Uusi vuosi potkaistu käyntiin

Eka on saikkuillut nyt melkein viikon ja käynyt vain pissatuksilla. Jalkahan on ollut kunnossa tiistaista asti joten uskalsin sen kanssa lähteä hskh tehisläisten järkkäämään toko kisaharkkoihin. Kyllä kentällä huomasi että neidillä on pikkasen ylimääräistä energiaa, onneksi se ei töitä tehdessä vuoda tai pelleile.

Aloitettiin seuraamisella, halusin lyhyen seuraamisen täyskäännöksellä ja peruutuksella. Kummatkin onnistui tosi hienosti! Mutta pysähdyksissä perusasennot oli vinoja ja liian edessä joten seuruun paikka ei ole mikään parhain. Huomatkaa - mun käsi pysyy aisoissa vaikken keskitykkään siihen!! Luoksetuloja otettiin kolme kappaletta ja vasta viimeinen oli siedettävä. Ensimmäisellä vaihtoi lopussa raviin, tökkäsi kuonolla ja tuli vinoon eteen, toisella törmäsi rumasti ja vasta viimeiselle törmäys oli todella pieni joten kelpuutin sen. Kaukot oli ihan kivat, paremmat kuin kokeessa, mä vaan en osaa opettaa niistä nopeampia, menkööt noin. Ruutuun sai juosta missä odotti lelu, hienosti taas asetti katseen eteen käskystä mutta hidasti taas selkeesti ennen ruutuua kun alkaa odottamaan käskyä. Loppuun otettiin paikka istuminen eikä siinä mitään ongelmaa vaikka aina ahdistaakin jos Eka päättää mennä maahan (mitä ei ole edes tehnyt koskaan)


Kipaisin äkkiä kotona vaihtamassa koiraa ja taas nokka kohti ojankoa. Ciran kanssa päästiin koulutettaviksi koulutusohjaajakurssille. Jokaisella koirakolla oli kaksi ohjaajaa jotka suunnitteli päivän treenin, neuvoi, auttoi palkkauksessa ja antoi kotiläksyjä. Päätavoite oli ettei koira väsy treenin aikana.
Meillä oli kolme 15minuutin treeniä hallissa mikä jaettiin kahteen osaan meidän parin kanssa. Joka välissä oli 15minuutin jäähkä/lämppä aika jolloin keskusteltiin kouluttajien kanssa treenistä ja muusta agilityyn liittyvästä. Oikein mielenkiintoinen kokemus siis!

Ciran kanssa otettiin kahdessa setissä välistävetoja ja kerran keppejä. Välistä vedot oli ensimmäisellä kerralla hankalia kun Cira kävi kuumana ja mä ohjasin taas kauhean eleettömästi. Toisella setillä meni jo tosi hyvin! Putkestä saatiin vauhtia ja nyt sain otettua Ciran haltuun paljon paremmin, pari kertaa lopetin ohjaamisen taas viimeisellä esteellä. Tekee hyvää treenata tämmösiä mitkä on mulle oikeasti vaikeita juttuja. Kepeillä oli taas tuttua ongelmaa eli alkaa hidastelemaan epävarmuuden takia viimeisissä väleissä. Pari kertaa myös aloitti väärästä välistä, niin ahdas lähetyskohta ja ohjaajaa tuijottava koira niin ensimmäinen välikkö oli paöjon vaikeampi hakea. Lisää toistoja ja kouluttaja ehdotti kujakeppejä.