lauantai 24. syyskuuta 2016

Ei kommentteja:
Viime viikonloppu mentiin aika agilitypainotteisesti kun lauantaina oltiin demokoirakkona koulutusohjaajien kurssilla ja sunnuntaina juostiin epiksissä.

Lauantaina meidän kouluttajat olivat tehneen pienen radan mikä sisälsi putkijarruja, leijeröintiä ja pimeää putkea.

Meille ensimmäisenä vaikeuksia aiheutti leijeröinti. Eka oli jo niin varma tiukasta käännöksestä parin putkijarrun jälkeen joten jouduttiin vähän helpottamaan että tajusi mennä 8.putkeen mutta sen jälkeen ei  sitten mokannut kertaakaan. Pimeässä putkessa mokasi pari kertaa kun mun ohjaus lähetti koiran aivan suoraan eteen joten Eka irtoavana koirana nappasi 10.hypyn, vähän taas kun jarrutti ja siirsi liikettä putken suulle päin niin ei mitään ongelmaa.

Sunnuntain epiksissä käytiin juoksemassa yksi rata, hylly keppiltä palkkaamisesta.

4.hypylle piti tehdä vastakäännös (ekaa kertaa ikinä kisatilanteessa) mutta tein nolon valssitsydeemin, koira onneksi kielsi joten sain uuden yrityksen ja se onnistui näppärästi. 19.hypylle tein taas ihan liian eteenpäin ohjaavan ohjauksen joten kiersi kiersi takaata eikä malttanut hypätä kun lähdin jo liikkumaan. Loppu rata sujui tosi sujuvasti hyvällä flowlla.
Keskiviikkona epiksissä juostiin sitten kaksi rataa, edelleen hyllyjä kepeiltä palkkauksen takia.

Ensimmäinen rata meni tosi hyvin! Meno tuntui tosi sujuvalta ja rennolta. Kepeillä kuitenkin mokasin huolella kun en antanut koiran ottaa keppejä itsenäisesti vaan lähdin vedättämään jolloin Eka kiireessä otti toisen välin.

Toinen rata ei ollut sitten ihan niin hieno... 3.hypyllä valssasin ihan liian ajoissa joten kielto. 9.hypyn riman tiputti!?! Hyppäsikö hassusti vai onko jumissa? Eka ei siis ikinä koskaan tiputtele rimoja edes treeneissä ja jos joskus on rima tippunut (viime kerta taisi oikeasti olla viime vuoden syksyn yhdissä kisoissa) niin se on johtunut huonosta ohjauksesta tms. Kepeillä tyhmä aivopieru kun näytti haistaneen jotain viimeisissä väleissä ja tuli ulos, ehti tästä vielä ottaa palkan!!!! Siis voi huoh.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mä päätin kerrankin olla järkevä

3 kommenttia:
Tää on mulle jotenkin tosi iso asia joten haluan siitä myös blogiin kirjoittaa.

Mä oon tosi tulostavoitteellinen ihminen ja vuoden tavoitteiden suorittamatta jättäminen tuntuu jäätävän pahalta. Tuntuu myös hirveältä kun kaverit päivittelee hyviä toko, pk ja agility tuloksia nettiin vaikka osaan heidän puolestaan onnellinenkin olla. Tuntuu vaan niin epäreilulta, miksi me emme voi onnistua? Miksi viime vuosi oli niin hyvä? Johtuiko se niin helpoista luokkatasoista? Teinkö jotain eri tavalla? Mulla on niin ikävä sitä onnistumisen tunnetta, sitä ylpeyttä mitä mä tosta koirasta kannoin ja sitä meidän tiimiä.

Tokon kanssa kisaamisessa kävi just se pahin mitä voi käydä. "Ei tullut tulosta, pakko mennä uudelleen koska se osaa!! Miksei se perkele saa tulosta, en mä nyt tähän voi luovuttaa!" kunnes lopulta tajusin luovuttaa ja nyt me ei olla kisattu tokossa pian viiteen kuukauteen. Mun piti mennä sen kanssa elokuussa kokeeseen, syyskuussa kokeeseen, lokakuussa kokeeseen ja nyt se on siirtynyt marraskuuhun. Mä tiedän ettei syyskuussa olisi tullut tulosta, mä tiedän sen joten siksi mä en lähtenyt enään yrittämään. Mä en enään jaksa epäonnistua. Meillä on niiiin monta epäonnistumista takana etten mä enään luota meihin, mä en oikeesti usko siihen että me voidaan saada tulos, se tuntuu niin mahdottomalta.

Se mikä eniten sydäntä viiltää on se että mä päätin että me ei tällä kaudella mennä enään jälkikokeeseen. Se ajatus että kautta on vielä jäljellä mutta me lähdetään vasta ensi kaudella kokeeseen... Siihen on niin paljon aikaa. Mutta mä haluan mielummin jättää kauden siihen kun meillä on oikeasti ollut hyvä koe takana. Enkä mä halua mennä sinne kentälle sillä fiiliksellä että antaakohan se tuomari nyt säälistä sen 70pistettä? Mä aloin myös kasaamaan ihan jäätäviä paineita seuraavan kokeen suhteen joten ajattelin että jos teen mulle itselle sen vaikeimman valinnan eli jätän kokeet ensi vuodelle niin mun paineet laskee tulostenkin suhteen koska hei se on silloin jo "vanha", kaikki muut on jo ne tulokset kerennyt kerätä. Voi voi, oltiin huonompia piste. Mutta me kisataan itseämme varten, ei muille näyttämisen takia vaikka välillä tuntuukin siltä että jäätävä määrä ihmisiä odottaa meiltä jotain. Mä toivon että nyt kun mulla ei ole paineita tottiksen suhteen niin saadaan suhde parempaan jamaan ja voidaan kisata ensi vuonna luottaen meihin.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Jäsenten väliset tottiskisat

1 kommentti:
Helsingin palveluskoiraharrastajat järkkäsivät jäsenilleen tottiskisat missä oli luokkia BH:sta 3.luokkaan joten käytettiin kerrankin tilaisuus hyväksi ja lähdettiin hyvään kokeenomaiseen treeniin.

1.luokkalaisia oli paikalla yhteensä neljä ja me oltiin viimeisenä suoritusvuorossa eli aloitettiin taas paikka makuulla.


Seuraaminen - puutteellinen
Herran jumala mikä sirkusesitys tää oli... En edes tiedä montako kertaa yritettiin seuruuseen lähtöä uudelleen, heitsattiin, haukutettiin ja lopulta lähdin liikkeestä seuruuttamaan. Ensimmäisen suoran seurasi tosi hyvin, ei reagoinut ampumisiin, täyskäännökset oli hienot<3 Ihan ok juoksuseuruu ja hidas sekä ensimmäinen oikealle käännös, seuraavasta vähän erkani ja vilkaisi paikka makuu koiraa. Henkilöryhmä oli yksi kaaos ja siinä en enään saanut kunnolla kerättyä itseäni. Kunnon heitsaus, seuruu kehujen saattelemana josta yhden ihmisen kiertäminen niin saikin namppaa. Niin kuin tuomari sanoi niin tekee tosi nättiä seuruuta (edelleen se fiilis pitää vaan kaivaa siihen) mutta tuon ylimääräisen pelleilyn takia puutteellinen. 


Liikkeestä istuminen - Erinomainen
Saako nyt hehkuttaa? Kun Eka oli saanut palkan niin se teki seuraavan liikkeen omalla tasollaan. Ilme oli tosi hyvä, seurasi iloisesti ja istui heti käskyn kuultua. Eihän siihen mennyt kuin neljä koetta ennen kuin se tuossa tilanteessa sen teki oikein.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo - Tyydyttävä 
Seuruuseen lähtö taas vaikea... Vähän juoksentelin heitsaten ja lähdettiin tekemään. Läsähti maahan nopeasti, tuli ihan sairaaan kovaa ja niin hieno sivulletulo. Oli kuulemma muuten erinomainen suoritus mutta seuruun alku taas verotti.


Tasamaanouto - Erinomainen
Nyt teki oman tasoisen noudon ja vau se olikin ihan hiton hieno! Meni lujaa, nosti voimakkaasti, toi lujaa, tiivis eteentuonti tiukalla otteella. 


Hyppynouto - Erittäin hyvä
Jouduttiin uusimaan koko hyppy koska noutokapula katosi nurmikkoon eikä Eka etsinyt yhtään sen lähettyviltä. Seuraava heitto jouduttiin uusimaan kun meni niiin vinoon. Kolmas kerta toden sanoo mutta sai taas ettiä ihan kunnolla ennen kuin löysi. Vähän kyllä laiskistui tästä syystä mutta ihan nätit hypyt, tuonti ja sivulletulo. 


Vinoestenouto - Erittäin hyvä
Joutui taas etsimään kapulaa joten potku alkoi kadota kokonaan. Toi lopulta ravilla, heikko ote ja sivulletulo huono (laiska, jäi liian taakse)


Eteenmeno - Puutteellinen
Oli valmistelevassa osuudessa niiiin lentoon lähdössä että tein pysähdyksen josta pääsi eteenmenoon. Lähti aivan suoraan ja niin lujaa kuin lähti, tipahti heti käskystä maahan. Tästä saatiin paljon kehuja muilta, tuomarikin meinasi unohtaa käskyttää kun jäi vain tuijottamaan :D


Paikalla makuu - erinomainen
Sama varma liike niin kuin aina.

Yhteensä 69pistettä ja 2.sija. 

Olo on epätoivoinen. Mitä ihmettä mä teen tuolle seuruulle? Meidän suhde pitäisi saada kuntoon mutta miten? Miten saada koira haluamaan sitä että pääsee seuraamaan? Jos se on aina saanut siitä vaan parasta palkkaa, on tehty paljon asennetreeniä mutta ei mitään vaikutusta. Mä en kohta enään jaksa painia seuruun kanssa, voiko se koskaan onnistua koe tilanteessa?

Ohjaajalla taas jotain omaa kivaa :P

perjantai 9. syyskuuta 2016

Ei kommentteja:
Pitkästä aikaa käytiin tiistain aksatreeneissä ja siellä aiheena meillä oli putkijarrut.
Heti ensimmäinen hyppy ja putki oli meille niin hankala kohta että jouduttiin se lopulta monen epäonnistumisen jälkeen jättämään kesken. Eka oli päättänyt mennä putken lähempään päähän ja se siis raivasi tiensä kouluttajankin läpi. Lopulta kun se tuli mun luokse niin Eka hyppeli putken päälle seisomaan... Joten palkattiin pari kertaa siitä että tuli mun luokse ja lähdettiin tekemään muita juttuja ettei koko fiilis katoa.
Siirryttiin reenaamaan 4 ja 3.putkilla putkijarruja eli lähetys putkeen, suhahdus ja palkka tiukasta käännöksestä takaisin päin. Sen jälkeen alettiin vääntämään koko rataa. 6.esteelle vastakäännös oli kuulemma tosi hieno sekä Ekalle sopi törkeen hyvin leijeröintin 7.putkelta 8.putkelle. Kerran mä siinäkin onnistuin muuttamaan mun liikerataa niin paljon että Eka tuli 5.hypyn läpi mutta ainakin se lukee ohjausta just eikä melkeen. Muistaakseni kerran se myös meni 8.putken ohi kun en malttanut odottaa sen ottavan putkea. 12.hyppy oli mulle tosi vaikee ohjata, jotenkin ajatus ei vaan liikkunut. Lopulta sain siihenkin nätin valssipersjättö pyörimisen tehtyä. Mitään erityisen kummallista ei radalla enään tapahtunut ja kerettiin tosiaan vain 16.putkelle.
Torstaina mentiin taas kuokkimaan Asko Salmi:sen treeneihin hskhlle.

Rata oli ihan tosi kivan näköinen 3.luokan rata kun siinä pääsi koirakin päästelemään.
Ensimmäinen asia mitä jouduttiin radalla hinkkaamaan oli kepit koska halusin kokeilla miten Ekalle toimii etten vaihda puolta ollenkaan vaan lähetän kauempaa kepeille ja sitten kirin mukaan. Mä tosi herkästi pysähdyin, liike oli väärään suuntaan tai tein semmoisen nytkähdyksen että Eka otti tokan välin. Heti kun vauhti oli pienempi niin toimi mutta kuten Asko sanoi niin ei kannata kokeilla tuommoista vaan tekee sen sata varman onnistumisen eli valssin. Teki ihan törkeen hienosti kepit ilman palkkaa vaikka joutui tekemään kepit loppuun yksin kun lähdin jo itse erkanemaan. Seuraava moka tuli 10.putken jälkeen kun unohdin koiran sinne yksin, sehän tietysti sinkoi 13.putkeen. Mutta vaikein asia koko radalla oli 13.putki. Eka haki sinne tosi hyvin kauempaa mutta mä en vaan malttanut odottaa että se ottaa putken vaan lähdin aina juoksemaan jonka takia Eka meni putkesta ohi. 14.esteelle unohdin kerran ohjata ja valssissakin pysähdyin vaikka piti liikkua... Mutta koko loppu rata meni nätisti ilman yhtään ongelmaa. Vähän se 17.putken jälkeen vilkaisi 16.hyppyä muttei ottanut sitä kuitenkaan.

Taas tuli huomattua miten hienosti mä osaan jättää koiran yksin esteille, osaan pysähtyä vaikkei pitäisi mutta osaan kuitenkin liikkua kun ei pitäisi. :D

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Miten jokin voi jäädä niin pienestä kiinni?

16 kommenttia:
Tänään oli meidän toisen jälkikokeen vuoro. Fiilis on törkeen hyvä vieläkin mutta samalla pistää sydämeen kun ajattelee kuinka pienestä se oli kiinni että oltaisiin voitu vetää tämä loppu maastokausi rennosti ilman koe ajatuksia. Ja että me epäonnistujat oltaisiin saatu jo toisesta kokeesta JK1.

Koe alkoi jäljillä. Eka lähti janalle hienosti suorassa, lujaa eikä takajäljestä tietoakaan!! Kun nostettiin jälki niin se teki pienen koukun/tarkastuksen jäljen yläpuolelle mutta palasi jäljelle nopeasti. Sitten sitä juostiin ja keppejä nousi tasaiseen tahtiin, lopulta tajusin että perkele mehän nostettiin viimeinen keppi!! Soitto kuskille joka noukkasi tien varresta ja äkkiä palauttamaan keppejä. Jälki ajettiin 8-9minuutissa, huhhu minkä supermimmin mä omistan! Yhteensä jäljeltä pisteitä 166.

Siirryttiin aika pian jo esineruutuun. Eka lähti hyvin mutta lähti työskentelemään ruudun vasemmasta kulmasta, oikeaan eli ei ihan sinne minne lähetin. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun noin minuutin kohdilla mulla oli nahkainen esine kädessä. Pisteitä tästä 29.

Tässä vaiheessa pääsi pieni onnen itku. Mä en oo koskaan osannut edes kuvitella että me voidaan maastosta saada 195pistettä!!! Eka oli ihan liekeissä, se vaan hoiti homman kotiin💓

Kaikki oli enään kiinni tottiksesta. Kentälle kun päästiin järkytys oli aikamoinen, kenttä oli pieni ja pohja oli pelkkää isohkoa kiveä. Ei kauheasti tehnyt mieli lähteä hypyttämään tota metriselle esteelle... Mutta pian sitä juostiinkin kentällä kun oma vuoro tuli.

Seuraaminen - tyydyttävä
Lähti hyvin ja seurasi törkeen hyvin henkilöruutuun asti. En tiedä mikä sitä ahdistaa henkilöruudussa mutta siellä piti pari lisäkäskyä antaa ja odotella koiran mukaan tuloa.

Liikkeestä istuminen - puutteellinen
Ei istunut ei... Jäi taas istumaan. En tiedä mikä tää juttu on kun tyyppi on treenannut seisomisia viimeksi toukokuussa. Nyt ollaan vaan panostettu istumisiin ja maahanmenoihin, onnistumis prosentti on täysi sata.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo - hyvä (muistaakseni, saattoi olla tyydyttävä)
Valmisteleva osuus oli aika nihkeä, samoin sivulletulo. Maahan meni kuitenkin hyvin ja tuli luokse ripeästi.

Tasamaanouto - tyydyttävä
Haki ja toi mutta ravilla...

Hyppynouto - puutteellinen
Hyppäsi (otti tukea, ei oo pitkään aikaan näin tehnyt) mutta takaisin tullessa yritti tulla A:n kautta, vauhti ei kuitenkaan riittänyt.

Vinoestenouto - erittäin hyvä
Tää oli hieno! Vauhti oli hyvä kumpaankin suuntaan, palautus tiivis ja ote hyvä mutta voisi nostaa voimakkaammin.

Eteenmeno - Erinomainen
Valmisteleva osuus näytti varmasti siltä että koira oli lähdössä lentoon, sinkosi lujaa ja suoraan sekä lösähti maahan ensimmäisellä käskyllä. Niin hieno! Tohon oli hyvä lopettaa mutta miten saada koira viriteltyä noin hyvään tilaan koko session ajaksi?

Paikalla makuu - erinomainen
Ei mitään moitittavaa

Yhteensä 66pistettä. Eli neljästä pisteestä jäi tänään meidän tulos kiinni :( Harmittaa ja tulihan siinä pari kyyneltäkin vuodatettua.
Nyt täytyy kaivaa jostain se motivaatio tottista kohtaan ja ilmoittaa tuo otus vielä yhteen kokeeseen (jos siis saadaan jostain vielä paikkaa..).



lauantai 3. syyskuuta 2016

Kokeeseen valmistautuminen

Ei kommentteja:
Noloa miten mulla on vaan jäänyt kirjoittamatta... Vaikeinta on näiden postausten julkaisu kun mulla ei ole mitään kuvamatskua ja kun instagramiin saa vaan äkkiä päiviteltyä kaiken tärkeän.

Pari viikkoa takaperin maanantaina näytettiin lajista kiinnostuneelle miten homma toimii ja saatiin samalla vieraan talloma jälki. Toimi hyvänä motivaatio jälkenä kun pituutta oli about 200metriä, kuusi keppiä ja 30m jana. Koko jälki oli todella onnistunut - janalla ei mitään ongelmaa, ei yhtään jäljeltä poikkeamista vaikka jäljellä meni kokoajan kaksi marjastajaa, jokainen keppi nousi itsenäisesti ja Eka osoitti muutenkin halua ajaa jälkeä kun lähti heti keppipalkkojen jälkeen jäljelle ilman käskyjä.

Saman viikon torstaina Eka ajoi elämänsä hienoimman jäljen, vieläkin sydän pakahtuu vain ajatuksesta. Jälki oli 2.luokan jälki lyhyellä janalla. Nosti jäljen hyvin ja ajoi jälkeä kuin juna, ensimmäistä kertaa tuon koiran perässä sai juosta mutta onneksi se malttoi rauhoittui vähän toisen kepin jälkeen. Kepit nousi tasaiseen tahtiin ja pian oltiinkin viimeisen kepin luona eikä siihen mennyt aikaa kuin alle 20minuuttia. Eikä yhtään jäljen kadottamista. Olis mennyt heittämällä 1.luokan jälki läpi.

Janatreenejä tehtiin aktiivisesti ja ne ei mitenkään erityisen hyvin tai huonosti menneet. Intoa ja halua löytyy, kulkee siis kovaa ja syvälle mutta on nyt keksinyt sen että kannattaa oikoa. Ei ole kertaakaan mennyt takajäljelle joten olen sen sallinut koska tiedän tekeväni siitä ongelman jos en anna sen niin tehdä. Yksi ilta kuitenkin karjaisin sille kun lähti niin rumasti rällätellen ja aiiivan liian vinoon. Ärsyttää kun sillä on janalla aina palkkakin mutta ei niin ei. Jatkamme treenejä.

Pari kolme kertaa viikossa käytiin myös tottistelemassa jotain pientä. Pääasiassa virittelyjä, siirtymisiä ja leikkimistä mutta ollaan me myös jotain yksittäisiä liikkeitäkin tehty mm jääviä, noutoja, eteenmenoja, seuruuta... Jäävissä ei mitään erottelu ongelmia, ainoastaan liikkeestä maahan menosta on tullut jäätävän hidas. Saatiin kuitenkin siihen täydellinen vinkki facebookin toko sivustolta jonka avulla maahanmenosta on tullut sairaaaan hieno! Noudoissahan meillä oli ongelmia kanssa hitauden kanssa mutta nyt vauhtinoudot ja virittelyt on tuottanut tulosta koska koira sinkoaa kapulalle ja takaisin kuin raketti, vau! Seuruussa ongelmana tällä hetkellä on täyskäännös, mä en osaa kääntyä, koira kääntyy joko liian laiskasti tai niin nopeasti etten ole itsekään kerennyt vielä kääntyä. Huoh.
Viime viikolla sitten ajettiin kolmena päivänä metsäjälkeä.

Torstaina Eka ajoi 1.luokan jäljen ja ohjaaja menetti hermot heti alkuunsa. Lähti jäljelle hyvin mutta vähän kyllä kaarsi mennessä. Ensimmäinen keppi ja joku toinen keppi jäi metsään, sekö ärsytti vielä lisää. Piti vähän rauhotella itseäni että jaksoin tsempata koiraa loppuun asti. Koira onneksi korjasi ohjaajan mielentilaa ja ajoi kokoajan mageella asenteella.

Seuraavana päivänä sama homma, 1.luokan jälki kokeenomaisena mutta keppien alla palkkapurkit. Jana oli täydellinen, ei mitään moitittavaa siinä. Koko jälki juostiin läpi (siis tuo koira oikeasti laukkasi osan matkasta...) nostaen kaikki kepit! Ihan törkeen hieno jälki ja oltiin palauttamassa keppejä 9minuutissa.

Tehtiin vielä loppuun motivaatio esineruutu. Kaveri meni metsään viiden esineen kanssa, siellä liikkuen ja joka esineen kohalla huutoja sekä heitsausta. Eka lähti huutaen metsään mutta se ei millään edennyt suoraan vaan ajautui joka kerta oikealle päin, toi esineitä mutta ihan vääristä paikoista mistä piti.
Sunnuntaina Ekalle käytiin tekemässä parit näköjanat josta koira autoon. Ensimmäinen lähti vasemmalle 15metristä (palkalla) ja toinen oikealle 30metristä. Ensimmäinen jana epäonnistui kun jouduin päästämään liinasta sen polttaessa kättä, tällöin Eka oli tekemässä jotain ihan omaa koukkua takajäljelle(??) joten otin uudelleen viereen ja lähetin, nyt hyvä nosto josta sai heti vahvistuksen. Jälki meni juostessa mutta nosti se kepin... Toinen jana oli paljon parempi, lähti hyvin suoraan ja oli lähdössä ajamaan jälkeä mutta päätti sitten tarkastaa löytyykö palkkaa, jatkoi kuitenkin jäljelle itsenäisesti. Jäljeltä nousi kummatkin keoit mutta edelleen vähän hosuen meni.

Vielä loppuun kokeenomainen esineruutu eli tuomarin huuto ja tervehdys, hallittu lähetys ja ohjaajan hiljaisuus. Ei mitään ongelmaa, sinne se paineli ja eteni aivan suorassa. Meni parikyt sekunttia ja toi takaesineen. Siitä kunnon palkka ja koira autoon.

Tän viikon tottiksissa ollaan tehty vaan pieniä mielentilatreenejä jossa ollaan otettu niitä meidän vaikeita juttuja eli liikkeelle lähtöjä rauhallisesta/tylsästä mielentilasta, täyskäännöksiä ja liikkeistä maahanmenoja. Käytiin me myös kokeilemassa hyppynoutoja kun niitä on viimeksi tehty pari kuukautta sitten... Kerran päästiin tekemään myös ilmoittautumisia ja henkilöryhmää.