Tottis koomasta heräilyä

Siitä on liian kauan aikaa kun me ollaan viimeksi lähdetty ulos treenaamaan. Hallilla ollaan joskus ja jouluna käyty ja lenkillä jotain höntsäilty mutta siihen se on jäänyt (mikä myös näkyy).

Eilen ja tänään ollaan käyty lähi kentällä mikä on luksus! Tekonurmi lumettomana ja valaistuna. Kenttä ja muiden treenipostaukset on saanut kyllä motivaation nousemaan. Kesäkin lähenee hurjaa vauhtia tuoden pk-lajit mukanaan ja jos niihin kokeisiin aikoo lähteä niin se treenaaminen ei olisi yhtään pahitteeksi.

Sitten siihen treenaamiseen. Tsekattiin millä mallilla liikkeestä maahan, seiso ja istu ovat. Maahanmeno on tavalliseen tapaan nopea ja varma. Istuminen taas on vihdoin ja viimein varma ja nopea! Mutta arvatkaa vaan onko meidän bravuuri eli liikkeestä seisominen millä mallilla? Ei toimi. Joka kerralla tekee hienon istumisen.... Mun äänenpaino on niin samanlainen että sekottaa sitten siihen varmempaan liikkeeseen.
Seuraamisen asenne on mahtava mutta poikittaa, edistää ja keulii ihan kamalan rumasti. Magneettipallon paikka saattoi vaikuttaa joten kokeilen ensi kerralla laittaa sen selkään, josko sillä muuttuisi. Mä en vaan voi oikeen natsiksi taas muuttua jos haluun sitä ilosuutta hommaan edes vähän. Täyskäännökset on joskus kivoja, joskus ei. En tykkää yhtään jos se katse laskee ku käännytään ja tekee sitä turhan usein, noista ei enään irtoa palkkaa, katsotaan jos saadaan joskus toimimaan niin että se katse pysyis kokoajan tarkasti ylhäällä.
Paikka makuutakin otettiin piiiiiiiitkästä aikaa. Oiskohan sitä treenattu viimeksi syksyllä kun kentille vielä pääsi? Istumista ollaa pari kertaa hallissa tehty mutta sitäkin hävettävän vähän. Mutta koska Eka on luottomakaaja niin eipä meillä mitään ongelmia tälläkään kertaa ollut vaikka kuinka potkin palloa nenän edessä ja välillä Cira sinkosi vierestä. Pientä ininää kuului kun leikitin Ciraa mutta siihen se jäikin.

Yritetään nyt jatkaa tätä joka päivä jotain pientä tekemistä niin josko se sillä taas lähtisi rakentumaan.