lauantai 14. toukokuuta 2016

Miksi mä edes yritän?

En enään todellakaan tiedä mutta mä en vaan voi jättää kesken minkä oon aloittanut. Mä vaan haluan sen yhden AVO1 ja sitten voi jättää ton neidin hyvin mielin tauolle ja sitten joskus palata voittajan pariin kun huvittaa. Mun ongelma on kuitenkin se etten tiedä mitä voin tehdä tän asian eteen? Mikä on muuttunut viime vuoden kokeista kun ne meni niin hemmetin hyvin? Tän päivän koe oli kyllä meidän historian paskin koe ikinä, toivottavasti mikään ei tule vetämään tälle vertoja.

Paikalla istuminen - 10
Seuraaminen - 0 (ei lähtenyt peruuttamiseen mukaan ja sen jälkeisessä käännöksessä jäi seisomaan. Aloitettiin sitten uudelleen peruuttamisesta ja siitä loppu kaavio läpi, teki tosi hienosti ja reippaasti kun korjattiin, myös käännökset! Jopa paremmin kuin viime kokeessa)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0 (otettiin uudelleen koska ei lähtenyt seuruuseen heti mukaan, teki hyvin korjatun version)
Luoksetulo - 9 (Se tuli!!! Lujaa ja suoraan eteen ahdistumatta!! Kokeen ainoa hyvä osuus)
Istuminen seuraamisen yhteydessä - 0 (seisoi.... ärsytti todella paljon koska on tehnyt edellisen kokeen jälkeen tämän 100% oikein)
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahan - 0 (ei vaan lähtenyt, tehtiin sitten yhdessä vauhdilla jolloin onnistui)
Noutaminen - 7 (lähti hyvin mistä yllätyin koska kun oli sivulla katsoi muualle ihan ahdistuneena, palautti ravilla)
Kauko-ohjaus - 7 (hidas kuin mikä...)
Estehyppy - 8.5 (ravilla ja tökkäsi edessä)
Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon - 0 (lähti reippaasti mutta kappas sehän lähti kehänauhan ulkopuolelle, tuli heti takaisin ja kun kokeiltiin uudelleen niin alkoi kiertämään hyppyestettä. Tehtiin sitten yhdessä ja vauhdista niin saatiin toimimaan)
Kokonaisvaikutus - 6 (lähti pisteet haukuttamisesta ja kehänauhan ylittämisestä) 

Pisteitä hurjat 143.5 ja AVO0. 

Mä oon myös erityisen tyytyväinen siihen ettei Eka yrittänyt paeta kertaakaa mun luota mitä se on nyt parissa viime kokeessa tehnyt erityisen paljon. 

Tuli kyllä itkettyä taas silmät päästä. Ei ole koskaan ollut noin huono fiilis kokeen jälkeen, teki vain mieli lähteä purkamaan vihaa juoksemalla tai muuten purkamalla vihaa itseensä (olisi tehnyt mieli koiraakin vähän ravistella). Ja edelleenkään, mua ei harmita ettei se tulos tullut vaan se ettei koira suoriudu näistä oman tason mukaan. Se voisi pelleillä miten lystää kunhan sillä olisi siistiä, liian siistiä eikä kamalaa.

Ärsyttää niin paljon kun mun fiilis oli hyvä ja luottavainen koetta edeltävinä päivinä ja jopa kehään mennessä mutta sitten kävi taas näin. Mä en todellakaan tiedä mitä mä voin tehdä kun koira osaa liikkeet 100% varmasti, se tekee pääasiassa onnistumisia treeneissä, kokeenomaisissa treeneissä ei tämmöistä ongelmaa ole, ollaan tehty koko kuukausi vain fiilistä ja lyhyitä treenejä ja joo mä joskus hermostun mutta niin hermostuin myös viime vuonna kun kokeet meni hyvin. Mä olen aika varma että tää johtuu siitä että jokaisen epäonnistuneen kokeen jälkeen mun luotto meihin ja tulokseen on pitkälti 0 ja mun mielessä pyörii edellisen kokeen epäonnistuneet liikkeet. Mutta mikä tohon auttaa??

33 kommenttia:

  1. Kato kunnolla peiliin ja mieti tarkkaan missä se vika on. Nuo virheet ei ole enää koiran syytä vaan sun on pitänyt kohdistaa vihasi koiraan melko pahasti tai pitäny tehä sille jotain aika kovin ottein, ettei se enää toimi halutulla tavalla. Äläkä yritä sanoa enää muuta, sun blogia lukeenena näkee, että koira on saanut jossain kohtaa selkäänsä ja pahast. Ei se muuten noin toimisi, mm. esimerkiksi tuon luoksentulon kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärtäisin tän pointin jos koira toimisi noin treeneissäkin mutta kun ei toimi. Ja sittenhän sen koiran olisi pitänyt saada turpaan siellä kokeessa koska se on sen siihen yhdistänyt. Sehän siis ei voi olla ohjaajaherkkä :D

      Poista
  2. Kyllä mä varmaan sinuna pitäsin sen tauon nyt. Ihan suosiolla. Lakkaisin kaiken kentällä hinkkaamisen (jopa noi nopeat nostattelureenit yms) ja koiralle täys vapautus kaikesta tokoon liittyvästä. Joskus loppukesästä tai syksystä koittaisin varmaan ite uudelleen.

    Mä en jokatapauksessa usko ainakaan siihen, että toi pakonomainen ykköstuloksen tavoittelu auttaa yhtään mitään. Pahentaa vaan jos jotain, se on mun mielestä meinaan jo nähty tässä kun on teidän koejuttuja seuraillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks mä tunnen tuon koiran ja sillä meillä tämmöisiä asioita pahentaa pidemmät tauot. Kummallakin katoaa se rutiini, niin kävi tuossa hallikaudellakin ja se kyllä pahensi kaikkialla paineistumista. Enkä mä usko että on kovin järkevää taas vetää pitkää taukoa kun tossa hallikaudella oli semmoinen 3-4kk 1krt/kahteen viikkoon treeniputki. Ja muutenkin jos koiran mielestä on kivaa touhuta kentällä niin miksi siitä pitäisi taukoa, ymmärtäisin jos vedettäisiin vuoden ympäri treenejä hiki hatussa.

      Poista
    2. Ootko koskaan kokeillut edes parin kkn _täys_taukoa, siis ihan oikeasti taukoa, ei mitään "joo me ollaan tauolla mut kerta viikkoon treenit"-shaissee? :D Mutta joo ei väkisin. Näyttää vaan ulkopuolisen silmään ihan siltä, että treeni ei nyt syystä x tuota haluttua tulosta kun kokeet menee päin mäntyä. Jossainhan se vika on. Mutta tottakai teet niinkuin parhaaksi näet, ei sillä.

      Poista
    3. Mä en osaa vaan yhdistää miten totaali tauko auttaisi tähän? Jos koira toimii treeneissä, kokeenomaisissa ja juuri ennen koe nauhojen ylittämistä ja niiden ylittämisen jälkeen vaikka olisi kerännytkin painetta niin miten treenitauko siihen auttaa? Kaikkihan tässä johtuu musta ja mun ajatuksista ja sekä niiden näyttämisestä.

      Ja siis toikin on niin suhteellista mitkä kokeet on mennyt päin mäntyä. Mä oon tyytyväinen meidän ensimmäiseen ja toiseen avoimen kokeeseen sekä nyt huhtikuun kokeeseen. Niissä se on toiminut pitkälti oikein mutta sitten mokannut jotain tyhmää ja joo kerännyt painetta mutta sen on saanut nostettua sieltä. Tän päivän koe meni fiiliksen osalta päin honkia mutta se ei halunnut karata luota ja se onnistu luoksetulossa mikä on aika paljon Ekalta. Jos virheitä ei tulisi niin paineistumistakaan tuskin tulisi koska mun oma olemus muuttuu kun virheitä sattuu (tiedän että tulosta tuskin tulee taaskaan). Mun pitäisi siis muuttaa omaa ajatusta mikä on hiukkasen hankalaa.

      Poista
    4. Se kunnon tauko vois nimenomaan auttaa sua pistään ajatukses uuteen uskoon. Vois tulla paljonkin oivalluksia ja ahaa-elämyksiä kun pidemmältä tauolta palatessa kävisitte taas hommiin.

      Mutta ei väkisin, toivotaan, että löytyy joku ratkaisu ongelmaan.

      Poista
    5. Mäkin kannatan taukoa - mutta ei sen tarvitse olla täystauko _kaikesta_, vaan tokokokeista. Teette agilityä, jälkeä yms... Jonkinlainen epäluottamus tässä mun mielestäni on, eikä se parane sillä että koira viedään kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, jossa ei ei viihdy. Hakisin sellaista suhteen syventämistä jostain ihan muusta. Vaikka mätsäreistä tai näyttelyistä, jos ne on tulospaineettomia tilaisuuksia. Tuloksia ehditte tehdä vielä vuosikaudet. :)

      Poista
    6. yhdyn Annan kommenttiin!

      Tuloksia ehditte tehdä, mutta ennen sitä luottamus teidän välille täytyy saada!

      Poista
    7. Minäkin komppaan Annaa eli kisatauon paikka. Ei siksi, ettei koira osaisi, vaan siksi, että saat oman sisäisen oravanpyörän seisahtumaan. Tauon ei tarvitse olla todellakaan totaalinen treenitauko edes tokosta, mutta tarkoitus on saada omat ajatukset nyt selviksi. Menttaalivalmennusta päänupille, koska herkän koiran kanssa mitä enemmän tulee ns. huonoja kisakokemuksia, sitä varmemmin koira alkaa toimimaan huonossa mielentilassa jatkossakin.

      Sulla on nuori koira ja sää oot nuori :) Ehit kisailla vielä monet kerrat. Mielentila-asiat vaan karkaa todella helposti käsistä ja ne vaatii ajatustyötä korjaantuakseen - joka ei tapahdu sormia napsauttamalla olipa kyse koiran tai ihmisen mielentilasta.

      Poista
  3. eiks ne sen hampaat oo joskus lohkeillut? jossain oli niistä kuva, voisko ne kipuilla, jos on lohjennu vaikka lissää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on joskus lohjennut leikkiessä tms enkä usko että se oireilee niitä vain yhdessä tilanteessa ^_^

      Poista
  4. Yhden kaverin belgillä sama homma, treeneissä kaikki fine, koetilanne jännä. Onhan siellä kokonaisuutena usein ilmapiirikin jännä ja jossain omistajan takaraivossa se fiiliskin kummittelee. Tauko vois tosiaan tehdä hyvää, sitten vaan kaikkea superhauskaa että teillä on kivaa ja saatte sitä luottoa jne. Mietin, että voisko sillä olla merkitystä, jos käytte etukäteen kisapaikalla revittelemässä ja leikkimässä? Ja sitten seuraava päivänä vedätte rennoin mielin koesuorituksen siellä? Nyt vaan rima alas ja vanne löysälle, niin koirakin rentoutuu ;) :)

    VastaaPoista
  5. Etkö vois käydä jossain tokoepiksissä? Lelun kanssa ja palkkaisit huolella? Se stressaa sun mielentilaa eikä kisatilannetta kerta agissa ei samaa ongelmaa. Joten voisit palkkailla koiraa kehässä tai jtn mut sillee et kuitenkin ihan aito kisatilanne, jotta sulla jonkinasteinen jännitys päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen yrittänyt bongailla epävirallisia tokokokeita mutta yllätys viime kerralla ei päästy juoksujen takia ja sitä edellisellä kerralla oli samaan aikaan tokokoe...

      Poista
  6. On ongelmia, jotka paranee tauolla ja sitten on ongelmia, jotka ei katoa tauottamalla mihinkään. Teitä tuntematta en aio arvailla kummasta on kyse, mutta sinä tunnet koirasi ja varmaan tiedät :) Oletko kokeillut möllikokeita? Voisit palkata koiraa siellä ja vaikka lopettaa kokeen johonkin onnistumiseen ja antaa superpalkan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Tossa on kyllä selkeesti sun oma mielentila se ongelma. Koirahan toimis, jos sä vaan itse olisit samanlainen kuin treeneissä. Mutta sä ite paineistut siitä tilanteesta ja siirrät sen koiraan.

    Sun pitää saada se "pakko saada ykkönen" -ajattelu loppumaan, koska se juurikin varmaan on siinä se ongelman ydin ja mennä kisoihin ihan vaan sillä, että "kokeillaan, mitä tällä kertaa osataan", rennosti, iloisesti ja samanlaisena kuin treeneissä. Eli et mee edes yrittämään ykköstulosta, vaan meet vaan ajatuksella, että treenaatte sitä kokeessa olemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on... Sen kertoo jo se että koira toimii kokeenomaisissa treeneissä ja juuri ennen kehään menoa ja kehän jälkeen vaikka se olisi ollut kuinka paineissa... Mun ensimmäinen tavoite on ollut jo pitkään pelkkä hyvä fiilis koiralla kokeessa mutta alkaa pikku hiljaa kasautumaan noita kokeita ja epäonnistumisia niin paineetkin kasvaa ohjaajalla...

      Poista
  8. Oikeastaan kaikkein enitenhän ongelma on sun pääkopassa, koska jos jännität, se tarttuu pehmeään koiraan ja kaaoksen ainekset ovat valmiit. Oletko ajatellut valmentaa itseäsi? Urheilijoille järjestetään seminaareja joissa käsitellään esimerkiksi jännittämistä, olen useammalta henkilöltä kuullut että asiat joita näissä seminaareissa käydään läpi ovat auttaneet myös kisajännitykseen. Esimerkiksi Anne Talvitie on pitänyt mentaalivalmennuksia, jos mahdollista niin tsekkaile olisiko siellä teilläpäin mahdollista osallistua tälläiseen semmaan :) Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut mä en nää mitenkään koe jännityksenä vaan epäonnistumisen jännityksenä. Jännitän että mitähän virheitä se koira nyt keksii ja onkohan se taas ihan paskat housussa. Mitin jo pari yötä ennen kaikki virheet mitä käy ja missä. Tää on semmonen asia mistä pitäis päästä eroon eli pitäisi oppia luottamaan että kyllä se koira tekee kun ohjaaja antaa sen tehdä.

      Poista
    2. Epäonnistumisen odottaminen on yksi asia mikä varmasti käsitellään myös tuollaisissa mentaalivalmennuksissa. Hattu kouraan ja miettimään ratkaisuja, mikäli et pysty itse pääsemään epäonnistumisen pelosta pois niin hae siihen apua. Ei ole reilua koirallekaan jos mennään niinkin ahdistavaan tilanteeseen kuin koetilanne ja sitten vielä ohjaajasta huokuu epävarmuus ja luotonpuute. Koirassa ei ole mitään vikaa, se tekee kuten sille on opetettu ja pehmeän koiran kanssa saa helvetin paljon pelailla mielentilojen kanssa. Olet painostava ohjaaja ja koiran hyvin paineistuva, tälläin ohjaajakin pitäisi pystyä muuntautumaan ja jos tekisi mieli ravistella koiraa huonon kokeen jälkeen niin kannattaa oikeasti miettiä että kannattaako jatkaa harrastusta joka aiheuttaa ohjaajalle vihaa koiraa kohtaan. Ole reilu sille koiralle! Kommentteja lukiessa tulee sinusta vähän fiilis ettet halua ottaa neuvoja vastaan, toki facessa olet ilmeisesti ollut avoimempi uusia ajatuksia kohtaan.

      Poista
    3. No niinhän se kyllä on... Kiva kun oma seura järjesti pari kk takaperin näitä mentaalivalmennuksia mutta ei taida olla tulossa hetkeen samanlaisia. Ja toi on hyvin totta että mä olen painostava ja koira paineistuva mikä ei ole mikään helpoin yhdistelmä... Mä joudun keräämään muutenkin kauheasti hermoja ja se on ollut huomattavati talvikauden treenittömyyden jälkeen vaikeeta mutta mä en kuitenkaan kohdistanut sitä vihaa koiraan vaan lähdin ihan yksinäni purkamaan itseäni metsään :D
      Oon mä blogiin saanut paljon järkeviä vinkkejä mutta eipä tähän postaukseen ole tullut kuin aika itsestään selviä asioita ja asioita jotka ei ole mulle ja mun koiralle välttämättä hyviä. Mutta se on kuitenkin kiva että ihmiset avaavat sen suun (kiitos kaikille kommentoijille ja tsemppaajille!).

      Poista
  9. Oletteko siis treenanneet viimeisen kuukauden vain virettä, kivoja lyhyitä treenejä? Jos niin, niin ehkä ei sitten ole ihme, jos kokeessa kummastuttaa, kun palkkaa ei tulekaan -> ahdistuu, kuvittelee tekevänsä väärin? Ehkä siis itse ottaisin vaan paljon sitä kokeen omasta ja tekisin monta ykköstä ensin kavereiden liikkuroimana, ennen kuin menisin oikeaan kokeeseen kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime koetta ennen tehtiin tosi paljon kokeenomaista treeniä - ei vaikutusta juurikaan. Yleensä ollaan ennen koetta tehty vain virettä ja se on toiminut lähes poikkeuksetta. Pitäisi osata suhteuttaa ne jotenkin järkevästi. Viime koehan meni jo todella hyvin mitä vertaa näihin muutamaan kokeeseen mutta tässä kokeessa kaikki taisi hajota noihin ensimmäisiin nollauksiin kun tiesin jo että peli on pelattu.

      Poista
  10. Pakko kyllä puolustaa mirandaa! Ensimmäinen kommentti on todella ilkeä ja myös täysin turha. En ymmärrä vähäsen edes että millä tavalla huomaisi että koiraa olisi lyöty. Mielestäni on äärimmäisen rohkeaa avautua ongelmista julkisessa blogissa, missä kaikki ilkeät anonyymit voi kirjoittaa mitä tahansa paskaa. Sitäpaitsi toi on myös vakava syytös.
    Toivottavasti löydätte yhteiset sävelet kisoissa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Me kun käytiin Nessin kanssa siellä BH:ssa niin kaupunkiosuudessa tuomari ennen alkua sanoi, että mene tilanteisiin aina niin, että keskityt ensisijaisesti koiraan. Eli samantekevää, mitä "pitäisi" tehdä tai mitä ne tyypit siellä matkan varrella tiedustelee muodon vuoksi, niin pidät huolen että koira on hallinnassa ennen kuin keskityt niihin tilanteisiin. Tuli tästä mieleen, että treeneissähän sitä keskittyy koiraan aika lailla sataprosenttisesti, kun taas kokeessa tuomarin ohjeisiin tai kaavioihin tms. Että jos menisitkin seuraavaan kokeeseen koiran kanssa "kahdestaan"? Sulje kaikki muu ympäriltä ja keskity koiraan samalla tavalla kuin treeneissä. Sillai pystyisit ehkä seuraamaan sen mielentilaa paremmin ja auttamaan sitä. Jos tuntuu vaikealta ni voisit ennen koetta kertoa tuomarille että toimit näin ja mahd. kysyt ohjeita jos menee ohi korvan jotain, ettei ihmettele. Tällasta tuli mieleen, tokosta en mitään kyllä tiedä et en tiedä löpisinkö jtn ihan turhanpäivästä mut joo emmä kyllä ehkä taukoa pitäis ainakaan ennen yhtä koetta jossa fiilis kohillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutenhan toi on hemmetin hyvä neuvo mikä kaikkien on hyvä muistaa mutta koe tilanteissa mä osaan pysyä siellä kuplassa. Mua ei haittaa yleisö, ei tuomari eikä liikkuri. Eilisessä kokeessa päätin kahden nollauksen jälkeen että eipä me mitään enään hävitä niin tein miten parhaaksi näin eli haukutin koiraa ja tehtiin mikä tuntui silloin järkevältä uusia ja tehtiin kaikki niin että saatiin ne kuitenkin toimimaan. Mä siis keskityn vain koiraan kehässäkin, ihan turhaan sitä keskittymään muuhun. Eilen oli kuitenkin erityisen outo päivä enkä saanut pidettyä itseäni kasassa ja se näkyi siinä etten saanut kannateltua Ekaa mitenkään. :/

      Poista
  12. Sehän se ongelma on, yrittäminen. Jo ohjaajalla on minkäänlaisia tulospaineita, tai edes tavoitteena saada joku tietty asia onnistumaan, esim. "se istuu liikkeessä istumisessa", se saattaa riittää. Pitäisi osata ajatella, että nyt me mennään pitämään hauskaa yhdessä, ihan oikeasti keskittyä itse 100% ajattelemaan sitä, että sinä olet paras koira tapahtui mitä tahansa, ja unohtaa kaikki jutut mitä pitäisi tapahtua.

    VastaaPoista
  13. Se mentaalivalmennus saattais oikeesti auttaa koska teillä ei oo missään muualla ongelmia kun tokon koetilanteessa. Miekään en näe syytä tauolle (tähän väliin) koska mulla ainakin rutiini häviää ja jännitys palaa aina hirmu pahana jos on pitkään taukoillu. Joten en usko että tauko on tähän ratkasu kun koira kuitenkin toimii kaikkialla muualla.

    En kyllä osaa auttaa muutenkuin että ne ajatukset pitäs vaan saada pois siitä epäonnistumisesta kokonaan, ja koiralle ei sais yhtään tulla sellanen olo että se teki väärin. Helvetin hankalaahan se on. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  14. Toinen mun koirista on älyttömän herkkä, se paineistuu todella helposti mun mielialasta riippuen. Jos olen vähänkään ärtynyt (vaikka en sitä ulospäin tiettävästi näytä) niin koiraa huomaa sen ja välttelee ja varoo tekemisiään. Koira ei ole saanut selkäänsä vaan on vain herkkä. Tällasen koiran kanssa täytyy oppia tekemään täysin erilailla kuin kovapäisemmän kanssa.
    Minulla oli muotti, johon yritin koiraani tunkea. Tästä johtuen koirasta tuli helposti haluton "treenaamaan" kanssani. Jätin tavoitteet syrjään ja asennoiduin vain hömpöttelemään koiran kanssa ja nyt yhdessä tekeminen on parantunut huimasti.
    Jos Eka tosiaan on niin herkkä kuin miltä vaikuttaa niin paras lääke olisi tavoitteiden unohtaminen hetkeksi. Epäluottamus ja tyytymättömyys koiraa kohtaan näkyy sille koiralle ja lisää epävarmuutta näissä tilanteissa.
    En tarkoita kommenttiani pahalla, mieti oikeasti tätä asiaa, olisko hetkellisestä tavoitteiden unohtamisesta teille pidemmällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin väkinäisellä kokeisiin menolla? Ootte kuitenkin tosi toimiva tiimi ja olis hienoa kuulla että ootte selättäny tän ongelman. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  15. Mentaalivalmentajille, esim Anne Talvitielle (joka on muuten huippu!) saa myös yksäreitä ja hän käy helsingissäkin pitämässä vastaanottoa.
    Mä suhtaudun itse todella epäillen mentaalijuttuihin, mutta kun kokeilin niin kylläpä ne oli hyviä ja hyödyllisiä! Joutuu menemään itseensä, mut se on ihan tervettä välillä :) suosittelen!

    VastaaPoista
  16. Mä jo vastasinkin sulle facessa, mutta koska aihe on musta mielenkiintoinen (ethän pahastu, susta se on varmasti kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen) ja näistä kommenteista tuli uusia juttuja mieleen, niin jatkan tännekin. Ja ehkä näistä ajatuksista on apua jollekin muulle, jolla on ongelmana oma ja/tai koiran paineistuminen treeneissä. Mun mielestä on hyvä, että sulle esitetään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja osa näistä kommenteista on sellaisia, joita oikeasti kannattaa miettiä ihan ajatuksella. Ensimmäinen viesti tosin on asiaton - ellei kirjoittaja olisi tosissaan nähnyt sua hakkaamassa Ekaa, joka olisi eläinsuojeluilmoituksen paikka, eikä mikään kirjoittelen anonyymisti blogikommentteja -juttu.

    Mulla on ollut aiemmin hyvin samankaltainen päävika, eri harrastuksessa tosin. Pesäpalloa teininä pelatessani en ikinä peleissä osunut palloon, vaikka treeneissä olin ihan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. Oli älyttömän turhauttavaa ja masentavaa peleissä astella syöttölaudan ääreen, kuunnella niitä kannustavia kommentteja joukkuekavereilta, ja lyödä 2 hutia ja laiton. Koiraharrastustaustastani ymmärsin, että kyseessä on nimenomaan joku hölmö paineistumisongelma ja se itse pelitilanne, eikä niinkään se, että mä olisin jotenkin huono. Treeneissähän olin tosi hyvä ja osuin palloon ihan normaalisti.

    Mulla tähän valitettavasti auttoi vain aika. Jätin pesäpallon viideksi vuodeksi muuttaessani uuteen kaupunkiin, ja aloitin pari vuotta sitten uudestaan. Viiden vuoden aikana olin ehtinyt kasvaa ihmisenä, reipastua hirveästi siitä ujosta ja epävarmasta teinistä, ja oppinut hyväksymään itseni just tällaisena kuin olen. Osittain tämän takia se mun päässä ollut lukko oli avautunut "itsestään", ja nykyään mä osun palloon peleissäkin oikein hyvin. Vaikka en enää edes jaksa treenata, mä vain pelaan :D

    Ei ollut ehkä kovin lohduttavaa luettavaa. Mutta sinäkin olet vielä kovin nuori ja sun koira on nuori, sulla on kehitys ja teini-iän myllerrykset kesken ja tulevaisuudessa koko elämä aikaa saada tokotuloksia koirien kanssa. Ekan kanssa, ja mahdollisten tulevien koirien kanssa. Nyt sun pitäisi miettiä, mikä niissä tokotuloksissa on niin tärkeää? Haluatko todella harrastaa jotain sellaista, missä tulet kentältä pois itku silmässä? Onko oikein ajaa itsensä ja koiransa(!) sellaiseen tilanteeseen, jossa molemmat ahdistuvat?

    Vaikuttaa vähän siltä, ettette ole Ekan kanssa kaikkein parhaiten toisillenne sopiva pari. Eka on ihan varmasti sulle tärkeä ja rakas koira, enkä missään nimessä tarkoita, että sun pitäisi luopua siitä tai lopettaa kaikki harrastaminen tyystin. Nyt on vaan se hetki, kun sun pitää miettiä, mitä harrastatte ja millä tavalla. Videoiden perusteella sun ohjaustyyli on todella riuska, suurieleinen, painostava ja kovaääninen. Eka taas on herkkä ja ohjaajapehmeä koira (josta olet saanut hienosti muovattua reippaampaa, ja löytänyt työkaluja sen kanssa toimimiseen). Joku toinen koira, kuten vaikka Aidan, saattaisi hyvinkin vain nousta sun armeijamaisen tiukasta olemuksesta, mutta Eka ehkä tarvitsisi semmoisen hentoäänisen, kukkaseppele päässä hyppelehtivän tyttösen ohjaajakseen. Lohdutuksena olen toki myös nähnyt sellaisia pareja, joissa koira on hirveän kovapäinen ja vahva, ja ohjaaja on se hentoinen tyttönen, joka ei pysty kieltämään koiraa edes silloin, kun se selkeästi tekee mitä lystää. Ja koirahan tekee!

    On rohkeaa myöntää, että sun on tehnyt mieli jopa ravistella Ekaa. Päähän voi välillä tulla jotain ihan hirveän kamalia asioita, ja minusta sellaisissa ajatuksissa ei ole mitään väärää - se on väärin, jos ne ajatukset toteuttaa. On tosi fiksua purkaa turhautuminen, suuttumus, pettymys ja harmistus just vaikkapa juoksemiseen tai muuhun liikuntaan, eikä toiseen elävään olentoon (äiskä, sisko tai koira). Minä itse puran turhautumista blogiini, ja ruikutan siellä, kuinka ollaan ihan paskoja eikä meistä koskaan tule mitään. Joku voisi jopa luulla pelkkää blogia lukemalla, että vihaan Aidania ja koko typerää koiraharrastusta :)

    VastaaPoista
  17. ...ja jatkuu:
    Aiemmin ajattelin, että teidän ongelma ehkä helpottaisi vain kisaamalla. Nyt olen sitä mieltä, että on epäreilua ajaa koira siihen tilanteeseen ahdistumaan, ja tietysti samalla aiheuttaa itselleenkin pahaa mieltä. Seuraako rally-tokokisoissa tehdystä virheestä samanlaisia tunteita? Agilityssä ilmeisesti kisaatte rennommalla mielialalla, ja siellä tietty koirakaan ei ehkä ehdi reagoida sun tunnetiloihin, kun vauhti on niin paljon kovempi ja agility itsessään kiihdyttävämpää kuin toko (koirat nauttivat juoksemisesta ja fyysisistä haasteista).

    Ehkä olisi fiksua jättää tokotavoitteet hetkeksi hyllylle - onko se niin vakavaa, jos ette tänä kesänä/ensi vuonna/koskaan saakaan avo1-tulosta? Alkuun se saattaisi tuntua luovuttamiselta, mutta sähän olet kuitenkin osannut opettaa Ekalle kaikki liikkeet :) Se vain on herkkä koira, ja reagoi sun jännitykseen niin, ettei kisatilanteessa pysty osaamiaan asioita suorittamaan. Teillä on kuitenkin liuta muita harrastuksia, joihin keskittyä. Harrastukset pitäisi valita koiran mukaan, eikä sen mukaan, mitä _itse_ haluaa harrastaa. Etenkin näissä tapauksissa, kun koira selkeästi osoittaa, ettei kyseinen harrastus tai siinä kisaaminen sille ehdoitta sovi.

    Mä suosittelisin myös harkitsemaan jotain mentaalivalmennusta. Joko koira- tai urheilupuolelta. Ehkä myös kilparatsastuksesta saattaisi löytyä joitakin, jotka osaisivat auttaa sinua? Sielläkin kuitenkin pelataan eläinten kanssa, jotka antavat aina oman lisänsä valmiiksi jo hankalaan kisatilanteen.

    No, ehkä tämmöinen määrä tajunnanvirtaa riittää tällä kertaa! Nyt suosittelisin, että hetken nollaat päätäsi ja pohdit, mikä koiraharrastuksessa on sinulle tärkeää, mikä välttämätöntä, ja mikä siinä ei ole tärkeää. Nauttikaa alkavasta kesästä, pitkistä lenkeistä, karamellinvihreistä puista ja treenatkaa, mutta vain hyvällä fiiliksellä ja ilman tulostavoitteita. Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista