Collie viikonloppu

Collie ihmiset kokoontuivat viikonlopun ajaksu ihanalle Annalle, Laitilaan viettämään aikaa hyvässä seurassa. Meitä ihmisiä oli kaiken kaikkiaan paikalla yhdeksän ja koiria yksitoista (kaksi pitkäkarvaista, loput sileitä).

Koko leiri poppoo majoittautui siis Annan hulppeisiin tiloihin, ketä nyt ei olisi kateellinen kun jonkun omalla tontilla on oma halli(!!), iso nurmi alue, kolme mökkiä ja asunto. Tilaa siis löytyi mikä oli hyvä kun nartut ei pahemmin viihtyneet samassa seurassa. Meidän kämppäkavereina tosiaan oli Tiina, nahkat Inkeri ja Maisa (maailman suloisin pieni termiitti, ei nostanut pentukuumetta ei...) sekä Anne ja Elmo.

Matkamme alkoi perjantaina kun nousimme bussiin kohti Laitilaan josta Anna haki meidät heille. Odotellessa kerettiin Ekan kanssa käymään kaupassa hakemassa treeni sekä grilliherkkuja ja syömään pizzaa.
Paikan päällä me vähän asettauduttiin, käytiin paikkoja läpi, vaan oltiin ja odotettiin muiden tuloa. Vähän koirat ja omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vielä perjantaina ei keretty mitään touhuta eikä sade sää paljoa houkutellutkaan tekemään mitään.

Lauantaina herättiin aikaseen syömään aamupalaa josta siirryimme kentälle tottistelemaan Kirsi Petäjänmäki kouluttamana.

Eka teki kummallakin setillä patoamista ja siitä seuruuseen lähtöjä, ihan perus treeni eikä mitään jäänyt oikein käteen mutta siitä voi ihan syyttää itseäni kun en tiennyt mitä tehtäisiin kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään ongelma liikettä missä tarvitsisimme neuvoja. Treeneistä saatiin vielä kaiken lisäksi paha mieli omistajalle, koira oli jotenkin extra herkkä, paineistui heti alkuun jos vähäänkään olin pihalla jostain asiasta mistä sitten juos yleisön jalkoihin hakemaan turvaa. Mulla on taas semmonen fiilis ettei me koskaan saada tottista hyvään kuntoon, mä en vaan osaa, miten ihmeessä mä voin muutta omia ajatuksia kun koira lukee mua kuin avointa kirjaa? No meillä menikin niin pitkään hyvin treenien kanssa ni kai se takapakki kuuluu tähän harrastukseen...

Tunti kerettiin levätä niin siirryttiin metsän puolelle.

Jälkien vanhetessa Eka teki esineruutua mikä ei ihan onnistun niin kuin piti. Unohdin kokonaan että ruudun vieressä oli Elmon namijälki niin Ekahan ampaisi sinne mussuttamaan ruokaa, uudella lähetyksellä oli jälkimoodi päällä mutta kun huomautti niin kävi se pari esinettä hakemassa. Loppuun ärsytettiin Ekaa kun appari vei esineen juosten metsään mutta Eka pääsikin vain häkkiin kitisemään.

Jälki oli meille hyvä kokeenomainen treeni - vieraan talloma jälki, vieras maasto. Ajettii siis 1.luokan jälki ilman katsojia.
Eka jäljesti toiselle kepille niiin hienosti kuin se vaan osaa mutta sen jälkeen tehtiin se ainainen harha koska "eihän se voi eteenpäin jatkua, ehkä mä kokeilen tätä" T. Eka. Siinä sitten pyörittiin tovi kunnes sain sen edellisen kepin kohdalta ajamaan, pian sitä alkoi taas keppejä nousemaan. Jäljen lopussa meillä oli keppejä 5/6.

Majoituksille kun pääsimme takaisin niin koirat lepäämään ja ohjaajat saunomaan, grillailemaan ja juoruilemaan. Juttua kyllä riitti ja tunnelma oli ihanan rento, kyllä siinä tunteja vieri.

Aamulla käytiin äkkiä nappaamassa aamupalaa naamaan ja suunnattiin tottiskentälle ampumaan.
Ekalle ammuttiin ensin paikka makuussa kaksi laukausta ja neljä laukausta sivulla ollessa. Sivulla reagoi kahteen ensimmäiseen kontaktin tippumisella mutta sen jälkeen ei edes korva heilahtanut, tätä pitää siis treenata lisää koska paikkiksessa ei reagoi ääneen millään tavalla vaikka tulisikin yllätyksenä. Väännettiin vielä vähän seuruuta kun häiriötä oli hyvin käytettävissä ja kokeiltiin eri väristä pressuestettä millä ollaan totuttu treenaamaan, ei ongelmaa. Saattoi olla Ekan hienoin noutohyppy ikinä, ilma varaa löytyi eikä se hipaissutkaan estettä.

Hetin kun saatiin tottikset tehtyä niin siirryttiin Terhin ja Dingon (Ekan uusi rakkaus...) kanssa maastoihin.

Taas jälkien vanhetessa esineitä. Kisakokoinen ruutu ja vieraat esineet.
Tosi lyhyessä ajassa, kahdella pistolla saatiin kaksi esinettä käteen asti. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa kun oli jo niiin kuuma ja jäljestääkin piti vielä jaksaa.

Jälki oli taas semmoinen 1.luokan jälki mutta tällä kertaa tallaaja lähti mukaan.
Jana oli katastrofi, missä mun janavarma koira oli?? Ei edennyt suoraan, tarkasti vielä takajäljen ja lähti jäljelle epävarmasti. Jäljellä pysyttiin hyvin mutta meno oli hidasta kun janavirhe painoi neidin mieltä, sai kuitenkin keppejen nostoista taas varmuutta hommaan ja vauhtikin pikku hiljaa reipastui. Sentäs kulmat teki tosi hienosti ja tarkasti! Kaksi kertaa omistaja kuitenkin teki ison virheen. Koira haki paikkaan x mutta ohjaaja ja tallaaja oli varmoja että jälki on tässä joten kauhea houkuttelu ja käskyttely että jäljestä, koira ahdistuneena kattelee että ei, ei se siinä mene ja yrittää hakea paikkaan x. No kun sen sinne päästään niin alkaa kulkemaan ja keppejä löytymään. Perkele, älä kuuntele tallaajaa vaan koiraa, kauanko sen oppimisessa menee??? Vähän jännitti kyllä olla jäljellä kun sieltä löytyi tuoreet hirven jätökset ja jäljet,hetken jo mietin viekö koira mut hirven luo mutta neiti oli fiksu ja valitsi ihmisen jäljen ja jäljen loppuun päästiin kaikkien kepoien kanssa, hyvä Eka!

Kun päästiin maastoista lähtemään niin pääsin vielä kokeilemaan agilityä Vilman iiihanan Lyyti neitosen kanssa ja siitä neidistä ei paukut kyllä lopu kesken! Meikäläinen sai juosta ihan kunnolla kun koira tykitti menemään minkä kerkesi ja oli vielä kaiken lisäksi niin estehakuinen että kerkesi napata aina pari ylimääräistä estettä matkalla. Hauskaa ja hikistä puuhaa!

Kotiin päästiin sitten ison itkun ja mutkan kautta. Bussi johon nousin oli väärä, ostamani lippu ei käynyt siihen, mulla ei ollut rahaa ostaa uutta lippua, seuraava bussi tuli vasta kolmen tunnin päästä, mulla oli akkua 10%, ihan mahtavat lähtökohdat eikö? No ihana Anne noukkasi meidät kyytiin ja vei turkuun mistä meidän bussi lähtikin heti Helsinkiä kohti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Toivoa on

Kerettiin me olla melkein kaksi kuukautta ilman tokoa kunnes nyt on jo fiilistä lähteä tekemään sitä kentälle asti.

HSKH järkkäsi paljon ilmaisia tokokoulutuksia jäsenilleen joten me ängettiin Alo/Avo kisanomaiseen treeniin, tämmösiä kun me ollaankin kaivattu ja paljon!

Aloitettiin ryhmäpaikkiksella jossa oli kaksi alo koiraa ja yksi avo koira meidän lisäksi. Eka tapitti mua silmiin taukoamatta eikä muiden maahan käskyillä ollut mitään merkitystä. Jäi hienosti taas paikalleen, ei haitannut kun vieressä makaava koira haukkui, toinen lähti omistajan perään ja kolmas kävi maate.

Meidän koetreeniin valitsin kuusi liikettä, kaikki kamalan hankalat ja paineistavat liikkeet, vielä meille pahimmassa järkässä eli ruutu, kaukot, merkin kierto, seuruu, liikkeestä istu ja luoksetulo.

Kentälle kun päästiin niin Eka tarjosi hyvin seuruuta ja sivulletuloja. Ruudun lukitsi hyvin mutta lähti ravilla, ei kuitenkaan kuikuillut paineissaan taaksepäin vaan eteni ihan suorassa ruutuun. Kaukoissa meni sivulla maahan hitaasti mutta nousi tosi hyvin joka istumisella! Merkin kierrossa ensimmäisellä lähetyksellä meni seisomaan tötsälle, koira joka ei osaa mitään merkkiä tms... Otettiin uudestaan niin että vilautin lelua ja heti löytyi vauhtia ja osaamista. Seuraaminen lähti tosi hyvin käyntiin! Nosti itseään juoksu osuudesta ja jopa peruuttaminen onnistui miten treenatessakin. Kolmannen liikkeelle lähdön jälkeen Eka ei kuitenkaan lähtenyt mukaan mikä ihmetytti jopa liikkuria koska Eka ei vaikuttanut ollenkaan paineistuneelta, treeniin siis liikkeelle lähdöt. Liikkeestä istumisessa sama lähtö ongelma, lähti kuitenkin heti perään josta sai kehut. Teki istumisen oikein!! Jeee. Luoksetulokin niin hieno ja nopea. Eka sai joka liikkeen jälkeen joko namin tai lelun pikaisesti jotta saisi juuri sitä luottoa että palkkaa voi saada mistä vaan ja vaikka olisi vähän huonokin. Tosi hyvä treeni :)

Rata sileeks

Olo on aika tööt kun agirodussa tuli vietettyä 11tuntia, luojan kiitos sää suosi. Kerettiin siinä ajassa katsomaan lähes kaikki maxi joukkueet sekä pukukilpailu, tutustuttiin uusiin ihmisiin, lenkkeiltiin, treenattiin tokoa ja vaan oltiin ja syötiin.

Kun meidän joukkueen vuoro tuli niin ohjaajan valtasi huono olo, heikotti ja oksetti. Radalla yritin tsepata itseäni minkä pystyin, rata kuitenkin meni aika pimennossa. Onneksi Eka sentään oli liekeissä! Näytti olevan siistiä juosta kovaaaa. Ainoa virhe tuli muurin kiellosta, Eka ei ole koskaan vinomuuria treenannut enkä mä käskenyt edes hypätä joten Eka kokeili kiertoa. Pari tyhmää kohtaakin kuitenkin tuli mitkä olisi voinut hoitaa eri tavalla - 9.putkelta meinasi valahtaa 11.putkelle joten siinä vauhti taas hidastui aika paljon sekä A-esteen kontakti loikka oli aika mojova. Mutta voi vitsit että mä oon ylpeä noista kepeistä, ne ei edes olleet hitaat! Niin harva loppujen lopuksi suoritti ne puhtaasti, eli ei ollut mikään helpoin keppikulma. Oli kyllä onnistunut rata, Eka vaan on<3
Harmillisesti meidän muille joukkuellaisille ropisi jonkinverran virheitä niin rata sileeks joukkueemme sijoittui lopulta 34/51.

Vaikka agilitystä ei ole tullut mitään kirjoteltua niin ollaan me sitäkin treenattu. Käytiin katsomassa agilityn ässämiä ja sen jälkeen käytiin kolmena peräkkäisenä päivänä aksaamassa. Väännettiin mm ässämmien vaikeita kohti (putki ansa kepeillä maxien finaalissa, maxien karsintaradan loppusuora), medien karsintarataa ja sitten yksittäisenä kontakteja sekä keppejä.

Niistä ei kuitenkaan sen enempää, agility postaukset ovat niin tylsiä luottevia ja niin tylsiä kirjoitettavia, etenkin kun ei tiedä ikinä ohjauksien nimiä tai mitään mitä siellä kentällä tekee :D

Käytiin kuitenkin tiistaina omien treenien sijasta epiksissä juoksemassa kolme rataa - supermölleissä ja kisaavissa.

Ensimmäinen rata oli kisaavien ja otin heti hyllyn keppien sekä kontaktien palkkaamisesta. Eka tuli heti toisen hypyn ohi, kannatti karjua sitä putkea ihan liian aikaseen. 7.esteellä epäröi hyppyä vähän kun jarrutin äänellä, aivan turhaan taas. A-esteen kontaktin yli hyppy. Puomi oli ihan törkeen hidas. Tosi huono rata... blääh. Sentäs kepit ja keinu onnistui.

Tähän väliin käytiin nostamassa fiilistä supermölliradalla. Meillä oli siiistiii! Mentiin täysillä ja vedettiin puhdas rata.

Uusinta startti kisaavien radalla oli huomattavasti parempi vaikka vauhtia ei tuntunut olevan juurikaan, huomaa kyllä että meidän viikon mittainen viron reissu ja treenit verottaa ja paljon. Puhtaalla radalla ja 40s päästiin maaliin, palkintoja ei tullut mutta vikaksikaan ei jääty.

Tottista ollaan tehty idealla - laatu korvaa määrän. Treeni kertoja on siis alla vähä mutta ne on olleet kaikki todella onnistuneita ja eteenpäin vieviä. Pääasiassa ollaan tehty seuraamista pitkissä pätkissä käännöksineen, palkka tulee aina kun näyttää nostavansa itseään. Tämä on tuottanut tulosta ja Eka teki 300askeleen seuruun monella käännöksellä, ilman palkkaa virettä laskematta!! Jopa yhdellä kerralla laiskalta tuntuva Eka teki videoiden perusteella hirmu nättiä seuruuta joten eiköhän se tästä kun se saa varmuutta siihen että kunhan pysyt mukana niin mamma on tyytyväinen :) Ollaan käyty myös kerran jäävät läpi eikä mitään ongelmaa, istuminen sujuu jo 100% varmuudella oikein. Tehtiin myös pitkästä aikaa hyppy ja vinoestenoutoja, ei tosin kapulalla kun sitä ei ollut mukana. Päästiin kokeilemaan meidän uutta viritys sanaa noudoissa (heitetäänkö, nostaa heti itseänsä ja jännittyy). Hypyn kanssa saatiin vähän enemmän tehdä heittoja kun ensin korvaan lensi hiekkaa, neidin oli pakko ravistella juostessa ja yhtäkkiä hyppy olikin jo edessä eikä sitä päässyt enään hyppäämään jne. Vinoeste noudossa ei mitään ongelmaa vaikka vähän jännitti osaako se enää korjata linjaansa kun haettava esine on selkeästi vinossa, no problem.

Meidän jälkitauko on ollut iha turhan pitkä joten pari viikkoa sitten käytiin pari pikku jälkeä ajamassa. Idea oli keskittyä keppejen nostoo ja jäljellä pysymiseen. Merkkasin jäljen ja kepit hyvin joten pääsin puuttumaan siihen jos yritti oikoa tai mennä jäljen sivusta tai jättää keppejä metsään. Parin kepin yli yritti ajaa mutta kun ei päästänyt ja kepit nousi niin heti jaksoi tarkentaa paremmin seuraavilla kepeillä.

Muutama päivä takaperin päästiin ihan kunnolla jäljestämään. Jälki oli aikalailla 2.luokan jälki (lyhyempi jana).
Janalla lähti oikeaan suuntaan oikomaan mutta päätin että uusin mielummin että saadaan tikkusuora lähtö, fiilis taas ihan huippu! Keppejä nousi tasaisesti, ei ongelmia kulmissa tai polkujen ylityksissä (ne on vielä tampattu jotem niistä näki ettei mennyt senttiäkään jäljen vierestä), alku jälki ja loppu jälki menivät myös vahingossa ihan muutaman metrin päästä toisistaan mutta Eka ratkoi senkin ongelmitta eikä lähtenyt tuoreemmalle jäljelle oikomaan. Loppu jäljestä Eka alkoi vähän väsymään ja tarvitsi selkeästi enemmän aikaa kepeillä, eikä ihmekkään kun oli pitkä jälki ja asteita +25. Yhden mutkan Eka taas tarkasti (mikä oli oikea jälki) mutta ei luottanut vaan lähti pörräämään metsään, en ymmärrä mikä juttu tää on kun joka jäljellä tuntuu tekevän tän... No lähetin sen vaan alemmas metsään ja nosti jäljen taas. Sama juttu hetken päästä parin ojan ylityksen jälkeen, otti vähän painettakin musta kun hoin jälkeä ja kirosin hyttysiä mitkä meinasivat syödä elävältä mutta heti kun lähetti vähän ylemmäs metsään niin nosti taas jäljen ja ajoi loppuun ongelmitta.