Aina Ekana

Aloitetaan nyt alkuun sillä että eilen yhden maissa mentiin Ekan kanssa käymään HSKHlla katsomassa Agility kisoja.
Meidän tultua alkoi heti Maxi2 joka me sitten katottiin kentän laidalta alusta loppuun, mikä ei ollut mitenkään mukavaa. Eka kiihtyi niin kovasti kun muut veti täyttä rataa, seisoi takajaloilla ulisi ihan ihmeellisesti ja välillä haukkui, jos komensi kiihty enemmän, murr. Mentiin sitten vähän kauemmas mistä tiirailin ratoja, rauhottu kun käskin maahan. Vähän otettiin siinä leikkiäkin ja pari sivulletuloa, heti rauhottuu kun tuota käskyttää ja keskittyy vaan muhun.

Radat kun meni ohi mentiin katsomaan kehun tuotteita. Nenän edestä vietiin (okei annoin luvan) vika lussutus pallo mikä olis ollu tosi kiva niin hetken pyörittyä nappasin mukaan tuommoisen toisiksi pienimmän tennispallolelun, just sopivan pieni taskuun ja pystyy kumminkin leikkiä hyvin.

Tehtiin sitten lähtöä niin käväisin tuossa Nina Forsmanin (Iloa pintaan hieroja) pisteellä hakemassa numeroa ja kysyis sitten jaksaisko se tsekata tuon kyynäreet ja kintereet että mites ne naksuu kun niistä on mulle sanottu. Hetken se niitä taivutteli, sanoi että mikään ei naksu vaikka kuinka yritti, yksi kyynär naksahti tasan kerran kun venytti iiiihan eteen, toisella kerralla ei naksahtanut, sanoi ettei tuolla kyllä mitään löysyyttä ole että ihan ns jäykät ne on ja vaikka naksuisikin se saattaa johtua vielä kasvusta. Saa nyt sitten nähdä mitä sieltä kuvista talvella tulee mutta toivotaan että asia olis näin!