lauantai 30. heinäkuuta 2016

1 kommentti:
Torstaina HSKH:lla kouluttava Asko Salmi huuteli ryhmäänsä aksaajia kun niin monet olivat peruneet tulonsa joten minähän sinne sitten lähti ja olinkin ainoa. Saatiin rakennella rata rauhassa eikä itse aksaamisella ollut mitään kiirettä.

Tehtiin rata alun alkaen pätkissä vaikka ensin tarkoitus olikin vetää kisamaisena mutta ei se vaan sujunut :D
1-4 suunnittelin tekeväni valssin ja siitä takaakierron mutta jos olin tarpeeksi kaukana esteestä, en kerennyt 3.hypylle jolloin Eka lukitsi pituuden ja jos olin tarpeeksi lähellä estettä, Eka teki sen takaakiertona. Asko ehdotti sitten sivuirtoamista ja siitä poispäinkäännöksellä takaakiertoa ja heti toimi ensimmäisellä yrityksellä.
4-7 5.putken jälkeen Eka juoksi herkästi A-esteelle koska jätin koiran yksin, katsoin itse vain eteenpäin mutta heti kun muisti koiran niin meni sinne minne pitikin. Kepeille tein takaaleikkauksen missä ei ollut mitää ongelmaa, kepitteli joka kerta puhtaasti ja lujaa.
8-16 8-9 väliin ajattelin vain kunnon haltuun ottoa mutta Eka sinkosi suoraan putkeen joten vaihdettiin se flippiin. 10-11 ja 14-15 väleihin ajattelin myös kunnon haltuunottoja mikä toimikin 10-11 välissä mutta ei enään 14-15 kun puomille oli pakko päästä juoksemaan. Päätin sitten valssata kumpaankin kohtaan, 11.putkelle unohdin saattaa kunnolla niin levähti  siitä yli ja joutui kerätä vauhtinsa uudelleen sekä 14.hypyn valssissa pysäytin liikkeen joten koira hyppäsi mun väärälle puolelle. 12.putkelle tein takaaleikkauksen mikä ei ollut mikään paras vaihtoehto kun koirahan sinkosi väärään suuntaan, päätin sitten ihan vaan pysytellä siellä oikealle ilman mitään kummempia räpellyksiä.
17-20 17-18 hypyillä otin vain haltuun kunnolla ja 18-19 hypyt pyöräytin sisältä päin mutta kun mun liike siinä pysähtyy niin Eka kiersi esteen. Asko ehdotti siihen 17-18.esteille leijeröintiä ja 19.esteelle sylikäännöstä (vai onko poispäinkäännös, en oo aivan varma). Se onnistui heti ensimmäisellä vaikka kuivaharjoitteluna se tuntui kamalan hankalalta! Tuntui helpolta koiran kanssa ja näyttikin kuulemma helpolta.

Oli kyllä hiton hyvä treeni!! Eka teki hienoja kontakteja ja keppejä, se kulki oikeasti jopa kovaa!! Ja mä pääsin opettelemaan uusia ohjauksia. Asko sanoikin että meiltä löytyt osaamista ja menoa mutta mun pitää uskaltaa kokeilla erilaisia tyylejä ja luottaa omaan ohjaukseen enemmän.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Seuraamisen ongelmia

3 kommenttia:
Keskiviikkona lähdettiin väsyneen koiran kanssa seuran järjestämään seuraamis koulutukseen missä koutsina toimi Charlotte Jaakola.

Meidän vuoro meni pääasiassa höpöttelyyn mikä oikeastaan oli vain hyvä sillä sain kuulla että mitä tapoja kannattaa jatkaa ja mitä kannattaa kokeilla.

Seuraamisessahan on nyt sitä ongelmaa että seuruuseen lähdöt on ahdistavia, lähtee viiveellä jos lähtee ollenkaan ja tämä tapahtuu siis pääasiassa vain liikkurin kanssa. Mietittiin hetki ja kouluttajan suusta taisi tulla vastaus - ohjaajan epävarmuus. Mä en liikkurin kanssa tiedä milloin se käskee, minne se käskee ja se on Ekalle vaikeeta niin kuin leirin tottiskoulutuksessa huomasin - heti kun olin pihalla mitä teen niin koira ahdistui. Eli ihan vaan hitosti liikkurinkaa treeniä.
Sekä kesken seuruun saattaa pysähtyä paikalleen ja siinä Eka on eri maata kuin muut koska se EI lähde perään jos jatkan vaan matkaa. Tähän nyt otetaan remmi kuuri että se ei pääse passivoitumaan vaan sen on pakko lähteä mukaan josta se saa palkan palattua paikalle sekä sitä että jos seisahtuu niin uusi seuruu käsky ja palkka palaamisesta. Se paineistuu muutenkin tosi herkästi jos jätän sen yksin katsekontaktin kanssa plaaplaaplaa. Ongelmia on ainakin sata ja yksi, ei oo helppoo. Mutta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon, edellä mainittuja ja sekä sitä että joku sanoo mulle koiran ollessa sivulla että "minkä värinen tuo aita on? missä on kartio? minkä värinen kartio?" eli jotain millä saadaan ohjaaja keskittymään asioihin joita ei tiedä joten koira alkaa oppimaan että ohjaaja voi miettiä muutakin ja olla epävarma.

Videolla näkee hyvin mistä puhun. Tätä esiintyy yleensä just matalassa vireessä vaikka ei oo hetkeen ollu tilanne näin pahana.

torstai 28. heinäkuuta 2016

2 kommenttia:
Nyt on mökkiviikko takana ja koska aikaa oli paljon niin jaksettiin me jotain treenatakin!

Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.

Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.

Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!


Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.

Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.

Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.

Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*

Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Collie viikonloppu

1 kommentti:
Collie ihmiset kokoontuivat viikonlopun ajaksu ihanalle Annalle, Laitilaan viettämään aikaa hyvässä seurassa. Meitä ihmisiä oli kaiken kaikkiaan paikalla yhdeksän ja koiria yksitoista (kaksi pitkäkarvaista, loput sileitä).

Koko leiri poppoo majoittautui siis Annan hulppeisiin tiloihin, ketä nyt ei olisi kateellinen kun jonkun omalla tontilla on oma halli(!!), iso nurmi alue, kolme mökkiä ja asunto. Tilaa siis löytyi mikä oli hyvä kun nartut ei pahemmin viihtyneet samassa seurassa. Meidän kämppäkavereina tosiaan oli Tiina, nahkat Inkeri ja Maisa (maailman suloisin pieni termiitti, ei nostanut pentukuumetta ei...) sekä Anne ja Elmo.

Matkamme alkoi perjantaina kun nousimme bussiin kohti Laitilaan josta Anna haki meidät heille. Odotellessa kerettiin Ekan kanssa käymään kaupassa hakemassa treeni sekä grilliherkkuja ja syömään pizzaa.
Paikan päällä me vähän asettauduttiin, käytiin paikkoja läpi, vaan oltiin ja odotettiin muiden tuloa. Vähän koirat ja omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vielä perjantaina ei keretty mitään touhuta eikä sade sää paljoa houkutellutkaan tekemään mitään.
Lauantaina herättiin aikaseen syömään aamupalaa josta siirryimme kentälle tottistelemaan Kirsi Petäjänmäki kouluttamana.

Eka teki kummallakin setillä patoamista ja siitä seuruuseen lähtöjä, ihan perus treeni eikä mitään jäänyt oikein käteen mutta siitä voi ihan syyttää itseäni kun en tiennyt mitä tehtäisiin kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään ongelma liikettä missä tarvitsisimme neuvoja. Treeneistä saatiin vielä kaiken lisäksi paha mieli omistajalle, koira oli jotenkin extra herkkä, paineistui heti alkuun jos vähäänkään olin pihalla jostain asiasta mistä sitten juos yleisön jalkoihin hakemaan turvaa. Mulla on taas semmonen fiilis ettei me koskaan saada tottista hyvään kuntoon, mä en vaan osaa, miten ihmeessä mä voin muutta omia ajatuksia kun koira lukee mua kuin avointa kirjaa? No meillä menikin niin pitkään hyvin treenien kanssa ni kai se takapakki kuuluu tähän harrastukseen...
Tunti kerettiin levätä niin siirryttiin metsän puolelle.

Jälkien vanhetessa Eka teki esineruutua mikä ei ihan onnistun niin kuin piti. Unohdin kokonaan että ruudun vieressä oli Elmon namijälki niin Ekahan ampaisi sinne mussuttamaan ruokaa, uudella lähetyksellä oli jälkimoodi päällä mutta kun huomautti niin kävi se pari esinettä hakemassa. Loppuun ärsytettiin Ekaa kun appari vei esineen juosten metsään mutta Eka pääsikin vain häkkiin kitisemään.

Jälki oli meille hyvä kokeenomainen treeni - vieraan talloma jälki, vieras maasto. Ajettii siis 1.luokan jälki ilman katsojia.
Eka jäljesti toiselle kepille niiin hienosti kuin se vaan osaa mutta sen jälkeen tehtiin se ainainen harha koska "eihän se voi eteenpäin jatkua, ehkä mä kokeilen tätä" T. Eka. Siinä sitten pyörittiin tovi kunnes sain sen edellisen kepin kohdalta ajamaan, pian sitä alkoi taas keppejä nousemaan. Jäljen lopussa meillä oli keppejä 5/6.

Majoituksille kun pääsimme takaisin niin koirat lepäämään ja ohjaajat saunomaan, grillailemaan ja juoruilemaan. Juttua kyllä riitti ja tunnelma oli ihanan rento, kyllä siinä tunteja vieri.
Aamulla käytiin äkkiä nappaamassa aamupalaa naamaan ja suunnattiin tottiskentälle ampumaan.
Ekalle ammuttiin ensin paikka makuussa kaksi laukausta ja neljä laukausta sivulla ollessa. Sivulla reagoi kahteen ensimmäiseen kontaktin tippumisella mutta sen jälkeen ei edes korva heilahtanut, tätä pitää siis treenata lisää koska paikkiksessa ei reagoi ääneen millään tavalla vaikka tulisikin yllätyksenä. Väännettiin vielä vähän seuruuta kun häiriötä oli hyvin käytettävissä ja kokeiltiin eri väristä pressuestettä millä ollaan totuttu treenaamaan, ei ongelmaa. Saattoi olla Ekan hienoin noutohyppy ikinä, ilma varaa löytyi eikä se hipaissutkaan estettä.
Hetin kun saatiin tottikset tehtyä niin siirryttiin Terhin ja Dingon (Ekan uusi rakkaus...) kanssa maastoihin.

Taas jälkien vanhetessa esineitä. Kisakokoinen ruutu ja vieraat esineet.
Tosi lyhyessä ajassa, kahdella pistolla saatiin kaksi esinettä käteen asti. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa kun oli jo niiin kuuma ja jäljestääkin piti vielä jaksaa.

Jälki oli taas semmoinen 1.luokan jälki mutta tällä kertaa tallaaja lähti mukaan.
Jana oli katastrofi, missä mun janavarma koira oli?? Ei edennyt suoraan, tarkasti vielä takajäljen ja lähti jäljelle epävarmasti. Jäljellä pysyttiin hyvin mutta meno oli hidasta kun janavirhe painoi neidin mieltä, sai kuitenkin keppejen nostoista taas varmuutta hommaan ja vauhtikin pikku hiljaa reipastui. Sentäs kulmat teki tosi hienosti ja tarkasti! Kaksi kertaa omistaja kuitenkin teki ison virheen. Koira haki paikkaan x mutta ohjaaja ja tallaaja oli varmoja että jälki on tässä joten kauhea houkuttelu ja käskyttely että jäljestä, koira ahdistuneena kattelee että ei, ei se siinä mene ja yrittää hakea paikkaan x. No kun sen sinne päästään niin alkaa kulkemaan ja keppejä löytymään. Perkele, älä kuuntele tallaajaa vaan koiraa, kauanko sen oppimisessa menee??? Vähän jännitti kyllä olla jäljellä kun sieltä löytyi tuoreet hirven jätökset ja jäljet,hetken jo mietin viekö koira mut hirven luo mutta neiti oli fiksu ja valitsi ihmisen jäljen ja jäljen loppuun päästiin kaikkien kepoien kanssa, hyvä Eka!

Kun päästiin maastoista lähtemään niin pääsin vielä kokeilemaan agilityä Vilman iiihanan Lyyti neitosen kanssa ja siitä neidistä ei paukut kyllä lopu kesken! Meikäläinen sai juosta ihan kunnolla kun koira tykitti menemään minkä kerkesi ja oli vielä kaiken lisäksi niin estehakuinen että kerkesi napata aina pari ylimääräistä estettä matkalla. Hauskaa ja hikistä puuhaa!
Kotiin päästiin sitten ison itkun ja mutkan kautta. Bussi johon nousin oli väärä, ostamani lippu ei käynyt siihen, mulla ei ollut rahaa ostaa uutta lippua, seuraava bussi tuli vasta kolmen tunnin päästä, mulla oli akkua 10%, ihan mahtavat lähtökohdat eikö? No ihana Anne noukkasi meidät kyytiin ja vei turkuun mistä meidän bussi lähtikin heti Helsinkiä kohti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Toivoa on

1 kommentti:
Kerettiin me olla melkein kaksi kuukautta ilman tokoa kunnes nyt on jo fiilistä lähteä tekemään sitä kentälle asti.

HSKH järkkäsi paljon ilmaisia tokokoulutuksia jäsenilleen joten me ängettiin Alo/Avo kisanomaiseen treeniin, tämmösiä kun me ollaankin kaivattu ja paljon!

Aloitettiin ryhmäpaikkiksella jossa oli kaksi alo koiraa ja yksi avo koira meidän lisäksi. Eka tapitti mua silmiin taukoamatta eikä muiden maahan käskyillä ollut mitään merkitystä. Jäi hienosti taas paikalleen, ei haitannut kun vieressä makaava koira haukkui, toinen lähti omistajan perään ja kolmas kävi maate.

Meidän koetreeniin valitsin kuusi liikettä, kaikki kamalan hankalat ja paineistavat liikkeet, vielä meille pahimmassa järkässä eli ruutu, kaukot, merkin kierto, seuruu, liikkeestä istu ja luoksetulo.

Kentälle kun päästiin niin Eka tarjosi hyvin seuruuta ja sivulletuloja. Ruudun lukitsi hyvin mutta lähti ravilla, ei kuitenkaan kuikuillut paineissaan taaksepäin vaan eteni ihan suorassa ruutuun. Kaukoissa meni sivulla maahan hitaasti mutta nousi tosi hyvin joka istumisella! Merkin kierrossa ensimmäisellä lähetyksellä meni seisomaan tötsälle, koira joka ei osaa mitään merkkiä tms... Otettiin uudestaan niin että vilautin lelua ja heti löytyi vauhtia ja osaamista. Seuraaminen lähti tosi hyvin käyntiin! Nosti itseään juoksu osuudesta ja jopa peruuttaminen onnistui miten treenatessakin. Kolmannen liikkeelle lähdön jälkeen Eka ei kuitenkaan lähtenyt mukaan mikä ihmetytti jopa liikkuria koska Eka ei vaikuttanut ollenkaan paineistuneelta, treeniin siis liikkeelle lähdöt. Liikkeestä istumisessa sama lähtö ongelma, lähti kuitenkin heti perään josta sai kehut. Teki istumisen oikein!! Jeee. Luoksetulokin niin hieno ja nopea. Eka sai joka liikkeen jälkeen joko namin tai lelun pikaisesti jotta saisi juuri sitä luottoa että palkkaa voi saada mistä vaan ja vaikka olisi vähän huonokin. Tosi hyvä treeni :)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Rata sileeks

1 kommentti:
Olo on aika tööt kun agirodussa tuli vietettyä 11tuntia, luojan kiitos sää suosi. Kerettiin siinä ajassa katsomaan lähes kaikki maxi joukkueet sekä pukukilpailu, tutustuttiin uusiin ihmisiin, lenkkeiltiin, treenattiin tokoa ja vaan oltiin ja syötiin.

Kun meidän joukkueen vuoro tuli niin ohjaajan valtasi huono olo, heikotti ja oksetti. Radalla yritin tsepata itseäni minkä pystyin, rata kuitenkin meni aika pimennossa. Onneksi Eka sentään oli liekeissä! Näytti olevan siistiä juosta kovaaaa. Ainoa virhe tuli muurin kiellosta, Eka ei ole koskaan vinomuuria treenannut enkä mä käskenyt edes hypätä joten Eka kokeili kiertoa. Pari tyhmää kohtaakin kuitenkin tuli mitkä olisi voinut hoitaa eri tavalla - 9.putkelta meinasi valahtaa 11.putkelle joten siinä vauhti taas hidastui aika paljon sekä A-esteen kontakti loikka oli aika mojova. Mutta voi vitsit että mä oon ylpeä noista kepeistä, ne ei edes olleet hitaat! Niin harva loppujen lopuksi suoritti ne puhtaasti, eli ei ollut mikään helpoin keppikulma. Oli kyllä onnistunut rata, Eka vaan on<3
Harmillisesti meidän muille joukkuellaisille ropisi jonkinverran virheitä niin rata sileeks joukkueemme sijoittui lopulta 34/51.


torstai 7. heinäkuuta 2016

Ei kommentteja:
Vaikka agilitystä ei ole tullut mitään kirjoteltua niin ollaan me sitäkin treenattu. Käytiin katsomassa agilityn ässämiä ja sen jälkeen käytiin kolmena peräkkäisenä päivänä aksaamassa. Väännettiin mm ässämmien vaikeita kohti (putki ansa kepeillä maxien finaalissa, maxien karsintaradan loppusuora), medien karsintarataa ja sitten yksittäisenä kontakteja sekä keppejä.

Niistä ei kuitenkaan sen enempää, agility postaukset ovat niin tylsiä luottevia ja niin tylsiä kirjoitettavia, etenkin kun ei tiedä ikinä ohjauksien nimiä tai mitään mitä siellä kentällä tekee :D

Käytiin kuitenkin tiistaina omien treenien sijasta epiksissä juoksemassa kolme rataa - supermölleissä ja kisaavissa.

Ensimmäinen rata oli kisaavien ja otin heti hyllyn keppien sekä kontaktien palkkaamisesta. Eka tuli heti toisen hypyn ohi, kannatti karjua sitä putkea ihan liian aikaseen. 7.esteellä epäröi hyppyä vähän kun jarrutin äänellä, aivan turhaan taas. A-esteen kontaktin yli hyppy. Puomi oli ihan törkeen hidas. Tosi huono rata... blääh. Sentäs kepit ja keinu onnistui.

Tähän väliin käytiin nostamassa fiilistä supermölliradalla. Meillä oli siiistiii! Mentiin täysillä ja vedettiin puhdas rata.

Uusinta startti kisaavien radalla oli huomattavasti parempi vaikka vauhtia ei tuntunut olevan juurikaan, huomaa kyllä että meidän viikon mittainen viron reissu ja treenit verottaa ja paljon. Puhtaalla radalla ja 40s päästiin maaliin, palkintoja ei tullut mutta vikaksikaan ei jääty.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

1 kommentti:
Tottista ollaan tehty idealla - laatu korvaa määrän. Treeni kertoja on siis alla vähä mutta ne on olleet kaikki todella onnistuneita ja eteenpäin vieviä. Pääasiassa ollaan tehty seuraamista pitkissä pätkissä käännöksineen, palkka tulee aina kun näyttää nostavansa itseään. Tämä on tuottanut tulosta ja Eka teki 300askeleen seuruun monella käännöksellä, ilman palkkaa virettä laskematta!! Jopa yhdellä kerralla laiskalta tuntuva Eka teki videoiden perusteella hirmu nättiä seuruuta joten eiköhän se tästä kun se saa varmuutta siihen että kunhan pysyt mukana niin mamma on tyytyväinen :) Ollaan käyty myös kerran jäävät läpi eikä mitään ongelmaa, istuminen sujuu jo 100% varmuudella oikein. Tehtiin myös pitkästä aikaa hyppy ja vinoestenoutoja, ei tosin kapulalla kun sitä ei ollut mukana. Päästiin kokeilemaan meidän uutta viritys sanaa noudoissa (heitetäänkö, nostaa heti itseänsä ja jännittyy). Hypyn kanssa saatiin vähän enemmän tehdä heittoja kun ensin korvaan lensi hiekkaa, neidin oli pakko ravistella juostessa ja yhtäkkiä hyppy olikin jo edessä eikä sitä päässyt enään hyppäämään jne. Vinoeste noudossa ei mitään ongelmaa vaikka vähän jännitti osaako se enää korjata linjaansa kun haettava esine on selkeästi vinossa, no problem.
Meidän jälkitauko on ollut iha turhan pitkä joten pari viikkoa sitten käytiin pari pikku jälkeä ajamassa. Idea oli keskittyä keppejen nostoo ja jäljellä pysymiseen. Merkkasin jäljen ja kepit hyvin joten pääsin puuttumaan siihen jos yritti oikoa tai mennä jäljen sivusta tai jättää keppejä metsään. Parin kepin yli yritti ajaa mutta kun ei päästänyt ja kepit nousi niin heti jaksoi tarkentaa paremmin seuraavilla kepeillä.

Muutama päivä takaperin päästiin ihan kunnolla jäljestämään. Jälki oli aikalailla 2.luokan jälki (lyhyempi jana).
Janalla lähti oikeaan suuntaan oikomaan mutta päätin että uusin mielummin että saadaan tikkusuora lähtö, fiilis taas ihan huippu! Keppejä nousi tasaisesti, ei ongelmia kulmissa tai polkujen ylityksissä (ne on vielä tampattu jotem niistä näki ettei mennyt senttiäkään jäljen vierestä), alku jälki ja loppu jälki menivät myös vahingossa ihan muutaman metrin päästä toisistaan mutta Eka ratkoi senkin ongelmitta eikä lähtenyt tuoreemmalle jäljelle oikomaan. Loppu jäljestä Eka alkoi vähän väsymään ja tarvitsi selkeästi enemmän aikaa kepeillä, eikä ihmekkään kun oli pitkä jälki ja asteita +25. Yhden mutkan Eka taas tarkasti (mikä oli oikea jälki) mutta ei luottanut vaan lähti pörräämään metsään, en ymmärrä mikä juttu tää on kun joka jäljellä tuntuu tekevän tän... No lähetin sen vaan alemmas metsään ja nosti jäljen taas. Sama juttu hetken päästä parin ojan ylityksen jälkeen, otti vähän painettakin musta kun hoin jälkeä ja kirosin hyttysiä mitkä meinasivat syödä elävältä mutta heti kun lähetti vähän ylemmäs metsään niin nosti taas jäljen ja ajoi loppuun ongelmitta.