Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.
Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.
Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!
Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.
Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.
Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.
Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*
Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.
Sellaista se koiraharrastus taitaa olla, oli laji mikä tahansa. Välillä sujuu ja sitten ei enää ollenkaan. Kyllä joku syy aina on, mutta sen keksiminen voi olla joskus hyvinkin hankalaa.
VastaaPoistaKoesuorituksen rakentaminen on joskus haastavaa, mutta siihenkin tarvitsee vain opetella asennoitumaan oikein :) Kaikki lähtee omasta asenteesta.
VastaaPoistaKäypä lukemassa vuodentakaisia treenimerkintöjäsi ihan vertailun vuoksi. Teen itse sitä usein ja oli pakko kurkistaa teidänkin blogia. Kannattaa muistaa, että sinulla on menossa nyt aivan erilainen koulutusvaihe viime vuoteen verrattuna ja se vaatii työstämistä. Minun oma ajatukseni on treenimerkintöjesi pohjalta se, että miettisin hieman uusiksi, miten reakoida koiran tekemiseen (esim. keppien ohitteluun). Jos paine/pidäte (olet käyttänyt sitä paljon ja ongelma jatkuu) sinun kautta ei tunnu toimivan (koira paineistuu), lähtisin hakemaan motivaatiota jäljen kautta. Itse suunnittelen jäljet nykyään niin, että siellä on joku juttu, mitä treenataan ja kun itse jälki ajellaan, en pidättele tai auttele koiraa. Toki asia erikseen, jos opetellaan nuoren koiran kanssa vaikkapa kulmia ensimmäisiä kertoja. Mutta aika nopeasti menen siinäkin periaatteella "koira ratkokoon itse" ja tulen perässä vaikka koira poistuisi jäljeltä.
Uskon, että jäljelle tulee vauhtia, kun annat koiralle oikeasti tilaa ratkoa itse ja voittaa itseään. Tässä koulutusvaiheessa en tuijottelisi kelloa, vaan pyrkisin vahvistamaan koiraa ja luomaan itsevarmuutta. Hoksaat varmasti itsekin, ettei sitä tule, jos pääset hermostumaan jäljellä :)
Tsemppiä treeneihin ja ennen kaikkea malttia suunnitteluun! Kyllä Ekasta vielä hyvä tulee :)