Koe alkoi jo heti huonosti kun oltiin ensimmäisinä ja saatiin mennä kehään kaksi kertaa ja lähteä, ensin liikkureilla jotain kartioiden laittelua ja sitten jäi vielä noutokapula, eipä ollut enään koira täysillä mukana kehään menossa. Kehässä olo oli kamalaa mutta lähti alamäkeen liikkeestä istumisen jälkeen kun teki väärin, Eka vaan keräsi kokoajan lisää ja lisää painetta vaikka yritin sitä kuinka nostatella haukuttamalla, hypyttämällä... Kehästä päästyä oli taas normaalilla fiiliksillä ja sai remuta palkkojensa kanssa tyytyväisenä. Päivän tavoitteisiin ei päästy todellakaan. Luoksetulosta haluttiin enemmän kuin 5pistettä, ei nollauksia ja hyvä fiilis.
Paikalla istuminen - 10
Seuraaminen - 0 (Lähti ihan ok mukaan mutta tuntui että on kamalan takana. Jälleen viimeinen täyskäännös oli liikaa enkä jaksanut enään edes yrittää vaan jätin kesken)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9.5
Luoksetulo - 0 (Mitä!?!?!? Tässä Eka ei ollut kyllä alkuun paineessa, katsoi vaan että mitä helvettiä kutsut eikä noussut ennen kun menin kyykkyyn säheltämään)
Istuminen seuraamisen yhteydessä - 0 (teki seisomisen)
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahan - 9
Noutaminen - 9.5
Kauko-ohjaus - 8.5
Estehyppy - 8 (kamalan hidas, ravasi lähdössä)
Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon - 9 (ihan kamala, ravasi tullessa)
Kokonaisvaikutus - 5
Yhteensä 210pistettä, 3.tulos ja 3.sija. Tuomarina Harri Laisi.
Videota en ainakaan vielä laita. En ole pystynyt katsomaan sitä tarkemmin enkä jaksaisi mitään anonyymien haukkuja siihen päälle.
Kentällä tuli parit kyyneleet väännettyä mutta ei sen takia että koira olisi paska vaan sen takia että se asenne, ei sillä kuulu olla noin mälsää kehässä. Missä se ensimmäisen avoimen kokeen Eka on? Oli taas ihana huomata kuinka tokoharrastajat, tuntemattomatkin jaksaa tsempata tämmöisessä tilanteessa. Saatiin kamalat taputukset kokeen loputtua mitä ei ikinä normaalisti tule, käveltiin omalle paikalle niin saatiin onnistuneista liikkeistä kehuja ja paljon tsemppejä.
En vaan osaa sanoa miten pitäisi jatkaa ku tämmösiä ei tule kisaharkoissa eikä treeneissä. Pahinta tässä on se että tää syö luottamusta meidän tekemisestä ja onnistumisesta, en osaa edes haaveilla tuloksesta mikä näkyy tuossa tekemisessä.
Mielettömän hienoista kuvista kiitos Juuso Kuparinen :)
Sie otat iha liikaa ressiä tästä harrastuksesta - piä hetki taukoo kokeista. Harrastelkaa ja treenailkaa ihan vaan omaksi iloksenna. Älä etes mieti kokeita hetkeen - voi tehä ihan hyvvää niin siulle ko koirallekin! :) Miulla oli joskus sama tilanne, mentii kokeisii ja epäonnistuttiin, otin paineita ja ressitaso itellä vaan nousi ko en tiänny miten edetä.. Piettii taukoa ja alkoi sujumaan pikkuhiljaa, koirallekin tuli paljon enemmän tekemise meninkiä ja häntä heilui seuruusa.
VastaaPoista- Marika
Kurja juttu! Mietin tuota aiempien seuruuvideoittesi perusteella että voisiko olla samaa ongelmaa kuin meillä. Louhi seuraa hyvällä vireellä mutta minun jäykkä ja "vaativa" olemus hiukan torppaa koiraa. Miten Eka toimii laumapalkalla? Käytätkö sitä koskaan? Meillä kävi niin että laumapalkan tullessa kuvioihin mukaan koira ilmentää seuruussakin erilailla rentoutta kuin aiemmin, se ymmärtää että ohjaaja on oikeasti tyytyväinen.
VastaaPoistaTämä voisi ollakin syy! Eka tekee aina lenkillä hemmetin hienoa seuruuta vaikka tekisin mitä koska mulla ei ole mitään tavoitetta tai vaatimusta siellä. Laumapalkka toimii hyvin mutta sitä pitäisi vaan tehdä enemmän... meidän treeni määrä on vaan niin naurettava eikä olla käyty tekemässä mitään omatoimista.
PoistaSaman neuvon annan kuin edellinen :) Minä sain Nijille hienon AVO2-putken aikaiseksi aikanaan juuri sillä, että ängin kisoihin tiiviiseen tahtiin ja sain tätä kautta itselleni paineita. Jokainen koe töppäsi, koska minä säädin. En omaa toimintaani silloin osannut nähdä, mutta jälkeen päin näen. Pidettiin reipas puoli vuotta taukoa ja mentiin uudestaan tokokisoihin. Niji teki yhden hienoimmista suorituksistaan ikinä ja minä onnistuin ohjaamaan sen oikein. Ja nuista ajoista on tultu pitkän pitkä matka eteen päin :)
VastaaPoistaPää pystyyn ja eteen päin - sinä ja Eka olette molemmat vielä nuoria, eikä teillä ole mihinkään kiire.
Yhdyn ylempään. Entä jos kävisitte rallykokeessa vaihteeksi? Oisko se eri asia? Mie veikkaan että kyse on ihan siitä että sä jännität tai stressaat tai jotain virallisessa kokeessa mitä et tee kisaharkoissa tai treeneissä. Ehkä ei kannata Ekan kaa hinkata nyt kokonaisia avon liikkeitä kun se ne osaa, opetelkaa vaikka jotain uutta ja sit joskus taas kokeeseen niin sit ne avon jutut tuliski ns. uusina. En toki tiiä mitä ootte nyt treenannu :D Mut hirveesti tsemiä!!
VastaaPoistaRallykokeisiin ei oo asiaa kun ei kiinnosta opettaa mitään oikealla seuruita tms. Agilitystä taas ei oikein ole hyötyä kun en niitä jännitä koska tiedän ettei se into laske.
PoistaMä otan toosi harvoin kokonaisia liikkeitä. Joko tehdään viettiä tai hinkataan jotain pientä paljolla palkalla, päälle kokeenomaista mutta aikas harvoin.
Niin tuttua :D et ole ainoa! mä sain aikoinaan aikaan hienon AVO3x3 putken. Noiden jälkeen päätin että pidän puolen vuoden tauon ainakin. Mietin rauhassa virheet ja lähen pikkuhiljaa reenaa kaiken uudestaan. Mulla ongelmana oli herkkä koira joka otti itseensä mun hermoilut (vaikka onkin käyttis sefu), joten isoksi asiaksi muodostui mun itseni tsemppaaminen koepäivänä. Jouduin myös pitämään ennen koetta totaalitauon tokosta jotta sitten kokeessa koira oli ihan innoissaan. Viikko tai kaksi teki teränsä. Tälläistä pientä kikkailua jouduin omalla kohdalle keksimään. Pitkän tauon jälkeen AVO1x3 tulokset tuli peräkkäin. Mutta ehdottomasti nyt pidät tauon ainakin. Yksikin huono koe jää koiran mieleen...
VastaaPoistaNiin tuttua! 3x VOI0 takana, koska mä ite sössin liikaa. Viime koe meni muuten nappiin, kunnes tosiaan seuruun jälkeen hajos molemmilla pakka, koska tuomariharjoittelijoiden vuoksi kesti ihan sikana. Paska koe, muutama hyvä onnistuminen. Kyllä se vielä tästä, kun ite osaisi löysätä pipoa ja ottaa rennosti.
VastaaPoistaPakko tuohon otsikkoon kommentoida, että toko EI ole helppoa. En tiedä, kuka on niin väittänyt, mutta väärässä on ollut ;) Ja voin luvata, ettei helpotu mitä pidemmälle pääsee. Mun laji toko ei ole yhtään, ei yhtään. Olen kuitenkin päättänyt, että yhden koirani kanssa pysyn poissa mukavuusalueeltani tokoa harrastamalla; haluan osoittaa itselleni, että pystyn. Mutta tehdään tokoa todella vähän. Toisen kanssa ei mennä alokasluokkaa pidemmälle ja sielläkin on tarkoitus käydä hakemassa vain kisakokemusta.
VastaaPoistaEttä joo. Helpolla ei pääse tokossa.
Muutama tuttu on sitä mieltä, kokeilisivat! :D
PoistaJoo ei, toko ei tunnu mullekaan omalta lajilta. Mun mieli vaan huutaa että se mikä on aloitettu niin se myös lopetetaan, se tässä mättää. Ärh. Meidän treenaaminenkin on niin... erilaista? mitä vertaa tottis treeneihin. Odotan innolla että maastoihin ja nurtsikentille taas pääsis niin pääsis niitä pk juttujakin tekemään.
Usko tai älä, mulla on tuo sama syndrooma, että kesken ei voi jättää varsinkin, mitä tulee koiraharrastukseen. Ja juuri se on saanut mulla aikaan suurta ja odottamatonta ahdistusta tän harrastuksen kanssa, jonka pitäisi olla ihanaa. On eri asia harrastaa, jos siitä todella nauttii. Ne tittelit sun muut on kuitenkin vaan kirjaimia ja numeroita, ei mitään muuta. Ei niitä kannata haalia pelkästä haalimisen ilosta; tittelien pitäisi olla muulle maailmalle vain takakansiteksti siitä matkasta, joka niiden saavuttamisen aikana on koettu.
PoistaMun neuvo. Irrota siitä tokosta, jos se tuntuu nyt tympeältä. Se on vaan laji. Mä oikeasti tiedän, miten vastenmieliseltä "keskenjättäminen" voi tuntua, mutta yritä aktiivisesti päästä eroon siitä ajattelutavasta.
Ehkä klisee, mutta todeksi todettu; ei määränpää ole tärkein, vaan kuljettu matka. Sä voit ihan hyvin palata sinne tokoon vaikka Ekan eläkepäivillä. Te ootte tehneet niin aktiivisesti kaikkea, että jonkun harrasteen - mielellään fyysisesti vähemmän rasittavan - jättäminen sinne kypsempään ikään voi olla ihan hyväkin juttu (:
Joo ehkei nyt heti perään kannata mennä uuteen kokeeseen vaan miettiä ratkaisua ongelmaan. Mutta sen verta oon ainakin erimieltä että mitään kovin pitkää taukoa tuskin kannattaa pitää? Se ongelma kun voi ihan yhtä hyvin ilmetä tauonkin jälkeen. Eli miettisin mitä tehdä toisin nyt. Voi myös olla mahdollista, että kun pidät tauon niin sen jälkeen kun palaa koekentälle niin sitä on ohjaajana vaan entistä jäykempi ja jännittyneempi, kun se paine onnistumisesta kasvaa tauon aikana. En tiedä susta, mutta mulla olisi näin. Siitä olen kyllä samaa mieltä että nyt löysää vähän pipoa eikä ottaa niin vakavasti. Anna itses epäonnistua ja usko pois, kyllä se koirakin antaa anteeksi vaikka kehässä oli mälsää. Lauman hyödyntämistä miettisin niinkun jo mainittiin. Se sulla on aina kokeessakin mukana. Ja mieti mikä on se juttu millä kerrot koiralle että oot sikatyytyväinen siihen ja miten saat sitä tsempattua tekemään sulle hommia. Mulla oli joskus pehmeä ja kohtuu vietitön narttu dobberi. Monesti sain ohjeita reeneissä että laumapalkka on sitä että ylitsepursuavasti kehut koiraa ja pidätte kauheet bileet yhdessä. Mun pehmee koira meni siitä vaan epävarmaksi. Ihmetteli että mitä toi akka oikeen nyt... Sen kanssa piti olla semmonen iloinen mutta rauhallinen sekä ihan äärimmäisen selkeä. Onko teillä joku tietty rutiini millä aloitatte toko-suorituksen oli sitten treeni tai koe? Jos kokeessa jännittää niin älä mieti miten olisit jännittämättä. Mieti että se on vain tunne ja pystyt elään sen kanssa. Älä mieti pisteitä ollenkaan suorituksen aikana. Rento fiilis ja luota koiraan niin sekin luottaa suhun!
VastaaPoista...Ja lisään vielä. "Mä otan toosi harvoin kokonaisia liikkeitä. Joko tehdään viettiä tai hinkataan jotain pientä paljolla palkalla, päälle kokeenomaista mutta aikas harvoin."
VastaaPoistaJospa se ongelma onkin tässä? Teet jotain pientä paljolla palkalla. Kokeessa kun ei sitä palkkaa tule ja liikkeet on kokonaisia niin ero treeniin on aika iso. Siihen päälle vielä ohjaajan jännitys niin ei ihme jos koira on ihan että mitä hommaa... Ehkä tarviitkin enemmän kokonaisia liikkeitä ja kokeenomaisuutta. Suoritusvarmuutta. Niin että koiralla on kivaa vaikka sitä palloa tai ruokaa ei tule jokaisesta pienestä jutusta. Ei tarkoita sitä että tarttis alkaa suorittaan sotilaallisesti heti kaikki avon liikkeet putkeen vaan pikkuhiljaa. Ja vaihtaa ne lelut ja namit välillä siihen laumapalkkaan. :) Ihanteellistahan on että koiralle on palkka jo itsessään että pääsee tekemään. :) Sen kun saavuttaisi itsekkin...
Mulle tuli mieleen tää kans. Varsinkin jos se esim. useamman täyskäännöksen jälkeen aina paineistuu kokeessa niin miettiikö että en saa palautetta-> nyt tein väärin. Jos treeneissä aina vaikka käännöksen jälkeen palkkaatkin? Samoin tuo haukuttaminen/hyppyyttäminen/superinnostaminen saattaa paineistaa herkkää koiraa jos et samoilla keinoilla nostata sitä treeneissä?
PoistaSun pitäis saada nollattua ittes aina epäonnistumisen jälkeenkin. Itse ainakin olen huomannut että jos huomaan koirasta ettei se ole ihan mukana niin jo valmiiksi ajattelen, että voi pahus kun se on nyt taas tollanen ja kierre on valmis. Tai kun kehään pääseminen myöhästyikin ja koiralla ehkä vire laski niin tuomitsit ehkä jo etukäteen, että voi ei, nyt menee huonosti? Nää lukee niin pirun herkästi omistajan mielentiloja ja erilaisia käskytyksiä/reaktioita. Kun pitäisi pystyä vaan toimimaan niinkuin treeneissä.
Etsi jotku möllikisat ja mene rennommalla otteella sinne?
Kannattas pitää pieni tauko TOKOsta Ekan kanssa!
VastaaPoista