tiistai 16. kesäkuuta 2015

Käytiin tänään Katjan ja jätkien kanssa touhuilemassa oikein kunnolla.

Aloitettiin tottiksilla missä Eka sai harjoitella että ohjaaja on kiva vaikka jäykisteleekin. Koira hallintaan heti kentällä ilman minkään laisia palkkojen näyttöjä. Käytiin ilmottautumassa kokeeseen ja mentiin seuruun aloitus pisteelle. Ensimmäisellä nousi haistelemaan Katjaa josta palaute ja hetken sivulla istuskelu. Siirtymisissä ei ollut mitään ongelmaa, seurasi innokkaasti joten päästiin aloittamaan leikki heti stopista. Toisella kerralla ei reagoinut ilmottautumisessa ja nyt seuruu pisteeltä lähetin Ekan eteenmenoon ilman virittelyitä mikä kostautui. Eka lähti nimittäin ihan muualle kuin eteen, kentän oikealle reunalle. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Nyt lähti oikeaan suuntaan mutta oikeaa kulmaa kohti, bongasi sitten sieltä pallonsa. Leikittiin vielä hetki johon hommat saikin jäädä.

kuvat ja video otettu tasan viikko sitten.... ensimmäiset juoksu seisomiset ikinä... 

Esineruutu 40x50m, neljä esinettä (kukkaro, kiekko, lasten aurinkolasit ja lasten rinkulalelu) joista haki kolme.

Eka lähti ensimmäisellä hyvin. Tässä kesti yllättävän pitkään ennen kuin löysi kukkaron mutta teki kokoajan töitä löytääkseen esineen. Toiselta lähetykseltä palasi iloisesti ilman esinettä mistä palkka, uskalsi kumminkin tulla pois ruudusta eikä jäänyt kökkimään! Uudella lähetyksellä lähti vähän laiskasti mutta palasi kiekon kanssa. Seuraavalta lähdöltä kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Palasi vielä viimetteeksi lasten lelun kanssa.
Vauhti pysyi kyllä kokoajan, tosi vähän ravia. Erityisen tyytyväinen olin Ekan itsevarmuuteen. Se toi esineet vaikken kehunut nostoista, kun enhän mä nähnyt milloin se esineen löysi vai löysikö. Silti se toi ne, hyvä Eka!
Jäljen talloi meille Katja, ei siis mitään tietoa keppien paikoista tai tarkemmasta reitistä. Pituutta noin 350m, jana about 20m, keppejä kuusi, ei nameja.

Janalta Eka lähti ok mutta oli kumminkin turhan pitkä vielä meille. Epävarmuutta vähän mutta uudella lähetykseltä nappasi oikean suunnan. Lähdettiin varmasti ja pysyttiin jäljellä mutta tien ylityksen jälkeen tuli käännös jossa hukattiin jälki totaallisesti. Pyörittiin ja hyörittiin jonkin aikaa kunnes mentiin uudelleen tien yli ja Eka nappasi ilmasta oikean suunnan, hyvä ratkomista neidiltä! Ensimmäinen keppi nousi hienosti ja itsenäisesti ongelmitta. Pysyttiin aikalailla jäljellä koko loppu matka, vähän mentiin viereltä mutta ei mitenkään kauhean pahasti. Toiseen keppiin Eka reagoi (minkä huomasinkin heti) muttei jäänyt tarkentamaan, joten palautin sen paikoilleen ja käskin katsomaan jäiköhän jokin huomaamatta, no merkkasihan se sen sitten. Kolmas keppi nousi taas tosi hienosti. Neljännen kepin ohi mentiin (minkä jälleen huomasin mutta keppiä en itse nähnyt joten jätin kommentoimatta. kyllä sitä vaan alkaa huomaamaan koiran käytöksestä missä on keppi ja ollaanko jäljellä) mutta Eka tekikin oma toimisesti pienen ympyrän ja merkkasi kepin. Viides ja kuudes kepit nousivat taas varmasti maastosta. Jes! Eli Eka nosti 5/6 kepistä. Tosi kiva jälki taas vaikka pientä häslinkiä olikin, tosin tällä kertaa ei liinasta johtuen. Osittain nenä oli kyllä ihan turhan korkealla mutta lopussa se kyllä painui tosi hienosti maahan ja alkoi kulkea nätisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti