Nyt on mökkiviikko takana ja koska aikaa oli paljon niin jaksettiin me jotain treenatakin!

Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.

Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.

Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!


Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.

Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.

Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.

Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*

Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.

Collie viikonloppu

Collie ihmiset kokoontuivat viikonlopun ajaksu ihanalle Annalle, Laitilaan viettämään aikaa hyvässä seurassa. Meitä ihmisiä oli kaiken kaikkiaan paikalla yhdeksän ja koiria yksitoista (kaksi pitkäkarvaista, loput sileitä).

Koko leiri poppoo majoittautui siis Annan hulppeisiin tiloihin, ketä nyt ei olisi kateellinen kun jonkun omalla tontilla on oma halli(!!), iso nurmi alue, kolme mökkiä ja asunto. Tilaa siis löytyi mikä oli hyvä kun nartut ei pahemmin viihtyneet samassa seurassa. Meidän kämppäkavereina tosiaan oli Tiina, nahkat Inkeri ja Maisa (maailman suloisin pieni termiitti, ei nostanut pentukuumetta ei...) sekä Anne ja Elmo.

Matkamme alkoi perjantaina kun nousimme bussiin kohti Laitilaan josta Anna haki meidät heille. Odotellessa kerettiin Ekan kanssa käymään kaupassa hakemassa treeni sekä grilliherkkuja ja syömään pizzaa.
Paikan päällä me vähän asettauduttiin, käytiin paikkoja läpi, vaan oltiin ja odotettiin muiden tuloa. Vähän koirat ja omistajat pääsivät tutustumaan toisiinsa. Vielä perjantaina ei keretty mitään touhuta eikä sade sää paljoa houkutellutkaan tekemään mitään.

Lauantaina herättiin aikaseen syömään aamupalaa josta siirryimme kentälle tottistelemaan Kirsi Petäjänmäki kouluttamana.

Eka teki kummallakin setillä patoamista ja siitä seuruuseen lähtöjä, ihan perus treeni eikä mitään jäänyt oikein käteen mutta siitä voi ihan syyttää itseäni kun en tiennyt mitä tehtäisiin kun meillä ei tällä hetkellä ole mitään ongelma liikettä missä tarvitsisimme neuvoja. Treeneistä saatiin vielä kaiken lisäksi paha mieli omistajalle, koira oli jotenkin extra herkkä, paineistui heti alkuun jos vähäänkään olin pihalla jostain asiasta mistä sitten juos yleisön jalkoihin hakemaan turvaa. Mulla on taas semmonen fiilis ettei me koskaan saada tottista hyvään kuntoon, mä en vaan osaa, miten ihmeessä mä voin muutta omia ajatuksia kun koira lukee mua kuin avointa kirjaa? No meillä menikin niin pitkään hyvin treenien kanssa ni kai se takapakki kuuluu tähän harrastukseen...

Tunti kerettiin levätä niin siirryttiin metsän puolelle.

Jälkien vanhetessa Eka teki esineruutua mikä ei ihan onnistun niin kuin piti. Unohdin kokonaan että ruudun vieressä oli Elmon namijälki niin Ekahan ampaisi sinne mussuttamaan ruokaa, uudella lähetyksellä oli jälkimoodi päällä mutta kun huomautti niin kävi se pari esinettä hakemassa. Loppuun ärsytettiin Ekaa kun appari vei esineen juosten metsään mutta Eka pääsikin vain häkkiin kitisemään.

Jälki oli meille hyvä kokeenomainen treeni - vieraan talloma jälki, vieras maasto. Ajettii siis 1.luokan jälki ilman katsojia.
Eka jäljesti toiselle kepille niiin hienosti kuin se vaan osaa mutta sen jälkeen tehtiin se ainainen harha koska "eihän se voi eteenpäin jatkua, ehkä mä kokeilen tätä" T. Eka. Siinä sitten pyörittiin tovi kunnes sain sen edellisen kepin kohdalta ajamaan, pian sitä alkoi taas keppejä nousemaan. Jäljen lopussa meillä oli keppejä 5/6.

Majoituksille kun pääsimme takaisin niin koirat lepäämään ja ohjaajat saunomaan, grillailemaan ja juoruilemaan. Juttua kyllä riitti ja tunnelma oli ihanan rento, kyllä siinä tunteja vieri.

Aamulla käytiin äkkiä nappaamassa aamupalaa naamaan ja suunnattiin tottiskentälle ampumaan.
Ekalle ammuttiin ensin paikka makuussa kaksi laukausta ja neljä laukausta sivulla ollessa. Sivulla reagoi kahteen ensimmäiseen kontaktin tippumisella mutta sen jälkeen ei edes korva heilahtanut, tätä pitää siis treenata lisää koska paikkiksessa ei reagoi ääneen millään tavalla vaikka tulisikin yllätyksenä. Väännettiin vielä vähän seuruuta kun häiriötä oli hyvin käytettävissä ja kokeiltiin eri väristä pressuestettä millä ollaan totuttu treenaamaan, ei ongelmaa. Saattoi olla Ekan hienoin noutohyppy ikinä, ilma varaa löytyi eikä se hipaissutkaan estettä.

Hetin kun saatiin tottikset tehtyä niin siirryttiin Terhin ja Dingon (Ekan uusi rakkaus...) kanssa maastoihin.

Taas jälkien vanhetessa esineitä. Kisakokoinen ruutu ja vieraat esineet.
Tosi lyhyessä ajassa, kahdella pistolla saatiin kaksi esinettä käteen asti. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa kun oli jo niiin kuuma ja jäljestääkin piti vielä jaksaa.

Jälki oli taas semmoinen 1.luokan jälki mutta tällä kertaa tallaaja lähti mukaan.
Jana oli katastrofi, missä mun janavarma koira oli?? Ei edennyt suoraan, tarkasti vielä takajäljen ja lähti jäljelle epävarmasti. Jäljellä pysyttiin hyvin mutta meno oli hidasta kun janavirhe painoi neidin mieltä, sai kuitenkin keppejen nostoista taas varmuutta hommaan ja vauhtikin pikku hiljaa reipastui. Sentäs kulmat teki tosi hienosti ja tarkasti! Kaksi kertaa omistaja kuitenkin teki ison virheen. Koira haki paikkaan x mutta ohjaaja ja tallaaja oli varmoja että jälki on tässä joten kauhea houkuttelu ja käskyttely että jäljestä, koira ahdistuneena kattelee että ei, ei se siinä mene ja yrittää hakea paikkaan x. No kun sen sinne päästään niin alkaa kulkemaan ja keppejä löytymään. Perkele, älä kuuntele tallaajaa vaan koiraa, kauanko sen oppimisessa menee??? Vähän jännitti kyllä olla jäljellä kun sieltä löytyi tuoreet hirven jätökset ja jäljet,hetken jo mietin viekö koira mut hirven luo mutta neiti oli fiksu ja valitsi ihmisen jäljen ja jäljen loppuun päästiin kaikkien kepoien kanssa, hyvä Eka!

Kun päästiin maastoista lähtemään niin pääsin vielä kokeilemaan agilityä Vilman iiihanan Lyyti neitosen kanssa ja siitä neidistä ei paukut kyllä lopu kesken! Meikäläinen sai juosta ihan kunnolla kun koira tykitti menemään minkä kerkesi ja oli vielä kaiken lisäksi niin estehakuinen että kerkesi napata aina pari ylimääräistä estettä matkalla. Hauskaa ja hikistä puuhaa!

Kotiin päästiin sitten ison itkun ja mutkan kautta. Bussi johon nousin oli väärä, ostamani lippu ei käynyt siihen, mulla ei ollut rahaa ostaa uutta lippua, seuraava bussi tuli vasta kolmen tunnin päästä, mulla oli akkua 10%, ihan mahtavat lähtökohdat eikö? No ihana Anne noukkasi meidät kyytiin ja vei turkuun mistä meidän bussi lähtikin heti Helsinkiä kohti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Toivoa on

Kerettiin me olla melkein kaksi kuukautta ilman tokoa kunnes nyt on jo fiilistä lähteä tekemään sitä kentälle asti.

HSKH järkkäsi paljon ilmaisia tokokoulutuksia jäsenilleen joten me ängettiin Alo/Avo kisanomaiseen treeniin, tämmösiä kun me ollaankin kaivattu ja paljon!

Aloitettiin ryhmäpaikkiksella jossa oli kaksi alo koiraa ja yksi avo koira meidän lisäksi. Eka tapitti mua silmiin taukoamatta eikä muiden maahan käskyillä ollut mitään merkitystä. Jäi hienosti taas paikalleen, ei haitannut kun vieressä makaava koira haukkui, toinen lähti omistajan perään ja kolmas kävi maate.

Meidän koetreeniin valitsin kuusi liikettä, kaikki kamalan hankalat ja paineistavat liikkeet, vielä meille pahimmassa järkässä eli ruutu, kaukot, merkin kierto, seuruu, liikkeestä istu ja luoksetulo.

Kentälle kun päästiin niin Eka tarjosi hyvin seuruuta ja sivulletuloja. Ruudun lukitsi hyvin mutta lähti ravilla, ei kuitenkaan kuikuillut paineissaan taaksepäin vaan eteni ihan suorassa ruutuun. Kaukoissa meni sivulla maahan hitaasti mutta nousi tosi hyvin joka istumisella! Merkin kierrossa ensimmäisellä lähetyksellä meni seisomaan tötsälle, koira joka ei osaa mitään merkkiä tms... Otettiin uudestaan niin että vilautin lelua ja heti löytyi vauhtia ja osaamista. Seuraaminen lähti tosi hyvin käyntiin! Nosti itseään juoksu osuudesta ja jopa peruuttaminen onnistui miten treenatessakin. Kolmannen liikkeelle lähdön jälkeen Eka ei kuitenkaan lähtenyt mukaan mikä ihmetytti jopa liikkuria koska Eka ei vaikuttanut ollenkaan paineistuneelta, treeniin siis liikkeelle lähdöt. Liikkeestä istumisessa sama lähtö ongelma, lähti kuitenkin heti perään josta sai kehut. Teki istumisen oikein!! Jeee. Luoksetulokin niin hieno ja nopea. Eka sai joka liikkeen jälkeen joko namin tai lelun pikaisesti jotta saisi juuri sitä luottoa että palkkaa voi saada mistä vaan ja vaikka olisi vähän huonokin. Tosi hyvä treeni :)

Rata sileeks

Olo on aika tööt kun agirodussa tuli vietettyä 11tuntia, luojan kiitos sää suosi. Kerettiin siinä ajassa katsomaan lähes kaikki maxi joukkueet sekä pukukilpailu, tutustuttiin uusiin ihmisiin, lenkkeiltiin, treenattiin tokoa ja vaan oltiin ja syötiin.

Kun meidän joukkueen vuoro tuli niin ohjaajan valtasi huono olo, heikotti ja oksetti. Radalla yritin tsepata itseäni minkä pystyin, rata kuitenkin meni aika pimennossa. Onneksi Eka sentään oli liekeissä! Näytti olevan siistiä juosta kovaaaa. Ainoa virhe tuli muurin kiellosta, Eka ei ole koskaan vinomuuria treenannut enkä mä käskenyt edes hypätä joten Eka kokeili kiertoa. Pari tyhmää kohtaakin kuitenkin tuli mitkä olisi voinut hoitaa eri tavalla - 9.putkelta meinasi valahtaa 11.putkelle joten siinä vauhti taas hidastui aika paljon sekä A-esteen kontakti loikka oli aika mojova. Mutta voi vitsit että mä oon ylpeä noista kepeistä, ne ei edes olleet hitaat! Niin harva loppujen lopuksi suoritti ne puhtaasti, eli ei ollut mikään helpoin keppikulma. Oli kyllä onnistunut rata, Eka vaan on<3
Harmillisesti meidän muille joukkuellaisille ropisi jonkinverran virheitä niin rata sileeks joukkueemme sijoittui lopulta 34/51.

Vaikka agilitystä ei ole tullut mitään kirjoteltua niin ollaan me sitäkin treenattu. Käytiin katsomassa agilityn ässämiä ja sen jälkeen käytiin kolmena peräkkäisenä päivänä aksaamassa. Väännettiin mm ässämmien vaikeita kohti (putki ansa kepeillä maxien finaalissa, maxien karsintaradan loppusuora), medien karsintarataa ja sitten yksittäisenä kontakteja sekä keppejä.

Niistä ei kuitenkaan sen enempää, agility postaukset ovat niin tylsiä luottevia ja niin tylsiä kirjoitettavia, etenkin kun ei tiedä ikinä ohjauksien nimiä tai mitään mitä siellä kentällä tekee :D

Käytiin kuitenkin tiistaina omien treenien sijasta epiksissä juoksemassa kolme rataa - supermölleissä ja kisaavissa.

Ensimmäinen rata oli kisaavien ja otin heti hyllyn keppien sekä kontaktien palkkaamisesta. Eka tuli heti toisen hypyn ohi, kannatti karjua sitä putkea ihan liian aikaseen. 7.esteellä epäröi hyppyä vähän kun jarrutin äänellä, aivan turhaan taas. A-esteen kontaktin yli hyppy. Puomi oli ihan törkeen hidas. Tosi huono rata... blääh. Sentäs kepit ja keinu onnistui.

Tähän väliin käytiin nostamassa fiilistä supermölliradalla. Meillä oli siiistiii! Mentiin täysillä ja vedettiin puhdas rata.

Uusinta startti kisaavien radalla oli huomattavasti parempi vaikka vauhtia ei tuntunut olevan juurikaan, huomaa kyllä että meidän viikon mittainen viron reissu ja treenit verottaa ja paljon. Puhtaalla radalla ja 40s päästiin maaliin, palkintoja ei tullut mutta vikaksikaan ei jääty.