisenä huiteli ihan kauheasti ruudun ulkopuolella. Kutsuin takaisin jolloin nappasi passin mukaan. Sen jälkeen saatiinkin lähettää muutamaan otteeseen että saataisiin t-paita nousemaan. Kyllähän se sen nosti mutta se vauhti. Ihan järrrrkyttävää ravia kokoajan. Heittelin sitten vielä palloa pari kertaa ruutuun että jäisi jotenkin edes siisti mielikuva touhusta.
Jälki olikin semmonen 500m, 10m jana, kuusi keppiä, 40-50min vanhentunut, maasto oli kauheaa ryteikköä, kalliota, polkuja ja koko jälki meni jyrkkää ylämäkeä pitkin.
Janalle lähti hyvin, meni vähän yli mutta kääntyi ja nappasi oikean suunnan. Jälki oli merkattu joten otin taas turhan paljon ohjia käsiin. Pysyttiin kuitenkin kohtuu hyvin jäljellä vaikka se mutkitteli paljon. Nosti vain 3/6, outoa. Vain yhdessä kohdassa huomasin sen tarkentavan keppiä mutta jätti taas kesken!! Pitää oikeasti vaatia se perkeleen tarkennus.
maanantai 10. elokuuta 2015
Viikon treenit
Sunnuntaina perheen kanssa suunnattiin mustikkaan joten olihan siinä samalla pakko jotain treeniäkin kehitellä.
Aloitettiin pienillä esineillä, kallio/heinäalueella. Käveltiin kallion läpi Ekan kanssa ja ripottelin kolme esinettä pitkin poikin aluetta.
Eka lähti joka kerralla tosi hyvin ja piti vauhdin yllä! Ensimmäisenä nosti etuesineen, sitten keskiesineen ja viimeisenä takaesineen, eli nenä oli auki! Vikan esineen ohi se kuitenkin taisi juosta, annoin sen työskennellä vaikken nähnyt sitä "pitkään" aikaan. Neiti ei siitä ottanut painetta vaan pian se kirmaili täysillä esine suussa. Jipii, mikä helpotus!
Esineiltä suunnattiin jäljelle. Noin 250metriä, neljä keppiä, 30min vanhentunut, jana noin 10m ja muutamassa kohdassa namikeko mutta ne oli kusiaisia täynnä ja Eka sivuutti ne järkevästi.
Jana meni ravilla epävarman oloisesti. Ei ihme, annoin nimittäin väärän käskyn.... Nosti kuitenkin oikean suunnan ja nenä painui maahan. Noin kymmenen metrin jälkeen Eka lähti harhajäljelle mutta palasi piakkoin takaisin päin. Ensimmäisen kepin Eka haistoi ja etsiskeli sitä, oltiin väärällä puolella puskaa mutta sitkeästi se jatkoi tarkentamista ja nosti kepin hienosti. Toinen ja kolmas keppi nousi ongelmitta. Kolmannen kepin jälkeen ohjaaja taas alkoi ottamaan liikaa ohjia käteen ja en päästänyt Ekaa oikeaan suuntaan.... Hetken pyörittyä mentiin minne koiran nenä vei ja sieltä nousi se neljäskeppi... Mitä aivopieruja taas ohjaajalta. Mutta ihan hemmetin hienoa työskentelyä Ekalta!! Muuten me pysyttiin koko hemmetin jälki jäljen päällä. Ei menty metriäkään jäljen viereltä. Ja se nokkakin pysyi ihan visusti maassa. Vau!
Tiistaina on pyöritelty koetta mielessä ja niin päähän pälkähti jana, eihän se ole oikein millään mallilla joten aloitetaan kunnon tehotreeni, jos pyrittäis käymään edes jokatoinen päivä metsässä.
Aloitettiin janakuuri kahdella janalla. Noin 15m ja toinen noin 25m, oikeassa suunnassi odotteli lihapullia ja jälki vanhentui semmoisen 40min.
Kummallakin janalla jouduin palauttamaan ja lähettämään uudelleen.. Ensimmäisellä oli tosi epävarma ja pisti matkalla maaten, uudelleen lähetettynä meni reippaasti ja varmasti, oiko kumminkin jäljelle. Toisella janalla taas epävarmuutta, nosti takajäljen eikä suostunut millään lähtemään oikeaan suuntaan joten uusi lähetys. Hidas, vähän epävarma, tarkisteli mutta lähti lopulta oikeaan suuntaan ja löysi palkkansa.
Illemmal käytiin vielä HSKHlla tokoilemassa.
Eka aloitti kolmella vauhtinoudolla. Menee lujaa ja tulee lujaa kohti!!! Ei paineistu missään vaiheessa. MUTTA nostot on hitaita, murr. Muutama vauhdikas merkinkierto sekä muutama ruutu. Kerran tyhjään ruutuun ja muutama kerta namille. Eipä noista oikein mitään sanottavaa ole :D
Eka jatkoi vielä agilityllä mutta se oli semmoista räpellystä että ei jaksa kirjoittaa, mulla ei vaan riitä asenne agilityyn. Se ei tuu sydämmestä. Paitsi, kontaktien tarjoomiset oli taas yli hienoja!
Keskiviikkona kaottiset tottistreenit Tiinan, Lauran ja Jessican kera Viilarissa.
Edelleen näkyy se kun ei ole mitään tehty niin on tämmöistä sekoilua, nyt otettu kaikkia liikkeitä niin eiköhän lähde treenit taas rullaamaan....
Aloitettiin kokeeseen ilmottautumisella, vieraskoira parina. Me aloitimme paikkiksen jossa Eka makasi noin 10min, ensimmäiset kuusi minuuttia se pysyi niin näppärästi paikoillaan vaikka hääräsinkin muiden treenejä katsoessa ja sitten se lähti hiipimään mun luokse. MITÄ HEMMETTIÄ!? Tuo ei ole ikinä koskaan noussu paikkiksesta että aikamoinen karjasu maahan takaisin jossa pysyi loppuajan nätisti.
Omalla vuorolla sai taas heti hämmentyä. Aloitettiin seuruukaava, juuri ennen oikealle käännöstä Eka säntäsi paineessa pois. MITÄ? MIKSI? En nähnyt merkkiäkään että se olisi ollut paineessa, se vaan lähti yhtäkkiä. Sain mennä keräilemään itseäni ja koiraa hetkeksi. Jatkettiin jäävistä. Maahan meno vihdoin ja viimein nopea!! Seisominen ja istuminen hienoja, otti istumisessa painetta kun ohjaajaa pyörrytti eikä jaksanut hihkua.
Eka sai nostatella itseään kun muut leikki. Siitä heti kuumana käyvän koiran kanssa seuruukaavan pariin ja se veti innolla! Kertaakaan ei tullut mitään ahditusmista edes hitaaseen siirtyessä! Okei, kyllä mä sille hihkuinkin välillä mutta mitä siitä, nättiä menoa :)
Pidemmän tauon jälkeen jatkettiin hyppynoudoilla, kumpaakin pari kappaletta. Mitään muuta ongelmaa ei ollut kuin liian pitkä nurmi. Kapulaa ei vain millään nähnyt nurtsilta joten joutui Ekakin etsimään kunnolla :( Luojan kiitos se ei ottanut siitä painetta pahemmin vaan palasi aina kapulan kanssa kohti mistä hirveät kehut. Sain myös heitettyä kerran ihan hiton vinoon kapulan ja neiti suoriutui siitä hienosti, palasi vielä esteen kautta <3 Loppu palkkana toimikin eteenmeno.
Iltalenkillä pari janaa. 30m ja 15m. Vanhentunut melkein tunnin.
Nyt ei tarvinnut lähettää kuin kerran kumpaankin! Pidemmällä janalla lähti vähän viistoon vasemmalle mutta korjasi, tarkasti takajäljen mutta päästiin jäljelle lähes heti. Lyhyt jana oli jo nätti! Ravasi reippaasti janan mutta reagoi jälkeen heti (tosin takajälki....) palasi kumminkin mun pysähdyttyä oikeaan suuntaan popsimaan lihapullia.
Torstainakin otettiin kahdet janat samoilla mitoilla kuin keskiviikkona.
Yhdet lähetykset riitti vaikka pidemmällä janalla meni noin viiden metrin päästä pari marjastajaa! Pidempi jana meni ihan hiton nätisti, meni pitkällä ravilla joo mutta reagoi jälkeen heti voimakkaasti. Lyhyemmällä janalla nosti taas takajäljen mitä alkoi ajamaan tosi voimakkaasti ja hienosti, harmi ettei ollut oikea suunta :(
Perjantai iltana käytiin ottamassa pikaiset leikit kentällä.
Aloitettiin sillä että koira maassa, mä potkin patukkaa ja kun nostan sen käteen, vapautan niin neiti tulee haukkumaan mua niin kauan kunnes leluun kiinni. Haukkuminen oli kerrankin hemmetin hyvää joka kerralla! Haukku taukoamatta toisin kuin yleensä. Tämmöstä jännitysmomentteja otettiin kolme. Sopisi oikein mainiosti tottiksen aloitukseen kun virittäytyy tuossa hyvin.
Leikkiminen muutenkin oli tosi hyvää kun kerrankin vaadin tuolta. Kaksi kertaa lelu pääs karkuu niin ei muuten enään irrotellut vaikka taisteli ilmassa mua vasten ;)
Lauantaina HSKHlla.
Aloitettiin tottikset kahdella vauhtinoudolla, nyt tiedän miten ja mihin palkkaan niin jos sais sitä vauhtia kohti tulemiseen. Ainakin nostot oli nopeampia kuin viimeksi! Eteenmeno loppupalkaksi.
Aksakentällä treenailtiin taas keppejä ja kontakteja. Nyt vaikeutettiin kontakteja siten että joko minä tai Jessica seistään paikoillaan loppupäässä ja toinen juoksee koiran mukana. Alkuun Eka tottakai tuli yli josta joutui aina omatoimisesti korjaamaan haluttuun asentoon. Lopulta neiti alkoi hiffaamaan jutun juonta ja teki kaksi kertaa täydelliset pysähdykset. Tästä on taas hyvä jatkaa!
Sunnuntai iltana käytiin uuden tuttavuuden kanssa treenaamassa maastoja Tuusulassa. Oli muuten helvetin hyvät treenit!!
Esineruutu 25x55m, kaksi omaa ja kaksi vierasta, mulla ei ollut esineiden paikoista tietoa kun ne oltiin valmiiksi ripoteltu.
Eka lähti ihan täysillä, kummallakin kerralla lähti kuin ohjus. Meinasi jopa varastaa eikä pylly pysyny maassa kunnolla. Nosti heti oman esineen ja perään vieraan esineen. Hurjavauhti pysyi yllä töitä tehdessä ja se tuli muakin kohtia ihan hemmetin lujaa, enkä sanonut sanan sanaa!!
Mä vielä juuri ennen ruutua tokasin että "Haluaisin tuohon enemmän vauhtia" joten treenikaverin suusta pääsi heti esineiden jälkeen "Niin missä se vika oli? :D" Mimmi!!
Jälki olikin sitten täysin vieraan talloma. Tunnin vanhentunut, 500m, kuusi 2x5cm keppiä, jana vain 10m ettei mene sekaisin jos ei nostakkaan jälkeä.
Eka reagoi jälkeen heti ja lähti ajamaan turhankin reippaasti. Ensimmäisen kepin yli mentiin joten palautin sen etsimään sitä, jotta muistaisi olla tarkempi (kepit kun on Ekan moottori). Ensimmäisen kepin jälkeen kadottiin, todennäköisesti joku mennyt jäljeltä. Mutta Eka ETSI kokoajan jälkeä, se ei kysynyt kertaakaa apua vaan yritti ja yritti. Hitto, me päästiin takas jäljen päälle!! Sieltä sitten alkoi nousemaan keppejä ja nokka pysyi tiiviisti maassa. 5/6 keppiä saatiin lopulta kasaan.
Ihan kiitettävästi vikalla lomaviikolla ollaan treenattu. Neiti päätti aloittaa juoksutkin tosi hyvään väliin! Kokeessa kerettiin käymään, seuraava vasta kuukauden päässä. Lomakin loppuu joten ei voida edes mennä niin paljoa kuin nyt niin hyvähyvä!
Aloitettiin pienillä esineillä, kallio/heinäalueella. Käveltiin kallion läpi Ekan kanssa ja ripottelin kolme esinettä pitkin poikin aluetta.
Eka lähti joka kerralla tosi hyvin ja piti vauhdin yllä! Ensimmäisenä nosti etuesineen, sitten keskiesineen ja viimeisenä takaesineen, eli nenä oli auki! Vikan esineen ohi se kuitenkin taisi juosta, annoin sen työskennellä vaikken nähnyt sitä "pitkään" aikaan. Neiti ei siitä ottanut painetta vaan pian se kirmaili täysillä esine suussa. Jipii, mikä helpotus!
Esineiltä suunnattiin jäljelle. Noin 250metriä, neljä keppiä, 30min vanhentunut, jana noin 10m ja muutamassa kohdassa namikeko mutta ne oli kusiaisia täynnä ja Eka sivuutti ne järkevästi.
Jana meni ravilla epävarman oloisesti. Ei ihme, annoin nimittäin väärän käskyn.... Nosti kuitenkin oikean suunnan ja nenä painui maahan. Noin kymmenen metrin jälkeen Eka lähti harhajäljelle mutta palasi piakkoin takaisin päin. Ensimmäisen kepin Eka haistoi ja etsiskeli sitä, oltiin väärällä puolella puskaa mutta sitkeästi se jatkoi tarkentamista ja nosti kepin hienosti. Toinen ja kolmas keppi nousi ongelmitta. Kolmannen kepin jälkeen ohjaaja taas alkoi ottamaan liikaa ohjia käteen ja en päästänyt Ekaa oikeaan suuntaan.... Hetken pyörittyä mentiin minne koiran nenä vei ja sieltä nousi se neljäskeppi... Mitä aivopieruja taas ohjaajalta. Mutta ihan hemmetin hienoa työskentelyä Ekalta!! Muuten me pysyttiin koko hemmetin jälki jäljen päällä. Ei menty metriäkään jäljen viereltä. Ja se nokkakin pysyi ihan visusti maassa. Vau!
Tiistaina on pyöritelty koetta mielessä ja niin päähän pälkähti jana, eihän se ole oikein millään mallilla joten aloitetaan kunnon tehotreeni, jos pyrittäis käymään edes jokatoinen päivä metsässä.
Aloitettiin janakuuri kahdella janalla. Noin 15m ja toinen noin 25m, oikeassa suunnassi odotteli lihapullia ja jälki vanhentui semmoisen 40min.
Kummallakin janalla jouduin palauttamaan ja lähettämään uudelleen.. Ensimmäisellä oli tosi epävarma ja pisti matkalla maaten, uudelleen lähetettynä meni reippaasti ja varmasti, oiko kumminkin jäljelle. Toisella janalla taas epävarmuutta, nosti takajäljen eikä suostunut millään lähtemään oikeaan suuntaan joten uusi lähetys. Hidas, vähän epävarma, tarkisteli mutta lähti lopulta oikeaan suuntaan ja löysi palkkansa.
Eka aloitti kolmella vauhtinoudolla. Menee lujaa ja tulee lujaa kohti!!! Ei paineistu missään vaiheessa. MUTTA nostot on hitaita, murr. Muutama vauhdikas merkinkierto sekä muutama ruutu. Kerran tyhjään ruutuun ja muutama kerta namille. Eipä noista oikein mitään sanottavaa ole :D
Eka jatkoi vielä agilityllä mutta se oli semmoista räpellystä että ei jaksa kirjoittaa, mulla ei vaan riitä asenne agilityyn. Se ei tuu sydämmestä. Paitsi, kontaktien tarjoomiset oli taas yli hienoja!
Keskiviikkona kaottiset tottistreenit Tiinan, Lauran ja Jessican kera Viilarissa.
Edelleen näkyy se kun ei ole mitään tehty niin on tämmöistä sekoilua, nyt otettu kaikkia liikkeitä niin eiköhän lähde treenit taas rullaamaan....
Aloitettiin kokeeseen ilmottautumisella, vieraskoira parina. Me aloitimme paikkiksen jossa Eka makasi noin 10min, ensimmäiset kuusi minuuttia se pysyi niin näppärästi paikoillaan vaikka hääräsinkin muiden treenejä katsoessa ja sitten se lähti hiipimään mun luokse. MITÄ HEMMETTIÄ!? Tuo ei ole ikinä koskaan noussu paikkiksesta että aikamoinen karjasu maahan takaisin jossa pysyi loppuajan nätisti.
Omalla vuorolla sai taas heti hämmentyä. Aloitettiin seuruukaava, juuri ennen oikealle käännöstä Eka säntäsi paineessa pois. MITÄ? MIKSI? En nähnyt merkkiäkään että se olisi ollut paineessa, se vaan lähti yhtäkkiä. Sain mennä keräilemään itseäni ja koiraa hetkeksi. Jatkettiin jäävistä. Maahan meno vihdoin ja viimein nopea!! Seisominen ja istuminen hienoja, otti istumisessa painetta kun ohjaajaa pyörrytti eikä jaksanut hihkua.
Eka sai nostatella itseään kun muut leikki. Siitä heti kuumana käyvän koiran kanssa seuruukaavan pariin ja se veti innolla! Kertaakaan ei tullut mitään ahditusmista edes hitaaseen siirtyessä! Okei, kyllä mä sille hihkuinkin välillä mutta mitä siitä, nättiä menoa :)
Pidemmän tauon jälkeen jatkettiin hyppynoudoilla, kumpaakin pari kappaletta. Mitään muuta ongelmaa ei ollut kuin liian pitkä nurmi. Kapulaa ei vain millään nähnyt nurtsilta joten joutui Ekakin etsimään kunnolla :( Luojan kiitos se ei ottanut siitä painetta pahemmin vaan palasi aina kapulan kanssa kohti mistä hirveät kehut. Sain myös heitettyä kerran ihan hiton vinoon kapulan ja neiti suoriutui siitä hienosti, palasi vielä esteen kautta <3 Loppu palkkana toimikin eteenmeno.
Iltalenkillä pari janaa. 30m ja 15m. Vanhentunut melkein tunnin.
Nyt ei tarvinnut lähettää kuin kerran kumpaankin! Pidemmällä janalla lähti vähän viistoon vasemmalle mutta korjasi, tarkasti takajäljen mutta päästiin jäljelle lähes heti. Lyhyt jana oli jo nätti! Ravasi reippaasti janan mutta reagoi jälkeen heti (tosin takajälki....) palasi kumminkin mun pysähdyttyä oikeaan suuntaan popsimaan lihapullia.
Torstainakin otettiin kahdet janat samoilla mitoilla kuin keskiviikkona.
Yhdet lähetykset riitti vaikka pidemmällä janalla meni noin viiden metrin päästä pari marjastajaa! Pidempi jana meni ihan hiton nätisti, meni pitkällä ravilla joo mutta reagoi jälkeen heti voimakkaasti. Lyhyemmällä janalla nosti taas takajäljen mitä alkoi ajamaan tosi voimakkaasti ja hienosti, harmi ettei ollut oikea suunta :(
Perjantai iltana käytiin ottamassa pikaiset leikit kentällä.
Aloitettiin sillä että koira maassa, mä potkin patukkaa ja kun nostan sen käteen, vapautan niin neiti tulee haukkumaan mua niin kauan kunnes leluun kiinni. Haukkuminen oli kerrankin hemmetin hyvää joka kerralla! Haukku taukoamatta toisin kuin yleensä. Tämmöstä jännitysmomentteja otettiin kolme. Sopisi oikein mainiosti tottiksen aloitukseen kun virittäytyy tuossa hyvin.
Leikkiminen muutenkin oli tosi hyvää kun kerrankin vaadin tuolta. Kaksi kertaa lelu pääs karkuu niin ei muuten enään irrotellut vaikka taisteli ilmassa mua vasten ;)
Lauantaina HSKHlla.
Aloitettiin tottikset kahdella vauhtinoudolla, nyt tiedän miten ja mihin palkkaan niin jos sais sitä vauhtia kohti tulemiseen. Ainakin nostot oli nopeampia kuin viimeksi! Eteenmeno loppupalkaksi.
Aksakentällä treenailtiin taas keppejä ja kontakteja. Nyt vaikeutettiin kontakteja siten että joko minä tai Jessica seistään paikoillaan loppupäässä ja toinen juoksee koiran mukana. Alkuun Eka tottakai tuli yli josta joutui aina omatoimisesti korjaamaan haluttuun asentoon. Lopulta neiti alkoi hiffaamaan jutun juonta ja teki kaksi kertaa täydelliset pysähdykset. Tästä on taas hyvä jatkaa!
Sunnuntai iltana käytiin uuden tuttavuuden kanssa treenaamassa maastoja Tuusulassa. Oli muuten helvetin hyvät treenit!!
Esineruutu 25x55m, kaksi omaa ja kaksi vierasta, mulla ei ollut esineiden paikoista tietoa kun ne oltiin valmiiksi ripoteltu.
Eka lähti ihan täysillä, kummallakin kerralla lähti kuin ohjus. Meinasi jopa varastaa eikä pylly pysyny maassa kunnolla. Nosti heti oman esineen ja perään vieraan esineen. Hurjavauhti pysyi yllä töitä tehdessä ja se tuli muakin kohtia ihan hemmetin lujaa, enkä sanonut sanan sanaa!!
Mä vielä juuri ennen ruutua tokasin että "Haluaisin tuohon enemmän vauhtia" joten treenikaverin suusta pääsi heti esineiden jälkeen "Niin missä se vika oli? :D" Mimmi!!
Jälki olikin sitten täysin vieraan talloma. Tunnin vanhentunut, 500m, kuusi 2x5cm keppiä, jana vain 10m ettei mene sekaisin jos ei nostakkaan jälkeä.
Eka reagoi jälkeen heti ja lähti ajamaan turhankin reippaasti. Ensimmäisen kepin yli mentiin joten palautin sen etsimään sitä, jotta muistaisi olla tarkempi (kepit kun on Ekan moottori). Ensimmäisen kepin jälkeen kadottiin, todennäköisesti joku mennyt jäljeltä. Mutta Eka ETSI kokoajan jälkeä, se ei kysynyt kertaakaa apua vaan yritti ja yritti. Hitto, me päästiin takas jäljen päälle!! Sieltä sitten alkoi nousemaan keppejä ja nokka pysyi tiiviisti maassa. 5/6 keppiä saatiin lopulta kasaan.
Ihan kiitettävästi vikalla lomaviikolla ollaan treenattu. Neiti päätti aloittaa juoksutkin tosi hyvään väliin! Kokeessa kerettiin käymään, seuraava vasta kuukauden päässä. Lomakin loppuu joten ei voida edes mennä niin paljoa kuin nyt niin hyvähyvä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















