Aina Ekana

Mä en oo blogin puolelle kirjotellut nyt hetkeen mitään. Me ei olla maastoja tehty sitten kokeen jälkeen, agilityä viimeksi edellisissö epiksissä ja tottista ollaan tehty vain lenkkejen ohella, se on kyllä alkanut tuottamaan hedelmää nimittäin ton elukan asenne on taas ihan uskomaton (treenit on kyllä pentutreeni luokkaa, tosi lyhyitä ja itsensiivisiä, mitään ei vaadita ja se kyllä näkyy hemmetin rumassa seuruussa). Koekuumetta puskee pintaan mutta me käydään nyt ensin tokomölleissä ja katsellaan ihan rauhassa millon ollaan valmiita. Mitä hitaammin me nyt edetään sitä pidemmälle tää toivon mukaan kantaa ja kokeissa on taas mukava käydä yhdessä. Me päästiin myös koirakoksi colliet palveluskoiriksi tapahtumaan, toivottavasti sieltä saisi taas lisää vinkkejä tähän meidän tilanteeseen.

Lauantaina Eka kuitenkin pääsi juoksemaan seuramme agilityepiksiin kerta ilmaiseksi päästiin.

Ensimmäisellä radalla Ekalla oli vähän liiankin siiiistii. Hyllytettiin 7.hypyn jälkeen kun en ottanut Ekaa tarpeeksi haltuun joten se otti ylimääräisen hypyn, piti sitä myös putken yli kokeilla hyppyä. 9.hypyltä tuli rima alas kun tulin Ekan linjan tielle, tästä vielä kepeille jossa luiskahti toiseen väliin vissiin taas sen takia että lähdin liian ajoissa liikkumaan. Puomilla en tajunnut edes jarrutella joten loikkasi nätisti alas... Voi huoh mikä rata :D mutta kieltämättä lämmitti sydäntä kun meidän ryhmäläinen joka on nähnyt meidän menoa viimeksi keväällä kehui että ollaan menty ihan törkeesti eteenpäin, etenkin asenteen osalta.

Toiselta radalta heti tokan hypyn jälkeen hylly. En malttanut millään ohjata loppuun asti putkelle vaan lähdin ihan liian nopeasti vetämään pois päin mikä näytti koiralle siltä että ohjaan puomille, kontaktihullulle se oli enemmän kuin jees. Loppu rata sujui tosi kivasti, vähän turhan paljon vein taas vauhtia tossa välistävedossa mutta halusin varmistaa että ei nappaa ylimääräistä hyppyä. Mun suurin ylpeyden aihe oli noi kepit. Siis kattokaa miten hienosti se ottaa ne ja suorittaa loppuun asti<3