Villinä on parasta

Meidän seura tarjosi kaikille piirimestaruus kisoihin osastuville kahden kerran agilitykoulutuksen Maiju Korhosen ohjaamana. Pakkohan sille oli siis raivata aikaa ja huhhu miten kiva ja rankka treeni saatiinkaan aikaan!

1-4 Siis ihan järkyttävää katsoa videolta miten huonosti mä ohjaan kepeille... Ei mikään ihmekkään kun se koira ei kertaakaa ekalla kerralla mennyt oikein sisään. Tämmönen keppikulmatreeni heti seuraavaksi otettava kun mennään kentälle! Mutta sillä oli kuitenkin kokoajan ihana asenne kepeillä, kerran kakkapää jätti viimeisen välin ja syöksyi ahmimaan naminsa... :D Ensimmäinen A-estekin oli ihan hiton hieno mutta sen jälkeen alko taas hidastelemaan turhaan.
5-13 Alkuun tehtiin miten itse ajattelin eli 7-8.hypyillä pelkkä pyöräytys mutta koska Eka on muutenkin huono tiukoissa käännöksissä ja nyt sillä oli vauhtia niin tottakai se levähti tosi pitkälle. Kokeiltiin siihen tilalle sitten vastakäännöstä mutta sitä piti vähän treenata ennen käyttöä kun mun vasen käsi kuulemma tekee käännöksen aikana vapauttavia koukeroita jotka häiritsevät koiraa, lopulta saatiin kuitenkin tosi kivat käännökset aikaan. Puomin kontaktit joka kerta hyvät.
14-18 Putkeen lähetys oli selkeesti vähän hankala joten sekin treeniin. Eniten mua epäilytti 17-18 hypyt koska Eka herkästi ottaa takaakierron mutta päätin silti kokeilla vaan kunnon haltuun ottoa eikä mitään kummempia ohjauksia. Ja kyllä se vaan teki oikein joka kerta kun sen otti haltuun mutta heti kun ohjauksen unohti niin koira katosi takaakierrolle.

Nyt on loppuun pakko kehua Ekan asennetta! Heti kun se pääsi kentälle niin neiti oli aivan sokka irti, juoksenteli villinä eikä jaksanut oikein kuunnellakaan. Se hyppeli esteitä ja kävi kaikki kontaktit läpi koska "sairaaaan siiistiiii". Siis tämmöstä mä oon niin kaivannut siitä! Videoitakin katsoo niin onhan sille tullut ihan kamalasti vauhtia lisää. Ja heti kun päästiin jäähkälenkille niin koira roikkuu remmissään, hyppii päälle ja heti kun pääsi nurmelle niin siihen se vaan köllähti selälleen nauttimaan rapsutukista. Tämmöset hetken on vaan niin<3

Lauantaina saatiin tänne meille päin tokoilemenaan Sanna sekä tytöt Minni ja Myy.

Eka teki liikkuroitua seuruuta ja se meni ihan törkeeen hyvin! Se asenne, täpäkät käännökset ja juoksuseuruu, vau. Tällä kertaa ei yhtään mitään ongelmaa, edes liikkeille lähdöissä. Seuraavan kierroksen seuruussa (ei liikkuria) niin vajaat käännökset mutta kiva asenne. Ruutuun juoksutettiin pari kertaa eikä siinä mitään ongelmia edes voi tulla koska juusto odotti kupissa. Kaukot teknisesti tosi hyvät, ei mitään ongelmia s-m s-i vaihdoissakaan mutta vähän oli vajaat istumaan nousut. Loppuun vielä merkin kiertoa leikin ohella ja taskuraketti kulki lujaaaa korvat niskaan liimattuna.

Sunnuntaina löytyi vielä motivaatiota joten lähdettiin kentälle tsiigaamaan missä kunnossa voittajan liikkeet olisivat.

Ohjatussanoudossa eikä ruudussa mitään moitittavaa. Itse asiassa ainoat hankalat liikkeet on hyppynouto metskulla ja tunnari. Metskulla täytyy nostattaa kunnolla että nostaa ja pitää hyvin. Tunnarissa löytää aina omansa mutta nytkin koski ensin väärään ja tuonnin ote sekä vauhti huono. Eli nämäkään ei kauheasti viilausta tarvitsisi. Mikään L, kaukot, luoksetulon stoppi, paikka makuu tms ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Pohjat on siis ihan hyvät! Seuruussa tosin pitää treenata kestävyyttä mutta juoksun käännökset tai peruutukset ei ole vaikeita meille.

Torstaina HSKH:lla kouluttava Asko Salmi huuteli ryhmäänsä aksaajia kun niin monet olivat peruneet tulonsa joten minähän sinne sitten lähti ja olinkin ainoa. Saatiin rakennella rata rauhassa eikä itse aksaamisella ollut mitään kiirettä.

Tehtiin rata alun alkaen pätkissä vaikka ensin tarkoitus olikin vetää kisamaisena mutta ei se vaan sujunut :D
1-4 suunnittelin tekeväni valssin ja siitä takaakierron mutta jos olin tarpeeksi kaukana esteestä, en kerennyt 3.hypylle jolloin Eka lukitsi pituuden ja jos olin tarpeeksi lähellä estettä, Eka teki sen takaakiertona. Asko ehdotti sitten sivuirtoamista ja siitä poispäinkäännöksellä takaakiertoa ja heti toimi ensimmäisellä yrityksellä.
4-7 5.putken jälkeen Eka juoksi herkästi A-esteelle koska jätin koiran yksin, katsoin itse vain eteenpäin mutta heti kun muisti koiran niin meni sinne minne pitikin. Kepeille tein takaaleikkauksen missä ei ollut mitää ongelmaa, kepitteli joka kerta puhtaasti ja lujaa.
8-16 8-9 väliin ajattelin vain kunnon haltuun ottoa mutta Eka sinkosi suoraan putkeen joten vaihdettiin se flippiin. 10-11 ja 14-15 väleihin ajattelin myös kunnon haltuunottoja mikä toimikin 10-11 välissä mutta ei enään 14-15 kun puomille oli pakko päästä juoksemaan. Päätin sitten valssata kumpaankin kohtaan, 11.putkelle unohdin saattaa kunnolla niin levähti  siitä yli ja joutui kerätä vauhtinsa uudelleen sekä 14.hypyn valssissa pysäytin liikkeen joten koira hyppäsi mun väärälle puolelle. 12.putkelle tein takaaleikkauksen mikä ei ollut mikään paras vaihtoehto kun koirahan sinkosi väärään suuntaan, päätin sitten ihan vaan pysytellä siellä oikealle ilman mitään kummempia räpellyksiä.
17-20 17-18 hypyillä otin vain haltuun kunnolla ja 18-19 hypyt pyöräytin sisältä päin mutta kun mun liike siinä pysähtyy niin Eka kiersi esteen. Asko ehdotti siihen 17-18.esteille leijeröintiä ja 19.esteelle sylikäännöstä (vai onko poispäinkäännös, en oo aivan varma). Se onnistui heti ensimmäisellä vaikka kuivaharjoitteluna se tuntui kamalan hankalalta! Tuntui helpolta koiran kanssa ja näyttikin kuulemma helpolta.

Oli kyllä hiton hyvä treeni!! Eka teki hienoja kontakteja ja keppejä, se kulki oikeasti jopa kovaa!! Ja mä pääsin opettelemaan uusia ohjauksia. Asko sanoikin että meiltä löytyt osaamista ja menoa mutta mun pitää uskaltaa kokeilla erilaisia tyylejä ja luottaa omaan ohjaukseen enemmän.

Seuraamisen ongelmia

Keskiviikkona lähdettiin väsyneen koiran kanssa seuran järjestämään seuraamis koulutukseen missä koutsina toimi Charlotte Jaakola.

Meidän vuoro meni pääasiassa höpöttelyyn mikä oikeastaan oli vain hyvä sillä sain kuulla että mitä tapoja kannattaa jatkaa ja mitä kannattaa kokeilla.

Seuraamisessahan on nyt sitä ongelmaa että seuruuseen lähdöt on ahdistavia, lähtee viiveellä jos lähtee ollenkaan ja tämä tapahtuu siis pääasiassa vain liikkurin kanssa. Mietittiin hetki ja kouluttajan suusta taisi tulla vastaus - ohjaajan epävarmuus. Mä en liikkurin kanssa tiedä milloin se käskee, minne se käskee ja se on Ekalle vaikeeta niin kuin leirin tottiskoulutuksessa huomasin - heti kun olin pihalla mitä teen niin koira ahdistui. Eli ihan vaan hitosti liikkurinkaa treeniä.
Sekä kesken seuruun saattaa pysähtyä paikalleen ja siinä Eka on eri maata kuin muut koska se EI lähde perään jos jatkan vaan matkaa. Tähän nyt otetaan remmi kuuri että se ei pääse passivoitumaan vaan sen on pakko lähteä mukaan josta se saa palkan palattua paikalle sekä sitä että jos seisahtuu niin uusi seuruu käsky ja palkka palaamisesta. Se paineistuu muutenkin tosi herkästi jos jätän sen yksin katsekontaktin kanssa plaaplaaplaa. Ongelmia on ainakin sata ja yksi, ei oo helppoo. Mutta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon, edellä mainittuja ja sekä sitä että joku sanoo mulle koiran ollessa sivulla että "minkä värinen tuo aita on? missä on kartio? minkä värinen kartio?" eli jotain millä saadaan ohjaaja keskittymään asioihin joita ei tiedä joten koira alkaa oppimaan että ohjaaja voi miettiä muutakin ja olla epävarma.

Videolla näkee hyvin mistä puhun. Tätä esiintyy yleensä just matalassa vireessä vaikka ei oo hetkeen ollu tilanne näin pahana.

Nyt on mökkiviikko takana ja koska aikaa oli paljon niin jaksettiin me jotain treenatakin!

Keskiviikkona ajettiin noin 300metrin, kolmen kepin jälki missä oli janalla ja kulmissa nameja, reilu tunnin vanha.
Jälki lähti jälleen kerran huonosti käyntiin kun lähetin koiran hieman liian vinoon joten se joutui palaamaan reilusti väärään suuntaan että sai namit naamaansa. Pysyi kyllä hyvin jäljellä ja kepitkin nousi itsenäisesti, vähän sai potkia taas vauhtia tuohon elukkaan.

Torstaina ja perjantaina tehtiin keppien ilmaisuja pihalle piilotetuilla kepeillä. Ei siitä sen kummempia, kepit löytyi.

Torstaina janatreeniä, näkölähdöillä. Ensimmäinen vasemmalle ja kaksi seuraavaa oikealle. Pituukset about 15-25-40m. Jokaisella lähdöllä mentiin tikku suoraansekä lujaa ja vain toisella janalla tarkasti takajäljen muuten ei mitään ongelmaa. Tosi hyvä treeni!


Perjantaina esineruutua ja voi hitsi miten hyvin meni!! Joka pistolla lähti kuin tykin suusta (ollaan sitä jo odoteltukin millon se oikeasti haluaaaa sinne metsään hakemaan niitä esineitä), kerran jopa varasti (!) ja koska possu saa olla niin sai tehdä hommat loppuun :) Esineisiin reagointikin on parantunut kamalasti, keskiesineitäkin alettu ottamaan mukaan eikä niistä juokse yli mitä oon vähän jännittänyt. Sentään joku osa-alue etenee.

Lauantai ja sunnuntai oltiin laiskoja kun rämmittiin metsissä katselemassa maisemia niin ei jaksettu enään maastoihin lähteä treenaamaan iltaisin.

Maanantaina oli kuitenkin pakko raahautua sinne maastoon viimeisen kerran mikä oli ehkä virhe koska noh, paska treeni.

Ajettiin reilu tunnin vanhaa jälkeä mikä oli pituudeltaan 400m, neljällä kepillä ja parilla kulmalla. Nameja janalla.
Jana taas ihan kamalaa kuraa... Lähti epävarmasti etenemään ja lähti vielä vähän viistoon että kesti jonkinverran löytää namit, mitä ei voinut kaikenlisäksi syödä (tais olla vähän täys kun kävi ryöväämässä koko poppoon letut ittelleen...). Tätä janaongelmaa auttaa se että ohjaajaa alkaa hermostuttamaan jo heti ensi kättelyssä. Miksi se tekee noin??? Miksi!? Mitä on käynyt että täysin janavarma koira on alkanut tekemään tämmöistä takapakkia? Lähti ajamaan jälkeä taas mutta sitä saisi olla kokoajan potkimassa eteenpäin, tolla vauhdilla ei päästäisi edes 1.luokan koetta määrätyssä ajassa vaikka pysyttäisiin jäljellä kokoajan. HUOH, tästä tuu taas yhtään mitään kun kaikki alkaa hajoamaan ihan ilman syytä. Luojan kiitos en ilmonnut tuota loppu kuun kokeeseen... Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toisesta kepistä ohi, kolmannesta kepistä ohi ja meinasi neljäskin jäädä kun oli oikomassa puskan toiselta puolelta mun lähtöjäljelle... Perkele. Yhdessä vaiheessa karjasin sille ihan kunnolla ja ensimmäistä kertaa ikinä se ei mennyt toimintokyvyttömäks vaan paransi työskentelyään.. Mä en vaan jaksa kokoajan tätä paikkaamis rumbaa, mikään ei enään pysy kasassa. En vaan käsitä miten meidän viime vuosi oli niin hyvä (liikkeet pysy kuosissa, se osas, virheitä ei tullut paljoa...) ja nyt kaikki tuntuu menevän päin honkia... Edistystä ei tunnu tapahtuvan ja kaikki tavoitteetkin mennyt ihan plörinäksi. Mä vaan en oo yhtään tämmöseen soveltuva ihminen... *itsesäälissä pyöriskelyä vielä vähän lisää*

Väännettiin me tottistakin aina vähän väliä pihalla ja sielläkin ainoa edistys oli se että Eka oppi tekemään käännökset paremmin yrittämällä saada tiukissa käännöksissä (oikealle ja täykkärit) pyllyn mahdollisimman kiinni mun jalkoihin. Maanantaina saatii kaksi ihan uutta asiaa painittavaksi kun neiti ei enään yhtäkkiä tiennyt ollenkaan mikä on maasta istumaan nouseminen ja seuruuseen lähdöt oli ihan kamaaalan ahdistavia. Just ne kaks asiaa mitkä on mennyt ihan törkeesti eteenpäin niin ei, ei sit millään.