torstai 27. helmikuuta 2014

Tsuku tsuku tuut tuut

Berran treenitasku ja lampaankarvalelu haettiin eilein malmilta postista koiruuden kanssa, tuo tasku on kyllä niin kätevä, pääs tänään myös testiin. Kiitos mamille tuosta

Niin kuin Netta ja Tiia valittikin, kaikki blogit on täynnä jäljestyksestä, kuinka ne on aloitettu joten kerrotaanko että mekin innostuttiin nurmikoista niin että käytiin illalla ottamassa semmoista viiden metrin jälkeä kaksi kertaa ruualla. 
Ensimmäinen jälki meni vähän niin että ohjasin ja avustin paljon, neidin mielestä tuo oli omituista mutta saatiin loppuun kivasti joten eikun uutta jälkeä viereen. Toinen menikin ihan superisti, en ohjannut kertaakaan, pysyi jäljellä jne. Tätä tosiaan voisi alkaa välillä tekemään aktivointina ihan!
Tänään me lähdettiinkin Ekan kanssa tapaamaan Nettaa, Tiia sekä piskejä Riesaa, Rioa, Mersua ja Bettyä Hyvinkäälle.
Ekan ensimmäinen kerta junassa meni nukkuen kunnes Tiia ja piskilöiset liittyivät seuraan, Hyvinkään asemalta lähdettiin kyydillä treenaamaan halliin tokoa, vähän näyttelyä ja putkea.

Aloitettiin ensin katsomalla kun Tiia ja Betty meni radalla, näinpä ensimmäistä kertaa kun Eka kiihtyi siitä. Sinkoili, inisi ja yritti ihan kokoajan lähteä.
Ekan kanssa otettiin pelkkää mutkaputkea, oma ohjaus kusi sekä hoin kokoajan menemenemene mutta kummatkin sain loppumaan Netan huomautuksesta. Ekan mielestä on hurjan hauskaa juosta putkeen ja juosta täysiin ulos, kerran jopa kaatui kun kaahotti menemään.

Näyttelyjuttuina me ei otettu kun ravaamista vierellä mikä meni toosi kivasti, ei olla nimittäin koskaan ennen otettukkaan sekä seisotus jolloin Tiia tuli tsekkaamaan ton hampaat, ei voi olla ylpeämpi tuosta rääpäleestä! Se antoi ilman ongelmia tsekata hampaat ja pysyi paikallaan.

Tokossa me otettiin taas kaikenlaista, ryhmässä paikkaa niin makuuna, istumisena kuin seisomisenakin, joka kerta pysyi paitsi oli lähdössä kaksi kertaa makuusta, välissä kävin aina palkkaamassa jolloin makuusta meinasi nousta muttei kumminkaan. Tuo makaaminen on meillä kaikista heikoin, muissa se pysyy kyllä mutta tuo on vähän epävarma, nou hätä, meillä kun aikaa sitä treenata varmaksi mutta ollaan siinä nyt tarkkoja. Yksin otettiin myös muutamat paikat jolloin toi toosi monesti lähti tulemaan, sain sit Netalta taas vinkiksi että jätän sen, meen kauemmas, tulen ja palkkaan enkä pyydä luokse ja vapauta mikä auttoi kivasti. Sivulletulot oli toosi innokkaita (syy taisi ollakkin juustosta ja lihapullista...) mutta ne pysyi oikealla paikalla, jos meni vähän pilinpalin niin pentu itse korjasi oikeaan kohtaan, kontakti pysyi mutta tassua taas pidettiin ylhäällä, murr. Eteentulot oli vauhdikkaita ja pysyi suorassa. Istu-Maahan-Seiso meni toosi kivasti, oli tosi vauhdikkaita, pysyi paikoillaan, piti kontaktia, maahankin meni ilman ohjausta, olin jopa vähän kauempana kuin normaalisti. Kontaktia otettiin myös paljon ja ottaa sitä nykyään kokoajan treenatessa itse. Seuraaminen meni tänään myös omaan makuun kivasti, otettiin hitaasti ja reippaasti. Kontakti pysyi, otettiin suht pitkää pätkää ja pari loivaa käännöstä, pysyi oikealla kohdalla ja tulee aina sivulle kun pysähdyn, I like!
Leikkiä me otettiin mikä oli niin kivaa mutta pari kertaa tuo oli niin namit silmissä ettei innostunut kunnes lelu alkoi hurjan lujaa liikkumaan. 
Tosi kivat treenit vaikka itse vähän paineistuin kun on ympärillä ihmisiä katsomassa, heh. Häiriökin oli sopivaa kun muita pyöri ympärillä, toisia kutsuttiin kun Eka oli paikallaan, puhuttiin ympärillä, liikuttiin, leikittiin, haukuttiin, juostiin jne.
Pian olikin treenit treenattu ja lähdettiin asemalle odottelemaan junaa. Junassa sitten nukuttiinkin sikeästi, samoin bussissa ja nyt kotona. Kohta sitten massuun vaisto pullia ja pitkälle lenkille kivikkoon juoksemaan, huomenna meillä onkin studiokuvaus, saa nähä mitä hienoja kuvia Ekasta saadaan.

4 kommenttia:

  1. Söpösöpö pieni!

    Noin lyhyissä jäljissä ei muuten ole oikein mitään järkeä. Koira oppii sinä kyllä sen, että "jälki" tarkoittaa nenän pistämistä maahan, mutta voi siinä sivussa oppia alun säheltämisen jäljelle eikä opi yhtään sitä tärkeintä, eli jäljellä kulkemista koko ajan ja pitkään eteenpäin. Mä tekisin ensimmäiset jäljet vähintään 30m, mieluiten siitäkin vähän pidempiä. :)

    VastaaPoista
  2. Koirat tuppaa säheltään kun eivät tiedä mitä niiden kuuluisi tehdä. Sitten niitä opetetaan ja koulutetaan. Se sen kummempaa ole. Nurmet on jokapaikassa vielä hyvin huonona, kuollutta ja märkää, haastava alusta siis. Ton ikäselle pennulle joka ei vielä jäljen päälle ymmärrä tekisin alkuun muutamia namiruutuja. Tallaa siis neliön ruudun, noin koiran selän mitta. Reunat selkeet. Ei tarvitse edetä aluksi mihkään. Opetetaan pennulle että siinä kohtaa missä maan riukkouma haisee --> ruokaa. Jos menee ruudusta yli, huomaa että ei ruokaa. Pennun ei koskaan anneta syödä ruutua tyhjäksi vaan se vedetään rauhallisesti ruudusta pois kun syö innokkaasti. Kun pentu on ymmärtänyt maasta syömisen idean ja että missä sitä ruokaa mahdollisesti voisi olla, eli askeleessa ja siihen päälle on innokas laittaan sen nenän maahan... voidaan siirtyä askeliin. Jäljen päähän loppupalkaksi kannelliseen purkkiin ruokaa.

    Tässä yksi tapa aloittaa, ja miten itse aloitan. Tapoja on monia ja roomaan monta tietä, tässä yksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja lisään vielä että koskaan ei ole tämän tavan kanssa ollut ongelmaa sen suhteen ettei koira tajuasi edetä jäljellä, sitten kun niitä askeleita on tehty. Ennemminkin eteneminen on ollut hyvää ja keskittynyttä kun koira tietää mistä ruokaa hakea, vähemmän sähläystä kun pentu on ensin opetettu syömään ruudusta rauhallisesti hyvässä tunnetilassa mutta innokkaasti. Itse pitää olla kannustava, tukea koiraa, mutta ei auttaa liikaa. Kehua saa, mutta niin ettei tee koirasta hektistä. Kaikki tekeminen riippuu hyvin paljon siitä millainen koira. :)

      Poista
    2. Pitääpi kokeilla tuolla, ehkä jo tänään illalla. Kiitos! :)

      Poista