Aina Ekana

Ollaan relattu kunnolla tiistain jälkeen, päivät on sisältänyt paljon lenkkeilyä, nukkumista ja syömistä. Ihanat ilmat saa jaksamaan käydä kunnolla metsissä rämmimässä.
Ekan hitaus ja pieni apaattisuus on kadonnut jo päiviä sitten. Tykittää normaaliin tapaan lelujen perässä ja haluaakin leikkiä, mikä lie ollut mutta näin on hyvä.

Tänään oli kumminkin pakko tehdä jotain joten käytiin kentällä tottistelemassa.

Tuntuu että ei edistytä yhtään enään tottiksessa, kaikki tuntuu junnaavan ja menevän jopa vähän alaspäin. Ei sressiä, lisää kivaa reenausta vaan. Listailin taas mitä asioita pitäisi viedä eteenpäin...

• Sivulletulot super siisteiksi jutuiksi, koira aina lässähtää sivulletullessa (ellei kädessä ole super hyvää herkkua tai lelu) ja seuruun lähdöt lässähtää samalla
• Seuruuseen lähtöjen treenausta paljon! Lennosta lähtee hyvin mutta sivulta lähtiessä tarvitsisi skarppausta
• Sivulta maahan menoon nopeutta
• Seuruuseen kestoa ja varmuutta
• Hyppyyn varmuutta, nyt voisi uskaltaa ottaakkin hyppyä taas
• A-este siihen kuntoon että voin olla toisella puolella käskemässä ylös alas
• Luoksetuloon vauhtia ja varmuutta, Ekalla on joku herkkis vaihe päällä (juoksut alkaa????) ja lukee mua tosi tarkkaan joten luoksarit saattaa vetää epävarmoiksi ja tulee niin ettei haluaisi tulla

Lähdettiin sitten asiat mielessä kentälle ja otettiin liikkeelle lähtöjä sekä vauhtiluoksaria. Pakko treenata tämmösiä kokeenomaisia juttuja kuten siirtymisiä, passiivisuutta tms jos sinne BH kokeeseen tässä kuussa halutaan.

Vauhtiluoksareista kaksi ensimmäistä tosi kivoja ja nopeita. Kolmannella menin normaalilla kävelyllä kentän toiseen päähän ja olin passiivisempi, heti olin epämukava ja Eka tuli epäröiden, naurua päälle ja uudelleen. Seuraavalla tuli taas tykittäen normaaliin tapaan johon oli hyvä jättää.

Liikkeelle lähtöjä otettiin niin että ilman käskyä Ekan piti seurata paikkaan A johon pysähdytään ja siitä sitten lähdetään. Siirtymiset onnistuu jo ihan super hyvin! Seuraa yhtä hienosti kuin normaalistikkin, tulee paljon varmempi fiilis kun koirakin on jo heti matkassa mukana. Palkka oli takana ja vapautus tuli todella vaihtelevasti, joskus pysähdyksestä kun Eka oli sivulla, liikkeelle lähdöstä tai hitusen pidemmästä seuruusta. Kaikkein hienointa oli se kun Ekasta näki että se niin odotti että millon tulee vapautus, ei tiennyt että milloin mutta ei ennakoinut. Sivulletulot näytti parhaimmilta ikinä, sen ilme oli niiiin skarppi kuin voi olla eikä seuruuseen lähtökään lässähtänyt ollenkaan, päin vastoin. Lähtöihinkin lisäsin vihjeen, jännittynyt henkäys sisään meinaa että kohta lähdetään.

Tosi kiva treeni! Pitkästä aikaa kentällä ralliteltiin kunnolla ja kummallakin oli hauskaa. Nyt vaan muistetaan treenata vaihtelevasti erilaisia juttuja.