Aina Ekana

Sitten taas palveluskoirajuttujen pariin. Kisakuume jyllää joten jotain on pakko tehdäkin että niihin uskalletaa lähteä :P

Tiistai aloitettiin Mintun ja hänen belgien kanssa tottiksella.

Eka teki ensin häiriöityä paikka makuuta jonka aikana olin piilossa. Kurkin vähän väliä mitä se siellä tekee mutta katsoi aivan kokoajan skarppina piiloon eikä mennyt edes lonkalle! Pitää useammin aloittaa paikkiksella niin ohjaaja tajuisi ettei se koira siitä laiskistu niin ei kokeessakaan jännittäisi. Sitten noutoja missä nyt painotetaan siihen tuonnin vauhtiin ja nyt meininki olikin ihan erilainen kuin edellisissä treeneissä. Tuli lujaaaaa ja otekin oli hyvä. Otettiin pk seuruu kaavaakin mutta palkkasin aina hyvissä kohdissa. Teki ihan törkeen hyvin! Käännöksissä oli aivan mukana ja näyttikin hyvältä. Pikku hiljaa alan taas tykätä tuosta otuksesta...<3 Loppu palkaksi tietty eteenmeno.

Vähän kotona kerettiin lepäillä kunnes lähdettiin Oonan ja mudien kanssa viestimetsään.

Viestiä, jee viestiä!! Edellisestä kerrasta on jo vuosi....
Aloitettiin 300metristä josta siirryttiin kaksi kertaa 100metriä syvemmälle.
Eka lähti joka kerta hyvin ja lujaa mutta ensimmäisellä kerralla palasi kerran ja toisella lähetyksellä kolme kertaa kunnes laitoin sen puuhun hetkeksi odottamaan uutta vuoroa. Ekalle oli selkeästi vaikeeta että toiseen päähän lähtenyt oli joutunut tekemään tien takia pienen koukun eikä reitti mennytkään suoraan vaan enemmänkin ällän muotoisesti. Mun luokse tullessa ei mitään ongelmia ja kaksi vikaa lähetystä saatiin ensimmäisellä lähetyksellä onnistumaan.

Oli ihana huomata miten Eka oikeasti rakastaa tätä lajia. Sen vire ei vaan laske mistää - ei vaikka mua ärsyttäisi eikä silloinkaan vaikka se palaisi kolmannen kerran mun luokse. Joka kerta se tuli mun sivulle, katsoi metsään silmiä räpäyttämättä, lopetti läähätyksen ja odotti uutta lähetystä. Tarmokas Eka<3 Oli ollut kuulemma aina tosi iloinen kun löysi Oonan, oli näyttänyt onnen piehtaroinnitkin. Mua niin harmittaa että tällä hetkellä tätä lajia ei voida vaan aktiivisesti harrastaa. :(

Otettiin vielä esineet pellolla. Esineinä vieraan koiran leluja jotka heitin vain jonnekin, toi vähän lisä haastetta kun ei vaan voinut lähettää tietystä kohdasta. Ensimmäinen lähetys oli niiin hieno!! Lähti tykin suusta, teki äkkijarrutuksen ja toi etuesineen. Seuraavat eivät menneet ihan niin hienosti kun Eka teki miten oltiin opetettu - lähti pellon toiseen päähän ja alkoi käydä ruutua läpi. Tylsän näköisesti vaan ravaili mutta töitähän se siellä kokoajan teki joten esineetkin löytyi.



Keskiviikkona ajeltiin porvooseen Henrikan, Rhondan ja Sorellan kanssa, koiria unohtamatta (oli rottista, sakua ja vesikoiraa).

Aloitettiin esineruudulla jossa oli kolme takaesinettä (vieraita). Koko koira oli kuin viritetty pommi kun sen sai autosta. Se vain huusi päin naamaa ja tutisi vieressä odottaen käskyä metsään. Sinne se sitten sinkoi ja hitto miten hienosti työskenteli ja tarkensi. Ja jos on noin hienoa työtä tekee niin saa hakea vain kaksi esinettä sekä joutuu vielä katsomaan kun joku juoksee ruutuun viemään esineet takaisin.

Sitten jälkeä. Oltiin tehty kaksi näköjanaa josta joutui autoon odottamaan vanhenemisia. Itse jäljet oli vain ehkä 100metriä pitkiä, kahdella kepillä. Ideana on nyt tehdä muutama motivoiva lyhyt jälki.
Kummatkin janat oli hiton hienot!! Ensimmäisellä jäljellä oli niin innoissaan että kesti jonkinaikaa että sai jäljestä kiinni mutta ei siinä kauaa mennyt kun kepit nousi.
Toisella jäljellä ihan törkeen hieno jäljen nosto! Ajoi jälkeä tosi hienosti ja pian nostikin kepin. Ihmettelin kun ei nostanut kunnolla jälkeä, yritti kuitenkin kokoajan sitä hakea menemällä metsässä siksakkia. Ihmettelin kun ei saanut mistään jälkeä kiinni vaikka yritti ja yritti, tässä vaiheessa alkoi jo hermostuttaa mutta sekään ei Ekan fiilistä pilannut. Lopulta se löysi tallaajan lähtöjäljen ja ilmaisi siitä hänen talloman kepin. Tätä harmittelin mutta kotona sain kuulla että Eka oli jättänyt ensimmäisen kepin metsään joten ei ihme ettei jälki jatkunut mihinkään... anteeksi rakas Eka että joudut aina kestämään kaiken hölmöilyn :(



Torstaina janatreeni parilla about 30metrin janalla, toinen vasemmalle ja toinen oikealle ja niistä lähtevät jäljet olivat namitettu, pituuksilta ehkä parikyt metriä.
Janat meni tosi sujuvasti! Kulki kovaa ja suoraan. Ensimmäisellä nappasi jäljenkin hyvin mutta toisella vähän pyöriskeli ennen kuin sai jäljestä kiinni, joko liian tuore tai oikealle lähtevä on vaikeampi.



Lauantaina samanlainen janatreeni kuin torstaina. Nyt meni ihan törkeen hyvin! Koira huusi kuin syötävä koska HALUSI HETI NYT jäljelle. Sinne se sitten pinkoi kun pääsi ja nosti kummallakin kerralla tosi hyvin oikean jäljen.
Tehtiin myös ilmaisutreeni kun kävin piilottelemassa keppejä metsään, hyvin nousi kaikki. Josko tämmöistä pientä treeniä jaksaisi tehdä useammin niin se kantaisi niihin kunnon treeneihin myös....