Keskiviikkona lähdettiin väsyneen koiran kanssa seuran järjestämään seuraamis koulutukseen missä koutsina toimi Charlotte Jaakola.
Meidän vuoro meni pääasiassa höpöttelyyn mikä oikeastaan oli vain hyvä sillä sain kuulla että mitä tapoja kannattaa jatkaa ja mitä kannattaa kokeilla.
Seuraamisessahan on nyt sitä ongelmaa että seuruuseen lähdöt on ahdistavia, lähtee viiveellä jos lähtee ollenkaan ja tämä tapahtuu siis pääasiassa vain liikkurin kanssa. Mietittiin hetki ja kouluttajan suusta taisi tulla vastaus - ohjaajan epävarmuus. Mä en liikkurin kanssa tiedä milloin se käskee, minne se käskee ja se on Ekalle vaikeeta niin kuin leirin tottiskoulutuksessa huomasin - heti kun olin pihalla mitä teen niin koira ahdistui. Eli ihan vaan hitosti liikkurinkaa treeniä.
Sekä kesken seuruun saattaa pysähtyä paikalleen ja siinä Eka on eri maata kuin muut koska se EI lähde perään jos jatkan vaan matkaa. Tähän nyt otetaan remmi kuuri että se ei pääse passivoitumaan vaan sen on pakko lähteä mukaan josta se saa palkan palattua paikalle sekä sitä että jos seisahtuu niin uusi seuruu käsky ja palkka palaamisesta. Se paineistuu muutenkin tosi herkästi jos jätän sen yksin katsekontaktin kanssa plaaplaaplaa. Ongelmia on ainakin sata ja yksi, ei oo helppoo. Mutta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon, edellä mainittuja ja sekä sitä että joku sanoo mulle koiran ollessa sivulla että "minkä värinen tuo aita on? missä on kartio? minkä värinen kartio?" eli jotain millä saadaan ohjaaja keskittymään asioihin joita ei tiedä joten koira alkaa oppimaan että ohjaaja voi miettiä muutakin ja olla epävarma.
Videolla näkee hyvin mistä puhun. Tätä esiintyy yleensä just matalassa vireessä vaikka ei oo hetkeen ollu tilanne näin pahana.
Tulipas muuten niin hyviä vinkkejä myös meidän tekemiseen että nappaan heti meidän treeneihin muutaman idean. Siis koskien sitä, että koiran on siedettävä myös ohjaajan keskittyminen johonkin muuhun kuin yhteiseen kuplaan (kartion värit jne.).
VastaaPoistaNyt en kyllä täysin ymmärrä, miten tuo remmin kanssa kulkemisen pitäisi auttaa. Omien sanojesi mukaan liikkeellelähdöt ovat ahdistavia koiralle ja se passivoituu. Tähän ratkaisuna käytät hihnalla aktivoimista, toisin sanottuna positiivista rankaisua. Ja jokainenhan tietää, että positiivinen rankaisu tuottaa koiralle aina joko pelkoa tai ahdistusta. Kohdassa 0:03 nyppäiset hihnasta, kun Eka ei ole heti mukana. Tämänkö nyt pitäisi aktivoida ja kannustaa paineistunutta koiraa? Nyppäisyn jälkeen tuleva palkka (jota en edes näe) ei resetoi jo tapahtunutta rankaisua.
VastaaPoistaItse lähtisin Ekan kaltaisen herkästi passivoituvan koiran kanssa tekemään sellaisia harjoituksia, joissa se joutuu olemaan itse aktiivinen. Jännittävässä tilanteessa teettäisin jotain todella helppoja temppuja (esim. käsitarget) ja tätä tekisin kuuriluontoisesti erilaisissa tilanteissa ja paikoissa. Helppojen temppujen avulla passiivisen koiran saa aktiivisemmaksi, ja pikku hiljaa aktiivisuus kantaa myös kokonaisiin tokoliikkeisiin.
Tällä hetkellä ikään kuin pakotat koiran olemaan aktiivinen, etkä anna sen tarjota sitä itse: koira hidastaa -> seuraa hihnan kiristyminen eli positiivinen rankaisu -> koira ahdistuu lisää.
Siis tuota remmi juttua ei tehty tuossa treenissä niin miten se suunniteltiin tekevän treenissä ja olin aivan pihalla muutenkin mitä mun tuossa tilanteessa piti tehdä (yhden pätkän jälkeen valittelinkin sitä) mutta kyllä se palkka tuli heti kehun jälkeen. Ja sen idea on vaan se että se koira ei pääse karkaamaan ja se joutuu aktivoitumaan uudelleen ja saa siitä palkan mistä se paranee. Eka ei ainakaan ahdistu tuosta lisää, yleensä kun se siitä lähtee seuraamaan se tajuaa että se ei ollukaan kamalaa ja nostaa itseään. Mutta pääasiassa meidän seuruu treenit on yrittämisestä ja itse tarjoamista palkkausta mikä on vienyt tätä tosi paljon eteenpäin sekä aina ahdistavissa tilanteissa meillä on käsikosketus.
Poista